Kulttuurin ja taiteen merkitys yhtenä ihmisen hyvinvointia ja terveyttä edistävänä tekijänä on saamassa yhä painavampaa jalansijaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja koulutusta suunniteltaessa ja kehitettäessä.
Terveyttä ja hyvinvointia edistävän taide- ja kulttuuritoiminnan yhteistyöryhmä esittää tuoreessa raportissaan lukuisia jatkotoimia, joihin kulttuurihyvinvointityön vakiinnuttamiseksi on ryhdyttävä.
Samaisessa raportissa muistutetaan, että Suomi on politiikkaohjelmien ja rakenteiden tasolla taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toiminnan kiinnostavimpia kansainvälisiä esimerkkejä. Viime aikoina käytössä vahvistuneet käsitteet, kuten kulttuurihyvinvointi tai taiteen hyvinvointivaikutukset, kertovat osaltaan tapahtuneesta muutoksesta.
Taiteen ja kulttuurin onnistunut integroiminen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin edellyttää tuekseen vahvaa tutkimusta.
Suomessa on parhaillaan käynnissä ennen näkemätön määrä alaan liittyvää tutkimusta: esimerkiksi Taideyliopiston koordinoima monitieteinen ArtsEqual-hanke tutkii lähes sadan tutkijan voimin, miten taide julkisena palveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Hanke on yksi suurimmista taiteiden ja taidepedagogiikan tutkimushankkeista Suomen historiassa.
Kansainvälisessä tutkimuksessa Arts-Based Research (ABR) on vähitellen vakiintunut omaksi tutkimussuuntauksekseen, jossa tutkittavia asioita ja ilmiöitä lähestytään taiteen keinoin. Kyse on poikkitieteellisen tiedon tuottamisesta, joka yhdistää luovan taiteellisen työskentelyn tutkimukseen. (Leavy 2018.)
Pohjoismaihin on perustettu muutama vuosi sitten aktiivisesti toimiva tutkijaverkosto ja uutena yhteistyömuotona on tulossa vertaisarvioitu julkaisu edistämään alan tutkimusta, kehittämistä ja kansainvälistä tiedonvaihtoa.
Koulukodeissa uskotaan taiteen voimaan
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on pitkät tutkimusperinteet taiteen ja kulttuuritoiminnan hyödyntämisestä erityisesti lastensuojelussa, jossa monimuotoisten työtapojen kehittäminen ja tutkiminen on pysyvä haaste ja intressi.
THL:n alaisuudessa toimivat valtion koulukodit ovat olleet kiinnostava ikkuna lastensuojelun maailmaan. Ensimmäinen taidepainotteinen tutkimus- ja kehittämiskokonaisuus käynnistyi valtion koulukodeissa jo yli 20 vuotta sitten yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Työ on jatkunut siitä lähtien keskeytyksettä.
Vuonna 2018 koulukodeissa toteutettiin Rikos ja rangaistus -teatterihanke. Hanke toteutettiin Valtion koulukotien ja Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön yhteistyönä. Se muodostui 13. kerran työpajakokonaisuudesta yhdessä koulukodissa sekä tämän jälkeen kaikkiin koulukoteihin suunnatusta esityskiertueesta ja yhden päivän työpajasta.
Hankkeeseen liittyi myös tutkimus (Känkänen & Manninen, artikkeli tulossa 2019 aikana), jossa tarkasteltiin työpajajaksolle osallistumisen vaikutuksia nuorten hyvinvointiin ja erityisesti tunteiden käsittelyyn. Hyvä ja innostunut vastaanotto sekä rohkaisevat tutkimustulokset kannustivat jatkamaan yhteistyötä.
Tämän kevään aikana valtion koulukodeissa on toteutettu ”Katso peiliin. Kuka katosi?” -kiertue työpajoineen. Näyttelijä, teatteripedagogi Mirjami Heikkisen sooloesitys tutkii nuoruutta, kasvamista, levottomuutta ja rauhaa. Esitys yhdistää runonlausuntaa ja fyysistä ilmaisua sekä törmäyttää proosarunoa äännerunouteen, nonsenseen ja räppiin.
Esityksen jälkeisessä pajassa nuorten kanssa on uppouduttu unelmien ja haaveiden maailmaan Kansallisteatterin pukuvaraston aarteiden ja Polaroid-kameroiden avulla. Heikkisen lisäksi työpajatyöskentelyn ohjaajana on toiminut tanssipedagogi Pippa Jämsén.
Nuoret tarvitsevat myös kontrollista vapaata tilaa
Katso peiliin. Kuka katosi? -esitys on lyhyt viilto arjen rutiineihin koulukodissa. Mirjami Heikkisen sooloesitys tupsahtaa keskelle koulukodin tavanomaista koulupäivää. Ilmassa on aina vähän jännitystä ja odotuksen tuntua.
Pippa Jämsén kertoo mattojen, pöytien ja televisioiden kaltaisten yksinkertaisten asioiden muuttuvan esityksessä merkityksellisiksi ja tulevan osaksi sitä. ”Me olemme täällä vieraina ja muutamme tilaa vain olemisellamme, emme fyysisesti. Ja juuri tuo olemisemme tuntuu olevan muutoksen ytimessä. Olemme koulukotimaailmassa jotain erilaista. Emme henkilökuntaa, ohjaajia, opettajia, perhettä tai sosiaaliviranomaisia. Meillä ei ole agendaa tai tavoitetta suhteessa nuoriin. Meillä on vain teatteri ja kohtaaminen, sellaisena kuin se muodostuu”, kuvailee Jämsén vierailuja koulukoteihin.
Jämsénin mielestä on kiinnostavaa nähdä, miten esiintyjän paikoin röyhkeäkin tilan haltuunotto aiheuttaa reaktioita. Se, että taiteilija rikkoo koulukodin sääntöjä ja sopimuksia esimerkiksi karkaamalla ikkunasta ulos, naurattaa mutta aiheuttaa yleisössä välillä myös suurta hämmennystä.
Lastensuojelun kontrollin, sopimusten ja sääntöjen kuormittamissa rakenteissa tarvitaan myös kontrollista vapaata mahdollisuuksien tilaa, jossa aikuiset takaavat turvalliset rakenteet, mutta jossa ei ole aikuislähtöisiä rajoja.
Lue lisää:
Blogi 21.5.2019: Yksi kannatteli, toinen karkasi – katsojakohtaamisia koulukotikiertueella
Blogi 25.7.2019: Taiteesta lisävirtaa lastensuojeluun
Raportti: Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä (sisältää mm. Anna-Mari Rosenlöfin ja Liisa-Maria Lilja-Viherlammen artikkelin Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi)
Leavy, Patricia (2018) Handbook of Arts-Based Research. Edited by Patricia Leavy. New York: Guildford Press.