Talouskurin merkityksestä talouden elvyttämisessä ovat keskustelleet etenkin ekonomistit. Talouskurin muut – etenkin terveydelliset – vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Taloustieteilijät kutsunevat näitä vaikutuksia oheiskustannuksiksi.
Makrotalouden muutosten terveysvaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti jo siinä määrin, että tutkijat ovat jakautuneet kahteen koulukuntaan. Niin sanottu prosyklinen koulukunta väittää, että talouskasvun ajat ovat terveydelle tuhoisimpia. Vastasyklisen koulukunnan mukaan taas lama on tuhoisaa sekä taloudelle että terveydelle.
Prosyklinen koulukunta vetoaa muun muassa havaintoihin, joiden mukaan kokonaiskuolleisuus ei Yhdysvalloissa 1920-luvun lopun lamassa kasvanut – vain itsemurhakuolleisuus kasvoi. Tämän mukaan vasta nousukausi koettelee terveyttä: elintason parantuessa sosiaalinen vertailu lisääntyy, mikä lisää stressiä ja epäterveitä elintapoja. On myös tavallista, että nousukaudella liikenneonnettomuudet yleistyvät, sillä nopea vaurastuminen voi saada ajattelemaan, etteivät yhteiskunnan normit päde kaikkiin.
Vastasyklinen koulukunta puolestaan vetoaa siihen, että työttömyys on yhteydessä huonoon terveyteen. Tutkimukset osoittavat myös yhteiskunnan rakennemuutosten johtaneen kielteisiin terveysseurauksiin.
Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena miesten elinajanodote heikkeni kolmessa vuodessa 64:stä vuodesta 57 vuoteen. Nuoria, työikäisiä miehiä kuoli alkoholimyrkytyksiin, murhiin ja itsemurhiin, tapaturmiin ja sydänkohtauksiin. Tutkijoiden mukaan tämä ilmentää ”sosiaalista stressiä”, joka johtuu äkillisestä siirtymisestä markkinatalouteen.
Venäjän omaksumaa mallia on kuvattu talouden šokkiterapiaksi. Talouden liberalisoimisen ja massiivisen yksityistämisohjelman seurauksena sosiaaliturvajärjestelmän rahoitusta leikattiin voimakkaasti.
Ristiriitaisilta vaikuttavia tuloksia on selitetty usealla tekijällä. Osin kyse voi olla ajallisista muutoksista, sillä joidenkin tutkimusten mukaan makrotalouden muutosten vaikutukset ovat heikentyneet ajan mittaan. 1920-luvulla vaikutukset olisivat olleet rajumpia kuin nykyään.
Lisäksi muutosten välittömät ja pitkän aikavälin vaikutukset voivat poiketa toisistaan. Vaikka lamasta seuraisi välittömästi terveydelle myönteisiä vaikutuksia, kuten tupakoinnin väheneminen toimeentulon heiketessä, pidemmällä aikavälillä saattaa ilmetä vakavia seurauksia, sillä esimerkiksi krooniset sairaudet kehittyvät hitaammin.
Tulkinnat vaihtelevat myös siksi, että tutkimuksissa on mitattu terveyttä eri tavoin: osa kuolleisuusvaikutuksista ilmenee todennäköisesti viiveellä, mutta esimerkiksi itsemurhat ja alkoholiin liittyvä kuolleisuus verraten nopeasti. Kuolleisuuden kehityksen erittely ei kerro suoranaisesti väestön terveydestä. Huonoa terveyttä kuvaavissa indikaattoreissa taas kielteinen kehitys voi näkyä nopeammin.
Suuri osa tulosten ristiriitaisuuksista näyttää selittyvän sillä, että eri maissa on omaksuttu toisistaan poikkeavia ratkaisuja talouskriisissä. Esimerkiksi Kreikka on noudattanut ankaraa talouskuria, minkä vuoksi kreikkalaisten yleinen kokemus terveydentilastaan ja mielenterveys heikkenivät. Hiv-tartunnat ja itsemurhat yleistyivät selvästi.
Myös Islannin talous järkkyi, mutta islantilaiset torjuivat talouskuripolitiikan ja investoivat sen sijaan julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Islantilaiset pysyivät terveinä ja vieläpä onnellisina. YK:n mukaan islantilaiset olivat vuonna 2012 maailman onnellisin kansa.
Suomessa taantuman kielteisten terveysvaikutusten torjuminen on onnistunut vahvan hyvinvointivaltion ansiosta: laaja sosiaaliturva on ehkäissyt kohtuuttomia toimeentulo-ongelmia, ja kattavat terveyspalvelut ovat suojanneet terveyttä.
Maailman lääkäriliiton presidentin Michael Marmotin mukaan yhteiskunnan hyvyyden määrittämiseksi riittää terveyden tarkastelu. Hyvässä yhteiskunnassa ihmiset ovat terveitä ja terveyserot vähäisiä.
Makrotalouden terveysvaikutuksia koskeva tutkimus osoittaa, että paras tapa ylläpitää laadukasta yhteiskuntaa on taata kaikille sosiaaliturva sekä oikeudenmukaiset perhe-, sosiaali- ja terveyspalvelut. Talouskriisin terveysvaikutukset riippuvat yhteiskuntapolitiikasta.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 9.7.2016.