Kysymys siitä, miten avun tarpeessa olevia lapsia ja nuoria parhaiten tuettaisiin, on kaiken aikaa ajankohtainen ja työmenetelmiä tulee jatkuvasti kehittää. Lapsilta ja nuorilta ei puutu luovuutta, innokkuutta ja osaamista, vaan pikemminkin meiltä puuttuu välineitä niiden esiin tuomiseen, kätkössä olevan loiston löytämiseen. Lastensuojelussa tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia avauksia sekä käytäntö- ja tutkimustiedon yhdistämistä, jotta voimme löytää uusia ja vaihtoehtoisia tapoja kohdata lapsia ja nuoria.
Rohkeaksi avaukseksi voi kutsua Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Valtion koulukotien yhteistyönä toteuttamaa Rikos ja rangaistus -teatterihanketta. Kevään 2018 aikana toteutetaan 13 teatterityöpajan kokonaisuus Vuorelan koulukodissa yhdessä koulukotiin sijoitettujen nuorten kanssa, tutkitaan teatterityöpajoihin osallistumisen vaikutuksia nuoriin ja valmistetaan uusi tulkinta Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -teoksesta. Työpajoilta tihkuu aineksia esitykseen, mutta varsinainen esitys toteutetaan kolmen ammattinäyttelijän (Antti Lang, Matti Onnismaa ja Elina Reinikka) voimin.
Vuorelan koulukodissa pidetyn ensiesityksen jälkeen Rikos ja rangaistus -esitys lähtee kiertueelle neljään muuhun valtion koulukotiin ja se nähdään myös Kansallisteatterin Omapohjassa toukokuussa. Kiertuenäyttämö vie korkeatasoisia teatteriesityksiä perinteisten teatteritilojen ulkopuolelle ja menee paikkoihin, joissa taiteen saavutettavuus ei ole itsestäänselvyys. Nyt koulukodeille räätälöity hanke tuo korkeatasoista teatteritaidetta sekä matalan kynnyksen teatteriharjoitteita Valtion koulukoteihin.
Taide herättää tunteita
Suomessa on saatu viimeisten vuosikymmenten aikana runsaasti lupaavia kokemuksia taiteen ammattilaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyöhankkeista. Taiteellisista interventioista ja taiteen vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on olemassa paljon kokemusperäistä tietoa, mutta taidelähtöisten menetelmien vaikuttavuutta on tutkittu toistaiseksi vähän ja tutkimusnäyttöä tarvitaan lisää.
Meneillään olevaan teatterihankkeeseen liittyvä tutkimus tarkastelee erityisesti teatterityöpajoihin osallistumisen vaikutuksia nuorten tunneilmaisuun ja tunteiden käsittelyyn. Keskusteluun perustuvalla auttamistyöllä on rajalliset mahdollisuudet etenkin niiden lasten ja nuorten kanssa, joilla on vaikeuksia verbaalisessa ilmaisussa tai tunteiden käsittelyssä. Tutkimus pyrkii osaltaan vilkastuttamaan keskustelua taiteen mahdollisuuksista rikastuttaa lastensuojelun työmenetelmiä.
Dostojevskin klassikkotarina kiehtoo nuoria
Teatterityöpajoissa on työstetty Dostojevskin klassikosta kumpuavia, rankkojakin teemoja erilaisten harjoitteiden avulla. Rikos ja rangaistus -teos on saanut nuorten keskuudessa innostuneen vastaanoton ja sen sisältöjä tai ajankohtaisuutta ei ole kyseenalaistettu.
Johanna Freundlichin ohjaama selviytymistarina korostaa sovituksen mahdollisuutta ja ihmiskontaktin tärkeyttä niin toiseen nuoreen kuin läsnä olevaan aikuiseen. Rikos ja rangaistus -teos on ennen kaikkea tarina nuorista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan elämänsä alkutaipaleella. Vaikka romaani on kirjoitettu jo vuonna 1866, nuoret ovat vaivatta samaistuneet kirjan tarinaan.
Tarinaan on voinut peilata myös omaa elämäntarinaansa nuorena ihmisenä – haavoittuvana, herkkänä ja kehittyvänä olentona.
Työpajoilla on sukellettu Dostojevskin tarinasta avautuviin maisemiin, uppouduttu erilaisiin ihmiskohtaloihin ja pohdittu teatterin tarjoamia mahdollisuuksia itseilmaisuun. Parhaimmillaan teatteriharjoitteet ovat vapauttaneet mielikuvituksen ja tarjonneet tilan tutkia niin itseä kuin ympäristöä ja hakea vaihtoehtoisia lähestymistapoja erilaisiin tilanteisiin. Osallistumisen lisäksi nuorilla on ollut lupa seurata myös sivusta, jos tilanteeseen on tuntunut vaikealta mennä mukaan. Sitä ei ole tulkittu haluttomuudeksi osallistua.
Moka on aplodien paikka
Kun kysyimme haastattelun yhteydessä nuorelta oletko oppinut itsestäsi jotain uutta työpajoilla, hän vastasi: ”No emmä tiiä. Siellä ei tarvii ainakaan miettiä, jos näyttää hölmöltä ja jos sillee mokaa, niin ei se haittaa.”
Yhteisten kokemusten pohjalta ryhmään on rakentunut vähitellen hyvä tekemisen meininki ja nuoret ovat kannustaneet toinen toisiaan tekemään erilaisia teatteriharjoitteita. Eräs nuorista kuvaili työpajalla olemisen vapauttavaksi. ”Siinä on semmoinen, et sitä pystyy niin kuin vaan menemään heittämällä messiin.”
Työpajan vetäjien mukaan kaikilla nuorilla rohkeus ja innostus ovat tekemisen myötä kasvaneet, vaikka toisilla asiaan lämpeneminen on vienyt pidemmän ajan kuin toisilla. Henkilökohtaisuus ja syvemmät tunteet ovat tulleet mukaan työskentelyyn vähitellen.
Mikä jälki jää?
Parhaillaan hankkeessa on menossa vaihe, jossa työpajajakso on juuri päättynyt ja Rikos ja Rangaistus -teoksen ensiesitys on ajankohtainen. Nuoria haastattelemalla selvitetään, minkälaisen jäljen hankkeessa mukana oleminen on jättänyt nuoriin ja mikä merkitys osallistumisella on heille itselleen ollut. Jatkossa on myös kiinnostavaa kuulla, missä määrin teatterin keinoin on tavoitettu onnistumisen ja ilon hetkiä sekä kosketusta omaan sisimpään tunteita herättävällä tavalla.
Kirjoittaja on teatterihankkeen toinen tutkija.
Rikos ja rangaistus -esitys saa ensi-iltansa Vuorelan koulukodissa 6.4.2018, minkä jälkeen se vierailee muissa Valtion koulukodeissa. Rikos ja rangaistus -esitys nähdään myös Kansallisteatterin Omapohja-näyttämöllä 19.5.−26.5.2018.
Lisätietoja:
Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö: Rikos ja rangaistus
THL selvittää teatterityöpajaan osallistumisen vaikutuksia Valtion koulukodeissa (tiedote 13.2.2018)