Toukokuussa 2025 tulee voimaan lasten ja nuorten määrämittaisten lyhytinterventioiden käyttöä varmistava uusi nk. terapiatakuulaki.
Vuonna 2024 lukuisat toimijat ilmaisivat lausunnoissaan lakiesityksestä huolensa, ettei lain toteutumista yhdenvertaisesti voi tällä aikataululla varmistaa. Eduskunta edellyttikin kansallisten rakenteiden vahvistamista.
Hyvinvointialueilla on viime vuosina otettu käyttöön psykososiaalisia menetelmiä, joiden tavoitteena on tukea lasten ja nuorten mielenterveyttä. Samalla on opittu paljon käyttöönoton eli implementoinnin sudenkuopista ja onnistumisen edellytyksistä. Nyt on avainhetki suunnitella, miten voisimme varmistaa, että terapiatakuu todella vahvistaisi lasten ja nuorten mielenterveyttä.
Implementointitutkimuksessa on kuvattu kolmea erilaista tapaa ottaa psykososiaalinen menetelmä käyttöön. Leviämiseen perustuvassa toimintatavassa menetelmän annetaan levitä ilman suunnitelmallista ohjausta tai pitkäjänteistä seurantaa. Menetelmän levittämiseen perustuvassa käyttöönotossa menetelmän käyttöä vauhditetaan mm. varmistamalla, että työntekijöillä on käytössään tarvittava materiaali, mutta käyttöönottoprosessi ei ole aktiivisesti suunniteltu ja toteutettu. Implementointi on määritelty hyvin johdetuksi ja suunnitelmalliseksi käyttöönottoprosessiksi, jossa on tavoitteena varmistaa aktiivisesti menetelmän pitkäaikainen käyttö ja juurtuminen.
Ehdotamme tässä ajatuksia siihen, miten psykososiaalisten menetelmien kansalliset käyttöönoton rakenteet voisivat vahvistua ja tukea tavoitteellista implementointia.
Kansallisen tason ohjelmiin, kuten terapiatakuuseen, perustuvat menetelmien käyttöönottoprosessit pitäisi rakentaa yhteistyössä usean tason ja alueen toimijoiden kanssa. Suunnitelmallisella yhteistyöllä ja viestinnällä voitaisiin lisätä toimeenpanon onnistumisen todennäköisyyttä.
Kansallisen tason toimijoiden tulisi yhdessä seurata toimeenpanon edistymistä. Yhteistyöhön tarvittaisiin edustus ministeriöstä, THL:stä ja yhteistyöalueilta. Työryhmää ohjaisivat suositukset palveluvalikoimaan kuuluvista menetelmistä. Ryhmä tekisi kansallisen tason menetelmien käyttöönotosta linjauksia, joissa huomioitaisiin poliittiset tavoitteet, kokemukset soveltuvuudesta tai epidemiologiset havainnot. Palvelujärjestelmän ulkopuoliset toimijat varmistaisivat, että kansalaisten oikeudet yhdenvertaisiin ja laadukkaisiin palveluihin toteutuvat.
Lainsäädäntö edellyttää aiempaa vahvemmin sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä yhteistyöalueella käsittäen sekä sosiaali- että terveydenhuollon palvelut. Yhteistyöaluetasoinen kansallisten ohjelmien toimeenpanosta vastaava ryhmä voisi koota tietoa alueensa hyvinvointialueilla käytössä olevien menetelmien käytännön vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta ja seurata palveluiden yhdenvertaista saatavuutta. Tässä ryhmässä pitäisi olla myös riittävästi hyvinvointialueiden toimijoita, joiden vastuulla on olla päättämässä hyvinvointialueiden resurssien käytöstä ja käyttöönotettavista menetelmistä.
Paikallinen suunnitelmallinen yhteistyö varmistaisi, että koko käyttöönottoprosessin ajan kuullaan työntekijöitä, joiden työhön uusi menetelmä vaikuttaa. Ilman työntekijöiden kanssa käytyä keskustelua ja yhteistä suunnittelua voi menetelmän käytön juurtuminen hidastua ja estyä. Menetelmien käyttöönotossa on keskeistä huomioida myös hyvinvointialueen strategia ja toimintaympäristö. Näin varmistetaan, että kansallisella tai yhteistyöalueella käyttöönotettavaksi sovitut menetelmät juurtuvat käyttöön.
Psykososiaalisilla menetelmillä on useimmiten olemassa ylläpitäjätaho, joka kouluttaa menetelmän käyttöön sekä kehittää ja tutkii sitä. Ylläpitäjän tehtävänä on huolehtia koulutusten laadusta, menetelmän materiaalien tarjonnasta ja päivityksestä sekä menetelmäuskollisuuden varmistamisesta. Usein ylläpitäjä huolehtii menetelmän muokkauksesta uusille toimintaympäristöille ja kohderyhmille. Psykososiaalisen menetelmän käyttöönotto vaatii myös ajoittaisia päivityksiä koulutuksen ja menetelmän sisältöön.
Tavoitteellinen implementointi edellyttää selkeää ohjausta, joka pitää yhteensovittaa palvelutarpeen ja palvelujärjestelmän resurssin ja kokemuksien kanssa. Kukin menetelmä tarvitsisi sen teoriapohjan, kohderyhmän ja toimintaympäristön hyvin tuntevan ylläpitäjän.
Terapiatakuun toimeenpanossa on nyt pohdittava, ovatko nykyiset palvelujärjestelmässä olevat käyttöönoton rakenteet sellaisia, joiden avulla tavoitteellinen implementointi onnistuu.