Vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus tulee yhtenäistämään maakunnassa perittävät asiakasmaksut, kannattaisi harkita peruspalveluiden maksujen poistamista kokonaan. Valinnanvapauden piiriin ensivaiheessa tulevat terveysasemien omatiimien palvelut voisivat olla hyvin perustein maksuttomia. Asiakasmaksujen osuus omatiimien kuluista on niin pieni, että maksujen perinnän aiheuttamaa ylimääräistä hallintoa on vaikea perustella.
Pienestä byrokratiasta hyötyisivät myös palveluyritykset, joiden toimintaedellytyksiä maan hallitus on ilmoittanut vaalivansa. Jos perittävät maksut tilitetään maakunnalle, niin tuottajille jäisivät vain laskutuskulut tasetta rasittamaan. Palvelujärjestelmä tasa-arvoistuisi, kun omatiimien käynnit olisivat maksuttomia samoin kun käynnit työterveyshuollossa. Järjestelmä virtaviivaistuisi, kun valtion maksuja ei pyöritettäisi Kelan toimeentulotuen kautta, ja perimiseen kuluvat henkilötyövuodet käytettäisiin vaikuttavampaan työhön.
Helsingissä lääkärissäkäynti virka-aikana on maksuton
Kunnat päättävät itsenäisesti maksukäytännöistä ja maksujen suuruudesta, kunhan ne eivät ylitä valtioneuvoston asetuksen maksimisummaa. Päätösvaltaa onkin käytetty, minkä seurauksena Suomessa on 11 erisuuruista käyntimaksua, 8 erisuuruista vuosimaksua ja 15 erisuuruista sakkomaksua samasta perusterveydenhuollon palvelusta.
Sen sijaan Helsingissä asuvalle 11 prosentille suomalaisista terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käynti virka-aikana on maksutonta, eli osa suomalaisista joutuu maksamaan julkisesta palvelusta joka pääkaupungissa on ilmainen.
Helsingin radikaaliin ratkaisuun vaikutti varmasti vuonna 2012 terveyslautakunnalle tehty selvitys:
”Kokonaisuutena voidaan todeta, että noin 30 % terveyskeskusmaksun tuotosta siirtyy kuluihin. Palvelumaksujen hallinnointikulut ovat siten saatuihin tuottoihin nähden korkeat. Terveyskeskusmaksun osuus terveyskeskuksen rahoituksesta on alle 0,5 % kokonaisbudjetista, joten terveyskeskusmaksun perimisellä ei ole olennaista vaikutusta terveyskeskuksen rahoitusongelmien ratkaisemisessa.”
Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa, eikä Helsingissä ole enää terveyskeskusta vaan integraation mukainen sosiaali- ja terveysvirasto, jonka kuluista vastaava maksu olisi vieläkin mitättömämpi. Niinpä maksua ei ole otettu uudelleen käyttöön.
Vuonna 2014 koko maan terveydenhuollon 19,5 miljardin kokonaisrahoituksesta vastaava, asiakkailta perityn terveyskeskusmaksun, osuus oli Suomen virallisen tilaston mukaan 0,2 prosenttia.
Maksuttomuuteen liittyvät pelot eivät ole toteutuneet Helsingissä. Terveysasemille ei syntynyt ruuhkia eivätkä asiakkaat käyneet useammin vastaanotolla kuin aiemminkaan.
Sen sijaan maksuvaikeuksissa olevien potilaiden pääsy hoitoon on parantunut. Maksusitoumusta terveyskeskusmaksua varten ei ole enää tarvinnut anoa. Byrokratia väheni sekä terveyskeskuksissa että sosiaalivirastossa, missä terveyskeskusten lähettämiä laskuja – lähes 70 000 kappaletta vuodessa – kirjattiin maksettaviksi toimeentulotukena sosiaalitoimen tietojärjestelmään. Näistä merkittävä osa oli terveyskeskusmaksuja. Henkilöstöä ne tietysti työllistivät, mutta työllä oli vähän vaikuttavuutta.
Maksuttomuuteen liittyvät pelot eivät ole toteutuneet
Kelan tutkimusprofessori Hennamari Mikkola ennakoi Mediuutisissa (7.10.2016) KELA:n tulevia tehtäviä sote-asiakasmaksuissa:
”Jos vähävaraisten omavastuut ja asiakasmaksut nousevat entisestään, Kelasta saattaa tulla kiertoteitse yhä enemmän sote-palvelujen asiakasmaksujen maksaja. Ja byrokratia ja monikanavarahoitus sen kuin lisääntyy.”
Aikoinaan esitettiin epäilyjä myös siitä, että maksutonta palvelua ei arvostettaisi, joten terveyskeskuslääkärin työ menettäisi arvostusta. Näin ei käynyt. Työterveyshuollon palvelut ovat maksuttomia, eikä niiden arvostusta ole kukaan epäillyt.
Omatiimipalveluiden maksuttomuus saattaisi olla ainoa toimi, joka toteuttaisi kaikkia sote-uudistuksen tavoitteita; maksuttomuus kaventaisi hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaisi palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitsisi kustannuksia.
Lue lisää:
Terveyskeskusten asiakasmaksut eriarvoistavat suomalaisia. Tiedote 20.10.2016, THL
Parhiala Kimmo ym., Terveyskeskusten avosairaanhoidon järjestelyt – Kyselytutkimuksen tuloksia 3: Ostopalvelut, ulkoistukset ja asiakasmaksut. Tutkimuksesta tiiviisti 21/2016, THL.