Sote-uudistuksen on pelätty johtavan yhdessä potilaan valinnanvapauden ja peruspalveluiden yhtiöittämisen kanssa tilanteeseen, jossa isot kansainväliset yhtiöt kaappaavat markkinat uusilta kotimaisilta julkisilta ja kolmannen sektorin yrityksiltä. Tuloksena olisi korkeintaan välttäviä palveluita suomalaisille asiakkaille.

Pysähdytään hetkeksi miettimään, kuinka houkuttelevat markkinat sote-uudistus lopulta luo uusille ja vanhoille, pienille ja suurille yrityksille. Toteutuvatko hurjat ennustukset nälkäisen susilauman tavoin toimivasta markkinataloudesta, vai unohtuiko julkisessa keskustelussa jotain?

Perustason sosiaali- ja terveyspalveluiden julkinen rahoitus on vuosittain lähes 10 miljardia euroa. Raha jaetaan kunnille valtionosuuskriteerien mukaan, jossa huomioidaan kuntalaisten ikä- ja sukupuolirakenne, osittain myös sairastavuus.

Parhaillaan lausuntokierroksella olevan lakiluonnoksen lähtökohtana on, että sote-yritykset saavat korvauksen antamistaan perustason sosiaali- ja terveyspalveluista ns. kapitaatiomallin mukaan: tuottaja saa korvauksen asiakkaikseen kirjautuneiden nuppiluvun mukaan, käyttivätpä he palveluita tai eivät.

Niinpä uusien sote-maakuntien aloittaessa toimintansa jokainen asukas tullaan kirjaamaan jonkin perustason palvelutuottajan hoitovastuulle. Alkurytäkässä on luontevinta, ja erityisesti helpointa, kohdistaa asukkaat nykyisen terveyskeskuksensa vastuulle. Vaihtoehtoisia palveluntarjoajia tai tietoa niistä kun on vielä vähän tarjolla.

Juuri tässä vaiheessa alkaa suurten firmojen mielenkiinto Suomen sote-markkinoihin hiipua.

Lausunnolla oleva lakiluonnos ei nimittäin koske työterveysjärjestelmän asemaan. Niinpä työssäkäyvillä työterveyden asiakkailla ei ole syytä vaihtaa nykyistä julkisesti kustannettua terveyskeskustaan, ja he jäävät epäaktiivisina auliisti sen näkymättömiksi asiakkaiksi.

Sen sijaan heistä, jotka käyttävät julkisia terveyspalveluita aktiivisesti ja ovat tyytymättömiä saamiinsa palveluihin, voi tulla terveysaseman aktiivisia vaihtajia. Juuri palveluita paljon käyttävien, työelämässä ehkä inaktiivisten lähteminen liikkeelle voi romuttaa suurten yritysten mielenkiinnon uusia sote-markkinoita kohtaan.

Väestöstä 10 prosenttia kuluttaa 90 prosenttia hoitokustannuksista. Ne 90 prosenttia, jotka aiheuttavat 10 prosenttia kustannuksista, käyttävät palveluita harvoin ja satunnaisesti. He eivät ole erityisen kiinnostuneita, minkä terveysaseman hoitovastuulle heidät on kirjattu, ja mille asemalle heidän kapitaatio-periaatteen mukaan määräytyvä korvauksensa valtion kassasta menee. Kannustimia hoitopaikan vaihtamiseen ei ole, koska ei ole mitään ongelmiakaan. Työterveys hoitaa vähäiset ongelmat.

Valinnanvapauttaan eri tavoin käytävät väestöryhmät romuttavat sote-markkinat. Ollaan vakuutusmarkkinoiden kaltaisessa tilanteessa, jossa tapahtuu epäsuotuisa valikoituminen.

Vakuutusmarkkinat perustuvat pääosin ’pulverointivaikutukseen’; samoin toimii nykyinen valtionosuusjärjestelmän mukainen kapitaatio-korvaus kunnille. Tämä tarkoittaa, että suurimmalle osalle vakuutuksenottajia ei koskaan satu mitään. Heidän vakuutusmaksuillaan katetaan niiden korvaukset, joille vahinkoja sattuu.

’Pulverointi’ ei uusissa sosiaali- ja terveyspalveluissa onnistu, koska riskittömien kapitaatio-korvaukset menevät lähtötilanteessa osoitetulle palvelutuottajalle, ja vain korkean riskin asiakkaat ovat lähteneet liikkeelle markkinoille.

Vakuutusmarkkinoilla tilanne olisi yksinkertainen:  vakuutus irtisanottaisiin. Sote-markkinoilla näin ei voi tehdä.

Miksi siis yksityiset tuottajat haluaisivat kilpailla suuria kustannuksia aiheuttavista asiakkaista, jos niistä ei saa vastaavaa kompensaatiota?

Lue lisää:

Sote-uudistus thl.fi’ssä

Sote-uudistuksesta THL blogissa

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *