Joka neljäs yli 60-vuotias nainen tulee Suomessa vuosittain kaltoinkohdelluksi. Silti tästä ilmiöstä ei juurikaan puhuta.
Kaltoinkohtelu voi olla monenlaista, vakavaa tai lievää, fyysistä tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä, oikeuksien rajoittamista, loukkaamista tai muuta alentavaa kohtelua.
Myös tekemättä jättäminen, laiminlyönti, on kaltoinkohtelua.
Tutkimusten mukaan iäkkäisiin naisiin kohdistui yleisimmin henkistä väkivaltaa. Seuraavaksi yleisimpiä kaltoinkohtelun muotoja olivat taloudellinen hyväksikäyttö, henkilökohtaisten oikeuksien loukkaaminen ja seksuaalinen häirintä tai väkivalta.
Iäkkäisiin miehiin kohdistuvasta kaltoinkohtelusta ei ole tutkittua tietoa, mutta yli 15 vuotiaista miehistä 10-15 % kokee väkivaltaa tai uhkailua vuosittain.
Toisin kuin miehiin kohdistuvassa väkivallassa, naista kaltoinkohtelee useimmiten joku läheinen ihminen.
Ikääntynyt ei hae apua
Kaltoinkohteluun liittyy monasti voimakas riippuvuussuhde. Syyllisenä voi olla, ja usein onkin, se kaikkein läheisin ja rakkain ihminen, puoliso tai oma lapsi.
Väkivallan, hyväksikäytön, alentavan kohtelun tai laiminlyönnin kohteeksi joutunut tuntee silloin voimakasta häpeää ja saattaa syyttää itseään tapahtuneesta. Minna-Liisa Luoma muistutti Jyväskylän yliopistossa pitämässään geropsykologian dosentuuriluennossa, että ikääntyneet eivät yleensä hae apua tullessaan kaltoinkohdelluksi.
Siksi meillä jokaisella on velvollisuus reagoida, jos epäilemme tai havaitsemme, että ikäihmistä kaltoinkohdellaan tai hän on vaarassa tulla kaltoinkohdelluksi.
Terveydenhuollon, sosiaalitoimen, pelastustoimen, hätäkeskuksen ja poliisin palveluksessa olevan on ilmoitettava, jos on saanut tiedon iäkkäästä henkilöstä, joka on kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan. Vanhuspalvelulain 25 §:n säätämä ilmoitus tehdään kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle.
Ammattilaisilla on ilmoitusvelvollisuus, mutta meidän tavallisten kansalaisten tulee kertoa heille omista havainnoistamme.
Tahallista ja tahatonta kaltoinkohtelua
Kaltoinkohtelu ei aina ole tahallista. Siihen voi syyllistyä kuka tahansa ajattelemattomuuttaan. Läheinen voi alistaa vanhusta ja rajoittaa hänen oikeuksiaan turvallisuuteen vedoten.
Omaishoitaja saattaa uupuneena käyttää karkeaa kieltä, moittia ja haukkua hoidettavaansa, ja jopa laiminlyödä tämän hoitoa.
Hoitaja saattaa kiireessä käsitellä vanhusta liian kovakouraisesti, puhua hänelle kuin lapselle, jättää tämän oman mielipiteen ja toiveet kysymättä.
Tahattoman kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi on tärkeää huolehtia niin omaishoitajien kuin hoito- ja hoiva-alan ammattilaistenkin jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Jokainen meistä voi miettiä omia toimintatapojaan. Miten puhun iäkkäälle ihmiselle? Saako hän toimia omaan verkkaiseen tahtiinsa vai hoputanko ja olenko kärsimätön? Muistanko, että iäkkäällä on oikeus päättää omista asioistaan?
Välittämisen kulttuuri lisää ikäihmisten turvallisuutta
Kansainvälistä ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan vastaista Kätketyt äänet -kampanjapäivää vietetään joka vuosi kesäkuun 15. päivänä. Suomessa valtakunnallinen päätapahtuma oli tänä vuonna Mikkelissä. Mikkelin kaupunki on ryhtynyt huolehtimaan ikäihmisten turvallisuudesta ottamalla käyttöön Huoli-toimintamallin.
Toimintamallin avulla halutaan levittää välittämisen kulttuuria ja lisätä erityisesti yksin asuvien ikäihmisten turvallisuutta.
Suvanto-linja ja Rikosuhripäivystys palvelevat ikäihmistä, hänen läheistään ja ikäihmisen kaltoinkohtelusta, hyväksikäytöstä tai niiden uhkasta huolestunutta henkilöä valtakunnallisesti. On hyvä muistaa, että turvakotien ovet ovat avoinna myös ikäihmisille. Meistä jokainen voi tukea ikäihmistä ilmoittamaan kaltoinkohtelusta ja auttaa häntä pääsemään turvaan tilanteesta.
Lue lisää:
AVOW-tutkimus ikääntyvien naisten kaltoinkohtelusta
Minna-Liisa Luoman dosentuuriluento