Uutisvirta Ukrainasta ja muualta maailmasta tuo sodasta kärsivät lapset lähelle ja herättää tarpeen suojella heitä.
Huoli lasten hyvinvoinnista ja jaksamisesta on aiheellinen. Vaikka sota-alueelta pakeneminen saattaa turvata lapsen hengissä pysymisen, lasten mielenterveys vaatii huomiota ja tukea myös paon jälkeen.
Pakolaislapset ovat kohdanneet kuormittavia tapahtumia. He ovat joutuneet lähtemään pakoon ja jättämään taakseen tutut asiat: oman kodin ja ohi kolisevan raitiovaunun, Pokemon-korttikokoelman, tutut ruoat ja hedelmäpuiden tuoksut. Monet ovat joutuneet eroon vanhemmastaan tai muista tutuista aikuisista. Osa on kohdannut tilanteita, joissa oma tai läheisen terveys tai henki on ollut uhattuna.
Lasten vaikeista kokemuksista huolimatta voimme tehdä paljon heidän mielenterveytensä tukemiseksi myös ilman erityistä mielenterveysosaamista tai suuria rahamääriä.
Varhainen mielenterveyden tuki uudessa maassa auttaa lasta eteenpäin
Lasten mielenterveyden kannalta on erityisen tärkeää, millaiseksi arki uudessa maassa muodostuu. Lapsiystävälliset kohtaamiset arjessa tulisi turvata kaikkialla, missä pakolaislapset yksin tai perheineen kulkevat, esimerkiksi poliisiasemilla, virastoissa, vastaanottokeskuksissa ja kotimajoituksessa.
Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että lapset otetaan vastaan kaikissa palveluissa aina ensisijaisesti lapsina – ei pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai tietyn kansalaisuuden edustajina.
Lapsiystävällinen ja turvallinen, kehitystä tukeva arkiympäristö rutiineineen on jo itsessään pakolaislasten mielenterveyden ongelmien ehkäisyä ja hoitoa. Se myös auttaa lasta eteenpäin kehityksessä ja ehkäisee jo syntyneitä mielenterveyden ongelmia pahenemasta entisestään.
Pakolaislasten arjessa tulisi mielenterveyden näkökulmasta huomioida ainakin seuraavat kolme asiaa:
- Kaikille lapsille tulisi turvata mahdollisuus iänmukaiseen toimintaan, leikkiin ja oppimiseen kehitykselle soveltuvassa ympäristössä. Kouluikäisten lasten tulee päästä kouluun ja alle kouluikäisten varhaiskasvatukseen tai muuhun vastaavaan toimintaan. Lapsille tulee tarjota mahdollisuus leikkiin ja turvalliseen ympäristön tutkimiseen siellä missä he asuvat, myös vastaanottokeskuksissa.
- Epävarmuuden keskellä on ensisijaista tukea vanhemmuutta. Vanhempien on tärkeää voida muodostaa sosiaalisia suhteita ja saada muilta aikuisilta tukea vanhemmuuteensa. Vanhemmille tulisi tarjota mahdollisuus arkisten rutiinien ja päivärytmin luomiseen, sillä ne vahvistavat lasten ja aikuisten turvallisuuden ja kuulumisen tunteita.
- Perheille tulisi tarjota asuinympäristö, jossa vanhemmuuden tehtävät, kuten lapsen suojeleminen, lämmön ja rakkauden osoittaminen sekä rajojen asettaminen, ovat mahdollisia toteuttaa. Laitosmuotoinen asuminen tai majoittuminen toisten kotona voi vaarantaa nämä tehtävät monella tavalla: esimerkiksi perheen yksityisyyden menetys, yhteisasumisen mahdollinen levottomuus ja uhkakuvat sekä vaikeus asettaa lapselle perheen määrittelemiä rajoja voivat haastaa vanhemmuutta entisestään pakolaistaustaisissa perheissä.
Turvallinen arki mahdollistaa ja tehostaa myös psykiatrista hoitoa
Osa lapsista tarvitsee lisäksi strukturoidumpaa mielenterveyden tukea ja esimerkiksi interventioita traumaperäisen oireilun hoitamiseksi. Myös vanhempien tulee saada asianmukaista hoitoa mahdollisiin mielenterveyden ongelmiinsa, sillä vanhemman hyvä mielenterveys ja jaksaminen ovat tärkeitä lapsen mielenterveyttä suojaavia tekijöitä.
Vanhempien on tärkeä saada tietoa lapsen mahdollisista mielenterveyden oireista ja siitä, miten lapset saattavat oireilla järkyttävien kokemusten jälkeen.
Usein mielenterveyden interventiot tai muu psykiatrinen hoito eivät kuitenkaan ole toteutettavissa ilman riittävää arjen vakautta ja vanhempien jaksamista tai niiden hyöty jää toivottua pienemmäksi.
Enemmän kuin lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon tutkimus- ja hoitojaksoja tai lasten psykoterapiaa, tarvitsemmekin nyt ihmisiä, jotka pysähtyvät laittamaan lapsiystävälliset silmälasit nenälleen ja tarkastelemaan tilanteita lapsen näkökulmasta.
Miltä juuri tämä tilanne lapsesta näyttää tai tuntuu? Lisääkö se lapsen turvallisuuden tunnetta ja tukeeko se lapsen ikätasoista kehitystä? Mitä ajatuksia tai toiveita lapsella itsellään on? Millaista tukea vanhemmat kaipaavat?
Suuren hädän keskellä on tärkeä muistaa, että avun ei tarvitse aina olla suuritöistä. Kaikissa palveluissa on mahdollisuus lapsiystävälliseen kohtaamiseen. Se ei vaadi paljon vaivaa, mutta hyödyt ovat korvaamattoman suuret.