Tunnetko itsesi yksinäiseksi? Lähes joka neljäs työelämän ulkopuolella oleva työikäinen vastaa ”jatkuvasti” tai ”melko usein”.
Tämä pysäyttävä tieto käy ilmi kesäkuussa julkaisemastamme tutkimuksesta, jossa selvitettiin työelämän ulkopuolella olevien osallisuutta ja hyvinvointia. Itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi tuntevien osuus on koko väestöön verrattuna jopa kolminkertainen.
Yksinäisyys ei välttämättä ole suoraan yhteydessä ystävien määrään. Kyselyyn vastanneista useampi tunsi yksinäisyyttä kuin oli vailla läheistä ystävää: joka kuudennella ei ollut ollut yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa voisi keskustella luottamuksellisesti omista asioista. Koko väestöön verrattuna tämäkin luku on tosin suurempi: keskimäärin joka kahdeksannella työikäisellä ei ole yhtään läheistä ystävää.
Tulokset ovat suuruudeltaan huolestuttavia. Varsinkin yksinäisyyden kokemuksen osalta ero koko Suomen väestöön on suuri.
Jatkuvien tai toistuvien yksinäisyyden kokemusten on tulkittu olevan yksi tärkeimmistä syrjäytymisen merkeistä. Yksinäisyys supistaa toiminnan mahdollisuuksia ja on yhteydessä toimintakykyä heikentäviin sairauksiin (esim. Saari 2016).
Ystäväpiirit muodostavat tärkeitä yhteisöjä. Läheiselle ystävälle voi kertoa ja jakaa jotain elämästään. Läheiseen ystävän seurassa voi kokea kunnioitusta sekä saada ymmärrystä ja apua. Kuuluminen erilaisiin ryhmiin ja yhteisöihin ja niissä kuulluksi tuleminen ovat keskeinen osa osallisuutta. Vielä parempi osallisuuden kannalta on, jos voi vaikuttaa yhteisiin asioihin ja voi tehdä jotakin yhteisön hyväksi itselleen mieluisalla tavalla.
Lisää avoimia tiloja ja yhdessä toimimisen ilmapiiriä
Missä uusia ihmisiä sitten tapaa? Suurin osa kyselyymme vastanneista oli sitä mieltä, että ”paikkakunnallani on paikkoja, jonne tiedän voivani mennä tapaamaan ihmisiä”. Tietoisuus oli kuitenkin jonkin verran matalampi niiden joukossa, jotka tunsivat itsensä yksinäisiksi tai joilla ei ollut läheistä ystävää.
Paikoissa, tapahtumissa ja harrastuksissa käymisen esteenä voivat olla esimerkiksi erilaiset maksut, tilojen fyysinen esteellisyys tai pelko toisten ennakkoluuloista. Jokaiselle paikkakunnalle ja kaupunginosaan tarvitaankin kohtaamispaikkoja, jotka ovat avoimia ja maksuttomia. Avoimuus tarkoittaa, että jokainen tuntee olevansa tervetullut ja hyväksytty.
Yksinäisyyden ja ennakkoluulojen vähenemistä ja uusien ystävyyksien syntyä edistää myös se, että ihmisillä on yhteisiä tavoitteita ja syntyy yhdessä toimimisen ilmapiiri. Kyselytutkimuksemme osoittaa, että nimenomaan tässä saattaa piillä ongelma. Vain vähemmistö vastaajista koki asuinympäristössään avoimen, rakentavan ja suvaitsevan ilmapiirin.
Joskus tarvitaan vain pieni sysäys, että ilmapiiri muuttuu paremmaksi. Se voi olla esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöön niin, että tuloksen näkee välittömästi. Tällaisia mahdollisuuksia ja tilanteita ovat esimerkiksi ympäristötalkoot, kyläjuhlat ja block partyt, piknikit, kaduille ja kujille jalkautuneet kulttuuritapahtumat tai vaikkapa uhanalaisen rakennuksen suojeleminen ja kunnostaminen yhteiseen käyttöön. Ne kokoavat erilaisia ihmisryhmiä saman tavoitteen tai huolen äärelle ja kuka tahansa yhteiskuntaryhmästä riippumatta voi tuntea tekevänsä työtä, jolla on arvoa.
Näitä tilanteita ja mahdollisuuksia voidaan tukea ja synnyttää. Puhumme osallisuustyöstä, joka sijoittuu perinteisen palvelujärjestelmän ja kansalaisyhteiskunnan väliin. Osallisuustyö on paikallisesti johdettua työtä, joka yhdistää palvelut, elinkeinoelämän, järjestöt ja asukkaat. Samalla on tehtävä laaja-alaisia toimia köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Pyrkimyksenä on erilaisten ihmisryhmien lähentyminen ja yhteiskuntaryhmät ylittävän vertaisuuden, ymmärryksen ja luottamuksen vahvistaminen. Näin luodaan kestävää yhteiskuntapolitiikkaa ja kohotetaan ihmisten elämänlaatua.
Lue lisää
Työelämän ulkopuolella olevien osallisuus ja hyvinvointi. Kyselytutkimuksen tuloksia (THL 2018)
Työelämän ulkopuolella olevilla vakava psyykkinen kuormittuneisuus on jopa kolme kertaa yleisempää kuin koko väestössä (20.6.2018) – tiedote tutkimuksesta
Saari, Juho, toim. (2016) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus.
Lisää aiheesta THL:n verkkosivuilla: Heikoimmassa asemassa olevien osallisuus
Kirjoitus kuuluu sarjaan, jossa THL:n tutkijat ja asiantuntijat pohtivat sosiaalisten tekijöiden roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sarjan muut kirjoitukset:
- Lars Leemann, Anna-Maria Isola & Salla Valtari: Nämä 10 väittämää kertovat, kuinka osallinen olet. 12.3.2019.
- Merita Jokela, Minna Kivipelto & Minna Ylikännö: Vähimmäisturvan varassa olevilla on moninkertainen riski toimeentulotuen alentamiseen 7.2.2019
- Sakari Karvonen & Kristiina Manderbacka: Sosiaaliluokka on terveyden riskitekijä. 9.11.2018.
- Tuulia Rotko, Tapani Kauppinen & Katri Kilpeläinen: Hyvinvointikertomus on johtamisen työkalu – mutta tehdäänkö tietoon perustuvia johtopäätöksiä? 20.9.2018
- Minna Kivipelto: Sosiaaliset tekijät kuormittavat terveydenhuoltoa – miten kustannuksia voitaisiin saada alas? 4.9.2018.