Ensi vuoden alusta lähtien työvoimaviranomaisten on hallituksen kaavailujen mukaan haastateltava kaikki työttömät kolmen kuukauden välein. Haastatteluun osallistumisen velvoite on sosiaalisessa mediassa tulkittu työttömien kyykyttämiseksi ja sanktioiden lisäämiseksi.
Työvoimaviranomaiset puolestaan ovat huolissaan haastattelijatyövoiman riittävyydestä. Haastattelut voidaan kuitenkin nähdä myös oivana tilaisuutena rakentaa aiempaa tehokkaampi järjestelmä työttömien työkyvyn seurantaan ja tukemiseen.
Työttömyys yhteydessä heikentyneeseen terveyteen
Työttömyyden tiedetään heikentävän terveyttä ja toimintakykyä. Toisaalta tiedetään, että terveysongelmat myös lisäävät riskiä joutua työttömäksi. Yhteys on vahva etenkin työttömyyskokemuksien ja mielenterveyden häiriöiden välillä.
Työttömyys on useiden tutkimusten mukaan myös selvässä yhteydessä työkyvyn pysyvään menettämiseen ja kasvattaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyyttä.
Työttömien työkyvyn seuranta ei toimi
Työttömän työkyvyn heikkeneminen havaitaan usein vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä ehkäistä työkyvyn pysyvää menetystä esimerkiksi kuntouttavin toimin. Työkyvyttömät saattavat myös olla pitkäänkin syyperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän näkökulmasta väärässä lokerossa työttöminä, jos kukaan ei huomaa, että heidän oikeampi paikkansa olisi työkyvyttömyyseläkkeellä.
Työelämässä olevien työkykyä seurataan sairauspoissaolojen pituuksien avulla. Työttömillä vastaavaa seurantaa ei ole, sillä heillä ei ole työnantajaa, jota asia kiinnostaisi. He eivät myöskään välttämättä hakeudu terveyspalveluiden piiriin eivätkä hae Kelan sairauspäivärahaa, jonka kautta työkykyongelma voitaisiin huomata ajoissa.
Työttömien työkyvyn arviointi on muutenkin hankalaa, sillä työttömien työllistymisvaikeudet liittyvät usein monitahoiseen ja vaikeasti hahmotettavaan vyyhtiin, jossa terveysongelmat yhdistyvät hankalaan elämäntilanteeseen ja syrjäytymiseen. Jos työkyvyttömyys ei johdu selkeästi lääketieteellisestä terveysongelmasta eikä siten oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen, työkyvytön työtön voi jäädä etuusjärjestelmien väliinputoajaksi.
Miten työttömien haastatteluja voitaisiin hyödyntää?
Työvoimaviranomaisten toteuttamat haastattelut saattavat olla työttömän ainoa säännöllinen kontakti palvelujärjestelmään. Haastattelussa työtön tulisi osata ohjata hänen tarvitsemiensa palveluiden piiriin ja tarvittaessa hakemaan terveyspalveluita, työkyvyttömyysetuuksia ja kuntoutusta. Siten haastattelijoilla on oltava riittävästi ammattitaitoa ja silmää myös sille, tarvitseeko haastateltu laaja-alaisempaa tukea kuin ainoastaan suoraan työllistymiseen liittyvää ohjausta.
Hallituksen velvoittamat määrävälein toteutettavat haastattelut voidaan nähdä parannuksena tilanteeseen, jossa vaikeimmin työllistyvien osalta aktivointitoimenpiteistä on luovuttu kokonaan ja heidän on annettu rauhassa roikkua tilastoissa ns. etuusasiakkaina. Etenkin pitkäaikaisesti työttömien joukosta tulisi pystyä seulomaan ne henkilöt, jotka ovat selvästi työkyvyn tuen tarpeessa tai jo työkyvyttömiä ja siten ohjattavissa oikean etuusjärjestelmän piiriin. Työttömyyden pitkittyessä työkykyasioiden tulisi yhä painokkaammin olla haastattelun keskiössä.
Työkykyongelma voi kuitenkin jäädä havaitsematta ja ratkaisematta, jos haastatteluja tehdään liukuhihnalta ja keskittyen ainoastaan työllistymismahdollisuuksien selvittelyyn.
Nyt on tilaisuus kehittää palvelujärjestelmää, jossa keskitytään oman tontin hoitamisen sijaan asiakkaan edun ajamiseen. Yhteistyö sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän muiden toimijoiden kanssa on tässä ensiarvoisen tärkeää. Hienoa, että tulevassa sote-uudistuksessa työvoimapalvelut ollaankin integroimassa samaan järjestelmään muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa.
Lue lisää:
Tackling Inequalities in Time of Austerity – Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana (TITA) tutkii työkyvyttömyyttä eri sosioekonomisissa ryhmissä