Sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyy päivittäin valtava määrä tietoa kansallisiin rekistereihin ja Kelan ylläpitämään Potilastiedon arkistoon. Tiedon tuottajina ovat sote-ammattilaiset niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Tietotuotantoa on leimannut erilaiset menetelmät tuoda tietoa kansallisiin rekistereihin ja osin myös yhteisten kirjaamiskäytäntöjen puute. Kansalliset viranomaiset ovat kehittäneet tietotuotantoaan lähinnä lakisääteisistä tehtävistään käsin, mikä näkyy erilaisina tiedonkeruun ja -käsittelyn ratkaisuina. Esimerkiksi THL on sote-tiedon tilasto- ja tutkimustalo, Kela massiivisten sote- ja etuustietojen arkistoija, jolla on myös omaa tutkimus- ja tilastotoimintaa ja Valvira ammattirekistereihin ja valvontatoimiin erikoistunut virasto.
Erilaiset perinteet ovat johtaneet paitsi päällekkäiseen tekemiseen myös siihen, ettei tätä mittavaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietopohjaa ole pystytty hyödyntämään riittävän tehokkaasti.
Tällä hetkellä mietitään sekä kansallisesti että alueilla, miten sosiaali- ja terveydenhuolto tulisi järjestää, jotta asukkaita voidaan palvella mahdollisimman hyvin. Väestön tarpeiden mukaisten sote-palvelujen suunnitteluun ja järjestämiseen tulevat hyvinvointialueet tarvitsevat laadukasta tietoa alueen asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä. Keskeinen kysymys onkin, miten päätöksenteon tueksi saadaan ajantasaista sote-tietoa, joka on aiempaa nopeammin, kattavammin ja luotettavammin viranomaisten ja alueiden hyödynnettävissä?
Yhteinen tietotuotantomalli tukemaan sote-tiedon toisiokäyttöä
Valtava-hankkeessa uudistetaan kansallista sote-tietopohjaa palvelemaan tulevien hyvinvointialueiden ja viranomaisten tiedolla johtamista. Uudessa tietotuotantomallissa luodaan edellytykset sote-tiedon hyödyntämiselle ns. toisiokäytössä.
Valtava-hankkeen tietotuotantomalli-projektissa THL, Kela ja Valvira kehittävät yhdessä toimintatapoja, joilla sote-tieto on käytettävissä tietojen toissijaista käyttöä varten.
Sosiaali- ja terveystietojen toissijainen käyttö tarkoittaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnassa syntyneitä asiakas- ja potilastietoja käytetään muussa kuin siinä ensisijaisessa käyttötarkoituksessa, jonka vuoksi ne on alun perin tallennettu.
Perinteistä tietojen toisiokäyttöä on ollut esimerkiksi tilastointi. Uusi laki mahdollistaa nyt sen, että sote-tietoja voidaan hyödyntää aiempaa laajemmin viranomaistyössä, tieteellisessä tutkimuksessa, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä alueiden sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa ja toiminnan järjestämisen suunnittelussa ja arvioinnissa.
Tietotuotantomalli ohjaa yhdenmukaiseen tietotuotantoon
Uuden tietotuotantomallin tehtävä on tukea tietotuotannon asiantuntijoita nykyisten ja uusien tietotuotantolinjojen kehittämisessä. Rekisteritiedonkeruissa on suuria muutostarpeita, sillä erillistiedonkeruiden sijaan halutaan hyödyntää entistä laajemmin Kantaan arkistoitua potilas- ja sosiaalihuollon asiakastietoa.
Käsikirja luo perustan viranomaisten yhteiselle toiminnalle tiedonkäsittelyyn liittyvien prosessien ja prosesseja tukevien ICT-palveluiden kehittämisessä.
Laajalla yhteistyöllä yhteisiin pelisääntöihin
Yhdessä tekeminen synnyttää uusia verkostomaisia toimintatapoja, jolloin tietotuotannon kehittämiseen liittyviä prosesseja kehitetään yhdessä myös hankkeen jälkeen. Asiakaspalautteella on tärkeä merkitys tietotuotannon kehittämisessä, jotta pystytään vastaamaan tiedon hyödyntäjien tarpeisiin ja vaatimuksiin.
Yhteisesti mietityillä ja tehokkaasti järjestetyillä tietotuotannon kehittämisen prosesseilla kansallisen rekisteritietojen tuottajat pystyvät mukautumaan jatkuvasti muuttuviin tietotarpeisiin. Päätöksentekijät, tutkijat ja palvelujen tuottajat saavat käyttöön tarvittavia tietotuotteita, joiden pohjalta päästään tekemään luotettavampaa vertailua, päätöksiä tai muita tarvittavia kehittämistoimia.
Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, jotta tietoa voidaan käsitellä ja jalostaa mahdollisimman käytettäviksi tietotuotteiksi, kuten esimerkiksi raportiksi koronaepidemian levinneisyydestä eri ikäryhmissä. Tavoitteena on tiedon tehokkaampi hyödyntäminen yhteiskunnallisen hyvän käyttövoimana.
Nyt on oikea aika ja lainsäädännön tarjoama mahdollisuus yhdistää asiantuntijuus ja suunnitella malli, joka ohjaa toimijoita yhteisten periaatteiden mukaiseen tietotuotantoon.