Vai olenko ymmärtänyt väärin? Onko asiakkaan oikeus valita edelleen isäntänä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa? Vastaus riippuu näkökulmasta.
Hallitus hakee sote-uudistuksella radikaalia muutosta, jossa perustason palvelut järjestetään kokonaan markkinaideologiaan nojautuen. Uudistuksen vipuvarreksi, rengiksi on otettu asiakkaan valinnanvapaus. Palvelutuotanto pitää saada monipuolistettua, jotta palveluja valitsevilla asiakkailla olisi todellista valinnanvaraan. Jotta markkinoille saataisiin pöhinää, tulee kaikki peruspalvelut, siis myös nykyiset julkiset palvelut, tuottaa yhtiömuotoisissa organisaatioissa.
Valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista pohtineet selvityshenkilöt antoivat ehdotuksensa toukokuun viimeisenä päivänä. Ehdotus on väestövastuinen sosiaali- ja terveyskeskus, jonka palveluihin sisältyy myös äitiys- ja lastenneuvolatoiminta.
Onko ehdotus radikaali? Selvityshenkilöiden mukaan se ”vastaa pitkälle nykyisenkaltaista perustason palveluorganisaatiota, eikä johda perustavaa laatua oleviin organisaatiomuutoksiin.” Siis ei niinkään radikaalia? Muutoksen ydin on yhtiöittäminen ja väestövastuu, jotka molemmat jättävät paljon avoimia kysymyksiä ratkottavaksi.
Extra-palveluista sudenkuoppa
Mihin jäi palvelutuotannon monipuolistaminen, jotta asiakkaalla olisi valinnanvaraa? Vai lisääkö uusi yritystoiminta ainakin aluksi palvelukapasiteettia. Tätä pitkään palveluja jonottaneet tervehtisivät ilolla.
Mutta miten tässä tilanteessa saavutetaan kolmen miljardin säästöt? Saadaanko säästöt siirtämällä julkista rahoitusvastuuta kansalaisten kannettavaksi.
Asiakasmaksut tulevat olemaan kansallisesti yhtenäiset, mikä kohtelee palveluntuottajia yhtäläisesti. Kuitenkin esimerkiksi Helsingissä on tehty terveyspoliittinen valinta, että terveyskeskuskäynnit ovat maksuttomia. Tämän on nähty vähentävän raskaamman hoidon tarvetta. Nähtäväksi jää kuinka suuriksi asiakasmaksut lopulta asettuvat, ja kohdellaanko vähävaraisia ja hyvin toimeentulevia yhtäläisesti ja tuleeko asiakasmaksuista merkittävä keino rahoittaa palveluja.
Sudenkuoppana asiakkaalle voi pitää selvityshenkilöiden ehdotusta, että julkisrahoitteisissa palveluissa tuottaja voi ehdottaa asiakkaalle omalla rahalla kustannettavia lisäpalveluja. Tiedon epäsuhta asiakkaan ja ammattilaisen välillä on tällaisissa tilanteissa suuri. Yrityksillä on jo oman toimintalogiikkansa vuoksi lähtökohtainen halu tarjota ”jotain hyvää extrapalvelua”. Tästä on paljon esimerkkejä työterveyshuollon palveluja tarjoavilta lääkäriasemilta. Asiakas haluaa parasta mahdollista palvelua ja on riippuvainen asiantuntijan suosituksista. Yrityksen kannalta extrapalvelussa on kyse ansaintamahdollisuudesta.
Vai onko tässä koira haudattuna? Haluaako valtio tällä rajata julkisesti rahoitetun palvelun piiriin kuuluvia palveluja ja siten säästää?
Miten käy nykyisen valinnanvapauden
Suomessa jo toteutuvan valinnanvapauden näkökulmasta selvityshenkilöt ovat ehdotuksessaan lähteneet ”puhtaalta pöydältä” ja hyödyntäen esityksessään kansainvälisiä malleja. Esitys ei noteeraa nykyisin toteutuvaa varsin laajaa terveydenhuollon valinnanvapautta. Kansalaiset voivat saada perusterveyden palvelut valitsemaltaan terveysasemalta Suomessa. Myös erikoissairaanhoidon hoitopaikan voi valita kaikkialta Suomesta yhteisymmärryksessä lähettävän lääkärin kanssa.
Ja mikä tärkeintä, kansalaisilla on nykyisin myös tietyin ehdoin mahdollisuus valita hoitava ammattilainen. Tämän edun selvityshenkilöt rajasivat pois jo väliraportissaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että kansalaiset pitävät tärkeimpinä hoidon saatavuutta ja mahdollisuutta valita hoitava ammattihenkilö. Vapaus valita hoitopaikka on kansalaisten arvostuksessa paljon alempana. Myös hoitomuodon valinta on ehdotuksessa rajattu valinnanvapauden ulkopuolelle. Tämän voi tulkita niinkin, että jatkossa lääkärin ei tarvitse neuvotella potilaan kanssa hoitopäätöksistään.
Valinnanvapaus yhteiskunnallisena oikeutena tarkoittaa ensisijaisesti, että asiakkaalla on mahdollisuus valita itsenäisesti hoitopaikka ja osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Tässä ammattilaisen apu on korvaamaton. Näitä periaatteita tulisi kunnioittaa, jos järjestelmää halutaan kehittää asiakkaiden lähtökohdista, niin että asiakas olisi muutoksessa ”isäntä”.
Nyt näyttää siltä, että valinnanvapaus on renki, kun hallitus tavoittelee lisätä yritystoimintaa.
Lue lisää:
Selvitysryhmä: asiakas listautuisi valitsemaansa sosiaali- ja terveyskeskukseen. Tiedote, STM 31.5.2016