Kuluneen vuoden aikana opintotukijärjestelmästä on julkisuudessa keskusteltu paljon. Aihetta ovat antaneet taloustieteen professori Roope Uusitalon suositukset opintotukijärjestelmään tehtävistä muutoksista sekä hallituksen kehyspäätös opintotuen muutoksista.

Hallitus pyrkii kehyspäätöksellään pienentämään opintotukimenoja. Tämä toteutetaan leikkaamalla sekä opintorahan että opintotukikuukausien määrää. Korkeakouluopiskelijoiden opintoraha laskee 337 eurosta 250,28 euroon kuukaudessa. Opintotukiaika lyhenee 64 kuukaudesta 54 tukikuukauteen. Samalla hallitus lisää opintolainan valtiontakausta Suomessa opiskelevilla 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa. Käytännössä opintolainan valtiontakaus viittaa kuukausittaiseen lainamäärään, minkä opiskelija voi hakea pankista ilman muita vakuuksia.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkaisi hiljattain raportin, jossa arvioidaan kehyspäätöksellä opintotukeen tehtävien muutosten vaikutuksia. Raportin mukaan muutokset pienentäisivät opintotukimenoja, mutta mahdollisesti pidentävät opiskeluaikoja, mikäli opiskelijat kompensoivat opintorahan leikkauksia työskentelemällä nykyistä enemmän opintojen ohessa. Opiskeluaikojen pidentyminen taas laskisi valtion saamia verotuloja tulevina vuosina.

Muutosten vaikutus opiskeluaikoihin riippuu siitä, kuinka moni opiskelija tulee ottamaan opintolainaa. Kaiken kaikkiaan KarhunenMäättänen ja Uusitaloennustavat Etlan raportissa valtiontalouden säästöjen jäävän kokonaisuudessaan pienemmäksi kuin voidaan suoraan päätellä säästyneistä opintotukimenoista.

Opiskelijat ovat silmiinpistävän köyhiä

Työurien pidentäminen on ollut jo kauan julkilausuttu tavoite. Jo entuudestaan yliopistosta valmistutaan Suomessa muihin OECD-maihin verrattuna keskimääräistä vanhempana. Opintotukimuutokset eivät näytä vievän kehitystä haluttuun suuntaan.

Opintojen viivästymisen lisäksi on opintotuen muutosten vaikutuksia arvioitaessa syytä ottaa huomioon opiskelijoiden taloudellinen hyvinvointi. Opintotuen tarkoituksena turvata opiskelun aikainen perustoimeentulo. Säästöt osuvat nyt tukeen, jonka taso on jo entuudestaan erittäin matala.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore raportti osoitti, että opiskelija on usein köyhä. Raportissa käytettiin kahta köyhyysmittaria. Suhteellisesti tuloköyhiä olivat he, joiden tulot jäivät alle 60 prosenttiin koko väestön mediaanituloista. Opiskelijoista suhteellisesti tuloköyhiä oli raportin mukaan 30,7 prosenttia vuonna 2014.

Vähimmäiskulutuksen viitebudjettien avulla lasketaan, kuinka suuren osan väestöstä tulot eivät riitä kohtuulliseksi katsottuun vähimmäiskulutukseen. Opiskelijoista alle viitebudjetin eli 25,4 prosenttia.

Koko väestöstä suhteellisesti tuloköyhiä oli 12,5 prosenttia ja alle viitebudjetin eli 8 prosenttia. Ero opiskelijoiden ja muun väestön välillä on silmiin pistävä, vaikka luvuissa ei olekaan otettu huomioon opiskelijoiden muita tulonlähteitä, esimerkiksi vanhemmilta saatua taloudellista tukea.

Opintojen aikainen köyhyys on kuitenkin valtaosalle väliaikainen tila, jolloin opiskelija investoi omaan tulevaisuuteensa, ja keskimääräistä parempaan hyvinvointiin. Silti opiskelijat eivät ole hyväksyneet opintotuen leikkauksia. Opiskelija ei välttämättä näe, että tulevaisuuden korkeammat tulot korvaisivat nykyhetken pienet tulot. Lisäksi on mahdollista, että pelko opintoihin liittyvästä velkaantumisesta vähentää halukkuutta hakeutua korkeakouluopintoihin.

Uudistus näyttää kannustavan opintolainan ottamiseen. On kuitenkin epävarmaa, kuinka tämä tulee toteutumaan käytännössä. Suomessa merkittävä osa opiskelijoista ei nosta opintolainaa lainkaan. Jääkin nähtäväksi kannustaako uusittu opintotukijärjestelmä lainarahoitteiseen täysipäiväiseen opiskeluun, vai osa-aikaiseen työskentelyyn opintojen ohessa.

Lainapainotteisessa järjestelmässä on syytä olla turvaverkot heille, jotka eivät kiinnity työelämään siten kuin opinnoistaan valmistuneet tyypillisesti tekevät. Siksi on tärkeää keskustella, miten tukea ja huomioida heitä, jotka eivät välttämättä työllisty koulutuksestaan huolimatta.

Lue ja katso lisää:

Mistä kannustinongelmat johtuvat ja miten vähentää niitä? Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana -hankkeen (TITA) seminaari 1.11.2016 Helsingissä. Seminaarin esitykset.

Hannu Karhunen, ym., Opintotukijärjestelmän uudistaminen – rakenteelliseen malliin perustuvia vaikutuslaskelmia. ETLA Raportit 59, 2016.

Pasi Moisio, ym., Perusturvan riittävyys ja köyhyys. THL, Tutkimuksesta tiiviisti 23/2016.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *