Elettyämme nyt reilut yhdeksän kuukautta hyvinvointialueilla tiedämme jo hieman siitä, miten toiminta alueilla on käynnistynyt. Vammaispalvelujen keskiössä tulisi olla vammaispalvelujen tarkoitus: palveluilla mahdollistetaan ja varmistetaan vammaisten ihmisten osallistumismahdollisuuksia ja poistetaan yhdenvertaisuuden tiellä olevia esteitä.
Vammaisten henkilöiden oikeudet on huomioitu hyvinvointialueilla eri tavoin
Hyvinvointialueiden erilaisten toimintaa ja taloutta ohjaavien dokumenttien pohjalta arvioituna vammaisten henkilöiden oikeudet on huomioitu hyvinvointialueiden toiminnan suunnittelussa eri tavoin. Näkökulma vammaisuudesta vaihtelee eri hyvinvointialueilla, eikä vammaisten henkilöiden moninaisuus välttämättä näy hyvinvointialueiden dokumenteissa. Joissain dokumenteissa näkyy ymmärrys osallistuvasta ja oman elämänsä päähenkilönä olevasta vammaisesta henkilöstä. Toisissa dokumenteissa vammainen henkilö nähdään haavoittuvassa asemassa olevana ihmisenä, jonka palvelut lähinnä mainitaan muiden erityisryhmien, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluiden, ikääntyneiden tai lasten palvelujen yhteydessä.
Joissain hyvinvointialueiden dokumenteissa on löydettävissä historiallisia kaikuja vammaisuuden näkemisestä lääketieteellisen mallin mukaan, kun taas toisaalla vammaisuus nähdään sosiaalisen mallin mukaisesti. Kun dokumenteissa mainitaan esimerkiksi työikäisten palvelut, ei vammaisia henkilöitä välttämättä mainita koko luvussa. Tämä johtunee siitä, että vammaispalvelut on eriytetty ja osin hajautettu hyvinvointialueen organisaatiossa esimerkiksi perhe- ja sosiaalityön, kuntoutuksen tai hoivan alle. Toinen vaihtoehto on, että vammaispalvelut ovat omana palvelualueenaan.
Vammainen henkilö voi olla lapsi, nuori, työikäinen, ikääntynyt tai osa muuta vähemmistöä. Hyvinvointialueiden dokumenttien perusteella tätä ei havaita, vaan vammaiset henkilöt saatetaan nähdä vain yhtenä palveluryhmänä. Nähtäväksi jää, kumpi asetelma: hajautus vai oma palvelualue, on toimivampi vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen ja palvelujen saatavuuden toteutumisen kannalta
Vammaispalvelujen organisointi vaihtelee
Hyvinvointialueille on yhdistetty eri tavoin toimineita kuntien vammaispalveluja. Tästä syystä vammaispalvelut sijoittuvat organisaatiorakenteessa hyvin eri tavoin hyvinvointialueilla. Yleisimmin vammaispalvelut on sijoitettu eri nimisille sosiaalipalvelujen toimialueille, vaikka vammaispalvelut voivat olla myös omana toimialueenaan. Toimialueen nimessä on yhdistetty joko sosiaali- tai vammaispalveluihin perhepalvelut, terveyspalvelut, ikäihmisten palvelut tai aikuissosiaalityö. Toimialueen nimenä voi olla myös aikuisten palvelut tai kuntoutus. Pelkistä organisaatiokaavioista on vaikeaa päätellä, miten asiakas hyötyy mahdollisesta palvelujen integraatiosta ja miten se todellisuudessa toimii. Onko yhdistäminen tuonut palveluihin sujuvuutta ja moniammatillista osaamista?
Hyvinvointialueiden käynnistyessä purkautuivat kehitysvammahuollon erityishuoltopiirit ja toiminta siirtyi hyvinvointialueiden järjestettäväksi. Vaikka järjestämistavan muutoksen ei pitäisi näkyä asiakkaan suuntaan muutoksena, voi olla, että uusi toimintatapa on vielä käymistilassa. Valitettavasti hyvinvointialueiden toimintaa haittaa yhä paheneva pula työntekijöistä niin sosiaalityössä, henkilökohtaisessa avussa kuin asumispalveluissakin. Miten näihin saadaan maanlaajuisesti riittävästi työntekijöitä jatkossa, on tuhannen- tai useiden kymmenien tuhansien taalojen kysymys.
Hyvinvointialueet ovat yhä vasta muotoutumassa
On huomioitava se, että hyvinvointialueet ovat vasta muotoutumassa. Ensimmäinen vuosi on mille tahansa organisaatiouudistukselle vielä lyhyt aika näyttää, millainen lopputulemasta tulee. Uudistus on voinut tuoda mukanaan uusia saavutettavuusongelmia, kun oikean asiantuntijan puhelinnumero on uutta yhteydenottoa tekevän alueen asukkaan tavoittamattomissa. Lisäksi erilaiset talouden tasapainottamissuunnitelmat ja palvelujen supistamiset ja säästöt ovat yleisiä.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus velvoittaa huomioimaan vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja takaamaan vammaisille henkilöille samat yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollisuudet kuin kaikille muillekin. Kun hyvinvointialueiden lähtökohdaksi otetaan ihmisoikeudet, vaikkapa sosiaalinen näkökulma vammaisuuteen ja se, että palvelujen keskiössä on edelleen inhimillinen ihminen kaikkine tarpeineen, niin ei toivottavasti mennä kovin hakoteille jatkossakaan.
Uuden vammaispalvelulain osalta olemme edelleen odottavalla kannalla. Viimeisin tieto on, että vammaispalvelulain voimaantuloa siirrettäisiin vuoden 2025 alkuun.
Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa
Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.
Vammaisten asumisen palveluiden kehittäminen loistaa poissaolollaan.
Netin mukaan meillä on Validia Oy, joka tekee parasta maata vammaisille.
Käytännön toimissa tämä ei kuitenkaan näyt mitenkään, päin vastoin.
Kun näyttää siltä, että Validia Oy haluaa tuottaa vain hoitoa ja hoivaa, siitäkin huolimatta, että meillä on laki yksityisistä sosiaalipalveluista ja sen perusteella palveluntuottajalla on velvollisuus tuottaa palvelusuunnitelman mukaisia palveluja. Näyttää siltä, että Validia Oy päättää mitä se tuottaa ja hyvinvointialueet tyytyvät siihen.
Kuka vastaa niiden asiakkaiden palvelun tarpeeseen, jotka eivät täytä Validia Oy:n kriteerejä tai joille Validia Oy:n tapa tuottaa palveluja ei ole riittävä tai sopiva. Meillä ei juurikaan ole vastaavan mittaluokan palveluntuottajia ja pienet toimijat näköjään pysyvät pieninä. Aspa ei liene perustanut uusia yksiköitä vuosikymmeneen, mikä on melko hämmästyttävä asia, kun Validia Oy laajenee samaan aikaan kuin pullataikina.
Hyvinvointialueiden tulisi ryhtyä pikaisiin toimiin oman tuotannon suhteen. Vammaisten asumisesta puuttuu nyt asumispaikkoja, joissa painopiste ei olisi hoivassa ja hoidossa, vaan itsenäisessä elämässä, jossa vammainen asukas olisi oman elämänsä subjekti ja oikeudet olisivat hänekin arjessaan läsnä. Toivon, että tähän kiinnitetään huomiota jo tänään, huomenna on liian myöhäistä.