Viikon aikana 160 000 iäkästä saa vanhuspalveluja. Jokainen heistä tarvitsee tukea arjessa selviytymiseen. Vanhuspalvelut ovat näille iäkkäille keskeinen osa arkea, osalle ne muodostavat täysipäiväisen elinympäristön.
Avuntarve ja riippuvuus toisista ihmisistä muuttavat elämää. Lisäksi iäkkäiden arki on muuttunut koronan myötä. Omaisten vierailuja on rajoitettu, harrastus- ja virkistysmahdollisuuksia vähennetty ja palveluja karsittu. Suojavälineitä on pitänyt käyttää kaikissa kohtaamisissa, mikä on voinut hämmentää erityisesti muistisairaita.
Korona-aika onkin haastanut vanhuspalvelut ennen näkemättömällä tavalla. On tehty, kuten on käsketty ja hyvä niin. Samalla asiakkaiden ääni on kuitenkin vaiennut – tai vaiennettu.
Laadukkaat palvelut järjestetään aina asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioiden. Tällöin asiakkailta kysytään aika ajoin palautetta saadun palvelun laadusta, sillä onhan iäkäs oman elämänsä paras asiantuntija. Tähän velvoittaa myös vanhuspalvelulaki. Silti Suomesta puuttuu vielä säännöllisesti toteutettava, kansallinen vanhuspalvelujen asiakaskysely.
Nyt on tullut aika kysyä iäkkäiltä, miten korona-ajasta on selvitty. THL toteutti pilottikyselyn vanhuspalvelujen asiakkaille vuodenvaihteessa 2020–21.
Korona-aika sai monen mielen matalaksi
Kyselyn vastauksista ilmeni, että arki on varsin yksitoikkoista, yksinäistä ja hiljaista.
Läheisten tapaaminen on merkittävä hyvinvoinnin tekijä. Se vaikeutui korona-aikana. Yhteydenpitoa hankaloittivat hoivayksikköjen toimintatavat, kuten tapaamisten keston ja paikan rajaaminen. Toisaalta myös läheiset itse rajasivat käyntejään vanhusten luona, erityisesti jos välimatkaa oli paljon.
”(Korona-aika) teki mielialan matalaksi, masennuin ja sairastuin. Oli todella hankalaa olla yksin. En saanut mennä ulos enkä nähdä läheisiä”, eräs vastaaja kertoi.
Arjen aktiivisuus väheni virkistys- ja päivätoiminnan taukojen myötä. Erityisesti vanhukset, joilla oli ennestään paljon harrastuksia ja aktiivinen seuraelämä, kertoivat arjen muuttuneen merkittävästi passiivisemmaksi.
”Harmittaa, kun ei ole ollut ohjattua päivätoimintaa maaliskuusta lähtien. Se oli kumminkin aina viikon kohokohta.”
Myös muut liikkumismahdollisuudet vähenivät eikä ulkoilu onnistunut yksin. Aktiivisuuden vähentyminen vaikutti niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon heikentymiseen.
”Vanhuusiän viimeiset mukavat aktiviteetit katosivat koronan myötä”, todettiin.
Kasvomaskit ja uutisointi ahdistivat
Kasvomaskien käyttö hankaloitti muistisairailla läheisten ja hoitajien kasvojen tunnistamista. Heidän oli hankala ymmärtää, miksi erilaisia rajoitustoimia piti noudattaa. Maskien käyttö vaikeutti myös kuulovaikeuksista kärsivien kommunikointia. Puhe hukkui helposti maskin taakse eikä huulilta pystynyt lukemaan.
”Aluksi maskikasvoiset hoitajat pelottivat ja laukaisivat ahdistustiloja, hoitajan täytyi kauempaa ensin näyttää kasvonsa ennen maskin laittamista. Sittemmin (asiakas) on tottunut kuitenkin, ettei ahdistu joka kerta”, eräs asiakkaan läheinen kuvasi.
Koronasta uutisointia ja aiheesta puhumista koettiin olevan liikaa. Se lisäsi ahdistusta. Myös turvattomuuden tunne nousi esiin vastauksissa.
”Televisiosta tulee vain koronasta uutisia, on masentavaa.”
Osalla arki jatkui normaaliin tapaan
Toisaalta vastaajissa oli paljon niitä, jotka kokivat arkensa jatkuneen lähes normaaliin tapaan rajoituksista huolimatta. Monella riitti puuhaa kotona.
”Korona-aika ei paljoa eroa normaaliajastani. Luen, katselen televisiota ja kirjoittelen silloin kun jaksan”, eräs vastaaja totesi.
Tilannetta helpotti myös, jos samassa taloudessa asui muitakin – ihmisiä tai lemmikkejä. Heistä oli seuraa. Ympärivuorokautisen hoidon puolella hoitajat ja kanssa-asukkaat koettiin voimavarana. Onkin todennäköistä, että koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet erityisesti yksin asuvien arkea.
”Olen tyytyväinen olosuhteisiin nähden. Kaiken saa aina mitä tarvitsee ja hoitajat ovat ihania ja kilttejä”, eräs vastaaja suitsutti.
Pääosin koronarajoitukset ymmärrettiin ja niiden tarpeellisuus tunnustettiin. Koronaan liittyvää tietoa koettiin olevan saatavilla riittävästi – niin median kuin hoitopaikankin puolesta. Poikkeukselliset toimintatavat ja käytännöt olivat selkeitä.
”Olen alusta alkaen suhtautunut vakavasti koronavirukseen. Siten haluan noudattaa huolella annettuja ohjeita.”
Toivo paremmasta
Vanhuspalvelujen asiakkailla on takanaan pitkä elämänhistoria, jonka aikana he ovat nähneet ja kokeneet myös muita vakavia tartuntatauteja ja kriisitilanteita. Vastauksissa korona-aikaa verrattiin espanjantautiin, ja jopa sota-aikoihin, joista niistäkin aikanaan selvittiin. Moni vastaajista osoitti selviytyjäluonnetta, resilienssiä, ja odotti kärsivällisesti korona-ajan päättymistä.
”Olen nähnyt ja elänyt sota-ajan. Ei tämä niin paha tilanne ole. Kaupoissa on vielä ruokaa ja kaikkea tarpeellista saatavilla”, todettiin.
Korona-aika on venynyt pidemmäksi kuin ehkä kukaan meistä aluksi kuvitteli. Eräs vastaaja kiteytti osuvasti sen, mikä on meidän kaikkien ajatuksissamme: ”Loppus jo korona!”
Tutkijan silmin korona-aika on vähentänyt hoidon asiakaslähtöisyyttä ja lisännyt jo kadonneeksi toivotun laitosmaisen hoivan määrää. Toivottavasti se väistyy yhtä matkaa koronan kanssa.
Lue lisää:
Hyvinvointi korona-aikana – kysely vanhuspalvelujen asiakkaille (VANKO)
Thl.fi
Vanhuspalvelujen asiakkaan, Tauno Hammarin, haastattelu korona-ajasta
Youtube