THL käynnistää säännöllisen tiedonkeruun pienten lasten terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista osana hallituksen kärkihanketta, Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE).
Jotta osaisimme kysyä oikeita kysymyksiä, kävimme haastattelemassa vanhempia kolmen helsinkiläisen leikkipuiston vauvaperheiden ryhmissä. Ryhmissä oli kahdesta seitsemään vanhempaa. Kaikille vanhemmille lapsi oli ensimmäinen. Suurin osa oli äitejä, mutta mukana oli muutama isäkin. Mitä vanhemmat toivoivat?
Tietoa palveluista
Lapsiperhepalvelujen kokonaisuudesta oli monien mielestä ollut vaikea saada selkoa. Suurin osa oli saanut tietonsa googlaamalla ja kavereilta, mutta myös neuvolasta ja leikkipuistosta. Moni koki, että tietoa palveluista ei ollut saanut oikein mistään, vaan sen hankkiminen oli ollut oman aktiivisuuden varassa.
Vanhemmat toivoivat, että neuvolasta ja leikkipuistosta saatavan tiedon lisäksi jostain – mieluiten netistä – löytyisi kootusti tietoa lapsiperheille suunnatuista palveluista. Vanhempien kokemus oli, että palveluista oli paremmin tietoa eri järjestöjen kuin kaupungin nettisivuilla.
Vuorovaikutusta ja pysyvä henkilöstö
Terveydenhoitajan vuorovaikutustaitoja pidettiin hyvin tärkeinä – kun vuorovaikutus toimi, vanhemmat saivat tarvitsemaansa tukea.
Osalla perheistä oli ollut sama terveydenhoitaja koko raskausajan, mutta osalla terveydenhoitaja ja lääkäri olivat vaihtuneet jokaisella käynnillä – jopa 12 eri ammattilaista oli neuvolassa seurannut raskautta.
Sekä äidit että isät pitivät henkilökunnan vaihtumista rasittavana ja totesivat, että he eivät enää jaksaneet toistaa asioitansa aina uudelle henkilölle. He myös epäilivät, tunnistaako vaihtuva terveydenhoitaja apua tarvitsevat perheet.
Tavoitettavuutta ja sähköistä asiointia
Vauvaperheet toivoivat, että lapsiperhepalvelujen henkilökunta olisi nykyistä paremmin tavoitettavissa. Perusterveydenhuoltoon ja muihinkin lapsiperhepalveluihin perheet toivoivat ”matalan kynnyksen puhelinpalvelua” – numeroa, johon voisi soittaa ongelmassa kuin ongelmassa. Helsingissä käytössä jo oleva palvelunumero ei ollut tunnettu.
Ne, joilla oli kokemusta neuvolan sähköisestä asioinnista, olivat tyytyväisiä ja toivoivat myös muihin palveluihin sähköisen palvelun muotoja.
Perhevalmennuksen kehittämistä
Perhevalmennus herätti runsaasti keskustelua. Osa piti saamaansa valmennusta hyödyllisenä ja tarpeellisena – oli sen jälkeen ymmärtänyt itsekin perehtyä asioihin. Osa suhtautui hyvinkin kriittisesti tarjottuun valmennukseen. Se oli ollut pinnallinen, riittämätön ja keskittynyt ”vääriin” asioihin. Muutamat olivat turvautuneet neuvolan perhevalmennuksen lisäksi yksityiseen valmennukseen. Kaikki olivat kuitenkin pitäneet siitä kerrasta, jolloin mukana oli ollut hiljattain vauvan saanut perhe.
Vanhemmat toivoivat, että perhevalmennusta olisi useampia kertoja, puoliso huomioitaisiin nykyistä paremmin, keskityttäisiin konkreettisiin ja tiedollisiin asioihin, eikä pohdittaisi kunkin omia tunteita, joista ei mielellään avaudu outojen ihmisten keskellä.
Vanhemmat toivoivat myös, että synnytyssairaalaan pääsisi tutustumaan etukäteen, vaikka HUS:n videoita pidettiinkin hyvinä.
Tukea vanhempien jaksamiseen
Moni äiti olisi halunnut käydä läpi synnytyskokemusta sairaalasta kotiutumisen jälkeenkin. Osalla synnytyksen jälkeinen aika oli mennyt paremmin kuin oli etukäteen ajatellut – osalla vauva-aika oli ollut rankkaa. Kaikki toivoivat tukea vanhempien jaksamiseen, esimerkiksi ”kevyttä palvelua”, muutaman tunnin matalan kynnyksen apua. Perhetyöstä saatava apu ei ollut vielä vanhemmille tuttu.
Vertaistuki, jota oli saanut leikkipuiston ryhmästä tai omilta tutuilta ja ystäviltä, koettiin erittäin tärkeäksi ja ”virallista vertaistukea” toivottiin tarjottavan nykyistä enemmän. Isovanhemmilta saatu tuki oli riippuvainen etenkin siitä, kuinka kaukana isovanhemmat asuivat.
Tukea imetykseen
Imetys oli useimmille ollut mutkikkaampaa kuin oli etukäteen kuvitellut. Imetykseen tulisi vanhempien mielestä saada tukea jo raskausaikana. Myös puoliso tarvitsee tukea imetysasioissa, jotta voi puolestaan tukea äidin imettämistä.
Vanhemmat ehdottivat, että perhevalmennuksessa saisi enemmän tietoa imetyksestä; ensi-imetyksestä, imetyksen haasteista ja niiden voittamisesta. Osa oli saanut sairaalasta hyvin tukea imetykseen, mutta osa olisi kaivannut lisää tukea myös sairaalassa oloaikana.
Erityisesti kotiutumisen jälkeen vanhemmat olivat kaivanneet konkreettista tukea imetykseen.
Kannustusta tasaisempaan perhevapaiden jakamiseen
Vanhemmat toivoivat perhepalveluista ja työnantajilta tukea siihen, että perhevapaat voisi jakaa tasaisemmin. Työnantajilta he toivoivat myönteistä suhtautumista lastenhankintaan ja perhevapaiden pitämiseen.
Päivähoitopaikka tulisi löytyä lähipalveluna joustavasti, jotta vanhemman työhön paluu olisi mahdollista silloin, kun perhe sitä itse toivoo. Vanhemmat kokivat, että lapsiperhepalveluilla on suuri merkitys sille, jaksavatko vanhemmat suunnitella tai edes toivoa seuraavaa raskautta.
Isän parempi huomioiminen
Osa isistä oli huomioitu hyvin sekä raskausajan seurannassa että synnytyksessä. Osa koki, että huomioimisessa on vielä puutteita. Vanhemmat toivoivat, että selvästi ilmaistaisiin, onko isä tervetullut tai toivottu vain jollekin tietylle raskausajan käynnille vai kaikille. Tätä ei ollut tehty selväksi ja sitten oli ihmetelty isän poissaoloa ja vähän kyseenalaistettukin isän kiinnostusta tulevaa lastaan kohtaan.
Ensimmäinen lapsi on suuri murros
Vaikka kolmesta ryhmähaastattelusta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, näyttää ensimmäisen lapsen saaminen olevan niin suuri elämänmuutos, että vanhempien tuen ja palvelujen tarve on ilmeistä.
Ensimmäisen lapsen vanhemmilla ei ole aiempaa kokemusta, mitä palveluja on saatavilla ja siksi juuri heillä on suuri tiedon tarve. Kaikki ryhmissä olleet vanhemmat olivat koulutettuja ja äidit vanhempia kuin ensisynnyttäjät keskimäärin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri tällöin vauvan tuloon halutaan valmistautua erityisen hyvin ja halutaan saada kaikki mahdollinen saatavilla oleva raskauden ja synnytyksen kannalta tärkeä tieto.
Lapsiperheiden palveluilta odotetaan paljon
Koko perheen hyvinvointi ja jopa seuraavan raskauden suunnittelu ovat riippuvaisia siitä, miten vauvan tuloon on valmistauduttu ja minkälaista tukea on saatu ja saadaan. Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrin mukaan yhden lapsen perhe on tullut yhä useamman ihanteeksi. Jos ensimmäisen lapsen saaneet vanhemmat ovat yleisemminkin sitä mieltä, että palveluilla on merkitystä myös siihen, toivotaanko tai suunnitellaanko myöhemmin uutta raskautta, palvelut saavat vielä suuremman merkityksen kuin aiemmin on ajateltu.
Lapsiperhepalvelut – neuvolat, leikkipuistot, perhetyö, järjestöjen ja seurakunnan palvelut sekä vertaistuki – ja läheisiltä saatu tuki ovat välttämättömiä vanhempien jaksamisen kannalta. Jos voimavaroja on vähän, kodin ulkopuolisen tuen ja palvelujen tarve korostuu. Jos perheellä ei ole kokemusta vauvoista, ystäväpiirissään tai muissa läheisissään vertaisia lapsiperheitä ja jos isovanhemmilta saatava tuki on vähäistä tai olematonta, myös verkostojen luomiseen tarvitaan kodin ulkopuolisia palveluja.
Jos vanhemmat sen sijaan jaksavat ja voivat hyvin, he voivat itse hankkia lisää tietoa, verkostoitua ja jakaa kokemuksiaan jaksaakseen vielä paremmin.
Lämmin kiitos kaikille haastatteluihin osallistuneille sekä leikkipuistoille, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi!