Suomessa on puututtu rakennusten kosteus- ja homevaurioihin poikkeuksellisen tarmokkaasti jo 1990-luvulta lähtien. Silti merkittäviä kosteusvaurioita sanotaan olevan joka kymmenennessä kodissa ja vielä useammassa koulussa ja päiväkodissa. Meillä ongelma koetaan selvästi suuremmaksi kuin useissa kaltaisissamme eurooppalaisissa vertailumaissa. Tähän on monia ilmastostamme ja rakennushistoriastamme johdettavissa olevia ymmärrettäviä syitä.

On kuitenkin tunnustettava, että tietomme sekä sisäilmaongelmien esiintyvyydestä että etenkin niiden syntymekanismeista ovat hyvin vajavaiset. Käytännön korjaavien toimenpiteiden suunnittelun tekee haasteelliseksi se, että kykymme arvioida yksittäisen rakennuksen sisäilmasta aiheutuvaa riskiä tai yksittäisen potilaan oireita ovat erittäin puutteelliset.

Tarvitsemme kipeästi sisäilmaongelmien hoitamiseen oikea-aikaisia ja tehokkaita ratkaisuja ja toimintatapoja. Jotta nämä toimenpiteet olisivat perusteltuja yhteiskunnan voimavarojen käytön kannalta, niiden tulee perustua tutkittuun tietoon sekä kriittiseen riskien ja vaikutusten arviointiin.
Kolme päätöksentekoa koskevaa ydinviestiäni ovat:

  1. Toiminnan tulee pohjautua tutkittuun tietoon, joka olisi käynyt läpi tieteellisen yhteisön kritiikin, mikäli mahdollista.
  2. Altistumisen aiheuttaman vaaran suuruus ja sen haittaa aiheuttava todennäköisyys on harkittava yhdessä, jotta kokonaisvaltainen riskin hallinta on mahdollista; ja
  3. tarvitsemme oikea-aikaisia, oikein mitoitettuja ja tehokkaita toimintatapoja, jotta vaikuttavuus ja kustannukset kohtaavat.

Nämä linjaukset asettavat riman korkealle sekä yhteiskunnallisille päättäjille, rakennusten suunnittelijoille ja korjaajille, kosteusvaurioita toteaville ammattilaisille että myös potilaita hoitaville lääkäreille.

Tämä on mielestäni ainoa tapa edetä vastuullisesti tässä monimutkaisessa ja erittäin vaikeassa asiassa.

Näyttö astmasta ja hengitystieinfektioista on selvä

Sanoin alkuun, että tietomme monilla alueilla on vajavaista. On kuitenkin selkeää näyttöä siitä, että rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat yhteydessä astman syntymiseen ja pahenemiseen sekä hengitystieinfektioihin ja -oireisiin. Kosteus- ja homevauriokodeissa asuvilla on noin puolitoistakertainen riski sairastua astmaan.

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät kosteusvauriorakennuksissa aiheuttavat astmaa tai hengitystieoireita ja millä mekanismilla. Kosteusvauriot edistävät muun muassa homesienten ja muiden mikrobien kasvua, rakenteiden pilaantumista, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä sekä pölypunkkien esiintymistä. Näiden tekijöiden merkitystä ei ole pystytty erottelemaan, koska harva epidemiologinen tutkimus on huomioinut yhtä aikaa useita sisäilman haittatekijöitä.

Mikrobikasvuston on arvioitu olevan merkittävä hengitystiesairauksia selittävä tekijä. Mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa ärsytystä limakalvoilla ja keuhkojen tulehdusreaktiota, mikä saattaa lisätä oireilua ja tulevaa astmariskiä. Epidemiologinen näyttö mikrobikasvun merkityksestä on kuitenkin heikkoa ja ristiriitaista. Limakalvoärsytyksen lisäksi kosteusvauriorakennuksissa voivat vaikuttaa monet muut mekanismit. Esimerkiksi osalla potilaista oireet alkavat hyvin nopeasti altistumistilanteessa, mikä ei voine selittyä tulehdusreaktiolla.

Sisäilmassa voi olla monia haitan aiheuttajia

Samanaikaisesti kosteus- ja homevaurioiden kanssa esiintyy usein monia muita sisäilman haittatekijöitä, jotka voivat pahentaa hengitystieoireilua. Tällaisia ovat esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto ja ilmanvaihdon epäpuhtaudet, liian lämmin sisälämpötila, vähäinen ilmankosteus, tupakansavu, mineraalikuidut ja erilaiset allergeenit. Tämä tekee yksittäisten tekijöiden merkityksen arvioimisen vaikeaksi.

Sisäilma-altisteiden lisäksi erityisesti oireiluun vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten altistuneiden herkkyys, työpaikan ilmapiiri sekä muut biopsykososiaaliset tekijät. Todennäköisesti tärkeitä altisteita ja mekanismeja on useita, ja ne myös vaihtelevat voimakkaasti rakennuksesta toiseen.

Osa ihmisistä saa biolääketieteellisesti selittämättömiä oireita jopa hyvin vähäisestä altistumisesta sisäilman epäpuhtauksille, olosuhteissa, jotka eivät suurimmalle osalle ihmisistä aiheuta mitään oireita. Tämä voi vaikuttaa yksilön elämän laatuun merkittävästi. Tämä ympäristöherkkyydeksi kutsuttu tila voi liittyä myös matala-asteiseen kemikaali- tai sähkökenttäaltistumiseen. Ilmiön syitä ei tunneta. Ei tiedetä, miten ympäristöyliherkkyys liittyy sisäilman epäpuhtauksiin, eikä yliherkkyyteen ole hyvää hoitoa.

Aitoa yhteistyötä tarvitaan lisää

Koska vieläkään ei tiedetä, mitkä tekijät kosteuden vaurioittamissa rakennuksissa aiheuttavat terveyshaittoja, terveysperusteisia raja-arvoja näille tekijöille, esimerkiksi sisäilman mikrobeille, ei voida asettaa. Siksi WHO suosittelee, että kosteus- ja homevauriot tulisi aina pyrkiä korjaamaan tai ehkäisemään. Tämä on myös rakennusteknisesti perusteltua ja otettu Suomessa hyvin perustein ohjenuoraksi. Terveysperusteisten raja-arvojen puute saattaa kuitenkin aiheuttaa tarpeetonta huolta asukkaissa, hankaloittaa korvauskysymysten selvittelyä sekä vaikeuttaa kuntien rationaalista rakennuskannan hoitoa.

Alue, jossa toimintatapoja erityisesti on syytä kehittää, on eri viranomaisten ja toimijoiden yhteistyö. Terveydensuojeluviranomainen arvioi terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa. Hän tarvitsee toiminnassaan tukea lääkäreiltä erityisesti niissä tilanteissa, joissa merkittävää sisäilmaongelmaa ei voida korjata välittömästi ja pitää tehdä arvio jatkotoimenpiteiden kiireellisyydestä.

Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että työterveyshuoltoa lukuun ottamatta lääkäreillä on yleensä varsin niukalti koulutusta ja yhteisesti hyväksyttyjä toimintamalleja arvioida altistumisen aiheuttamaa terveysriskiä ja jatkotoimenpiteiden kiireellisyyttä. Terveydensuojeluviranomaisten ja terveydenhuollon yhteistyötä pitää vielä kehittää.

Sisäilmaongelmien ja terveyshaittojen ennaltaehkäisemiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan hyviä, oikea-aikaisia ratkaisuja ja toteutusta rakennusten koko elinkaaren aikana. Tämä koskee niin suunnittelua, rakentamista, rakennuksen käyttöä, ylläpitoa, ongelmien todentamista kuin korjaamistakin. Terveysvaikutusten arvioinnissa korostuvat yhteiset, tutkimukseen perustuvat toimintatavat sekä luottamuksellinen ja avoin viestintä.

Myös rakennusten omistajat tarvitsevat päätöksiä tehdessään tietoa kosteusvaurioiden merkityksestä terveydelle. Rakennusten korjaaminen, tai hankalimmissa tapauksissa uusien rakentaminen, on kallista. Päätökset tarvittavista toimenpiteistä vaativat asianmukaiset perusteet.

Näissä tilanteissa kansalaisten terveydestä huolehtimisen ja toimenpiteiden kustannusten välille saattaa herkästi muodostua vastakkainasettelua. Ongelmatilanteita varten tulee kehittää jatkossa parempia menetelmiä kosteusvaurioiden terveydellisen merkityksen ja toimenpiteiden kiireellisyyden arviointiin.

Helppoa ratkaisua ei ole

Niin kuin aina, huoli luo myös markkinoita; tarjolla on paljon erilaisia menetelmiä ja ratkaisuja. Sisäilmaongelmien hoitoa haittaa, ettei terveyshaittoja aiheuttaville sisäilman epäpuhtauksille ole terveysperusteisia raja-arvoja, eri toimijoilla on erilaisia käytäntöjä ja yhteistyö puutteellista. Kaupan on runsaasti erilaisia tapoja todentaa ja torjua mikrobeja.

Vaikka nykyinen lääketiede, mikrobiologia ja teknologia eivät kykene täyttämään niitä odotuksia, joita kansalaisilla ja potilailla oikeutetusti on, minun on kuitenkin tänäänkin sanottava: helppoja ratkaisuja ja oikoteitä tämän viheliäiseksikin luokitellun kosteusongelman hoitoon ei ole. Helppoheikkien houkutuksia ei kannata kuunnella!

Helppoja ratkaisuja ja oikoteitä tämän viheliäiseksikin luokitellun kosteusongelman hoitoon ei ole.

Terveydensuojelulaki ja asumisterveysasetus mahdollistavat ennaltaehkäisevän otteen sisäilmaongelmien hoitoon. Terveyshaittoja mahdollisesti aiheuttaviin olosuhteisiin tulisi puuttua jo ennen kuin oireita syntyy. Lain päivityksen sekä asetuksen ja tulevan asetuksen soveltamisoppaan kirjoittamisen myötä toimenpiderajat on yhtenäistetty ja päivitetty viimeisimmän tiedon perusteella sekä ohjeistusta täsmennetty. Laissa ja asetuksessa korostetaan muun muassa altistumisen kokonaisvaltaista arviointia yksittäisten tutkimusten sijaan ja ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia. Sisäilma-asioiden ja kosteus- ja homeongelmien ratkaiseminen ja hallinta  vaatii moniammatillista yhteistyötä. Kukaan yksittäinen asiantuntija ei voi hallita tätä monimutkaista ongelmaa yksin.

Tärkeä osa asioiden hoitamista on avoin ja rakentava viestintä sekä luottamuksen rakentaminen.

Kirjoitus perustuu Sisäilmastoseminaarissa Helsingissä 16.3.2016 pidettyyn avauspuheeseen

Lue lisää:

Juha Pekkanen, Jussi Lampi, Rakennusten kosteus- ja homevauriot ja terveys. Duodecim 2015;131:1749–55