Suomessa on puututtu rakennusten kosteus- ja homevaurioihin poikkeuksellisen tarmokkaasti jo 1990-luvulta lähtien. Silti merkittäviä kosteusvaurioita sanotaan olevan joka kymmenennessä kodissa ja vielä useammassa koulussa ja päiväkodissa. Meillä ongelma koetaan selvästi suuremmaksi kuin useissa kaltaisissamme eurooppalaisissa vertailumaissa. Tähän on monia ilmastostamme ja rakennushistoriastamme johdettavissa olevia ymmärrettäviä syitä.
On kuitenkin tunnustettava, että tietomme sekä sisäilmaongelmien esiintyvyydestä että etenkin niiden syntymekanismeista ovat hyvin vajavaiset. Käytännön korjaavien toimenpiteiden suunnittelun tekee haasteelliseksi se, että kykymme arvioida yksittäisen rakennuksen sisäilmasta aiheutuvaa riskiä tai yksittäisen potilaan oireita ovat erittäin puutteelliset.
Tarvitsemme kipeästi sisäilmaongelmien hoitamiseen oikea-aikaisia ja tehokkaita ratkaisuja ja toimintatapoja. Jotta nämä toimenpiteet olisivat perusteltuja yhteiskunnan voimavarojen käytön kannalta, niiden tulee perustua tutkittuun tietoon sekä kriittiseen riskien ja vaikutusten arviointiin.
Kolme päätöksentekoa koskevaa ydinviestiäni ovat:
- Toiminnan tulee pohjautua tutkittuun tietoon, joka olisi käynyt läpi tieteellisen yhteisön kritiikin, mikäli mahdollista.
- Altistumisen aiheuttaman vaaran suuruus ja sen haittaa aiheuttava todennäköisyys on harkittava yhdessä, jotta kokonaisvaltainen riskin hallinta on mahdollista; ja
- tarvitsemme oikea-aikaisia, oikein mitoitettuja ja tehokkaita toimintatapoja, jotta vaikuttavuus ja kustannukset kohtaavat.
Nämä linjaukset asettavat riman korkealle sekä yhteiskunnallisille päättäjille, rakennusten suunnittelijoille ja korjaajille, kosteusvaurioita toteaville ammattilaisille että myös potilaita hoitaville lääkäreille.
Tämä on mielestäni ainoa tapa edetä vastuullisesti tässä monimutkaisessa ja erittäin vaikeassa asiassa.
Näyttö astmasta ja hengitystieinfektioista on selvä
Sanoin alkuun, että tietomme monilla alueilla on vajavaista. On kuitenkin selkeää näyttöä siitä, että rakennusten kosteus- ja homevauriot ovat yhteydessä astman syntymiseen ja pahenemiseen sekä hengitystieinfektioihin ja -oireisiin. Kosteus- ja homevauriokodeissa asuvilla on noin puolitoistakertainen riski sairastua astmaan.
Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät kosteusvauriorakennuksissa aiheuttavat astmaa tai hengitystieoireita ja millä mekanismilla. Kosteusvauriot edistävät muun muassa homesienten ja muiden mikrobien kasvua, rakenteiden pilaantumista, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä sekä pölypunkkien esiintymistä. Näiden tekijöiden merkitystä ei ole pystytty erottelemaan, koska harva epidemiologinen tutkimus on huomioinut yhtä aikaa useita sisäilman haittatekijöitä.
Mikrobikasvuston on arvioitu olevan merkittävä hengitystiesairauksia selittävä tekijä. Mikrobit ja niiden aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa ärsytystä limakalvoilla ja keuhkojen tulehdusreaktiota, mikä saattaa lisätä oireilua ja tulevaa astmariskiä. Epidemiologinen näyttö mikrobikasvun merkityksestä on kuitenkin heikkoa ja ristiriitaista. Limakalvoärsytyksen lisäksi kosteusvauriorakennuksissa voivat vaikuttaa monet muut mekanismit. Esimerkiksi osalla potilaista oireet alkavat hyvin nopeasti altistumistilanteessa, mikä ei voine selittyä tulehdusreaktiolla.
Sisäilmassa voi olla monia haitan aiheuttajia
Samanaikaisesti kosteus- ja homevaurioiden kanssa esiintyy usein monia muita sisäilman haittatekijöitä, jotka voivat pahentaa hengitystieoireilua. Tällaisia ovat esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto ja ilmanvaihdon epäpuhtaudet, liian lämmin sisälämpötila, vähäinen ilmankosteus, tupakansavu, mineraalikuidut ja erilaiset allergeenit. Tämä tekee yksittäisten tekijöiden merkityksen arvioimisen vaikeaksi.
Sisäilma-altisteiden lisäksi erityisesti oireiluun vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten altistuneiden herkkyys, työpaikan ilmapiiri sekä muut biopsykososiaaliset tekijät. Todennäköisesti tärkeitä altisteita ja mekanismeja on useita, ja ne myös vaihtelevat voimakkaasti rakennuksesta toiseen.
Osa ihmisistä saa biolääketieteellisesti selittämättömiä oireita jopa hyvin vähäisestä altistumisesta sisäilman epäpuhtauksille, olosuhteissa, jotka eivät suurimmalle osalle ihmisistä aiheuta mitään oireita. Tämä voi vaikuttaa yksilön elämän laatuun merkittävästi. Tämä ympäristöherkkyydeksi kutsuttu tila voi liittyä myös matala-asteiseen kemikaali- tai sähkökenttäaltistumiseen. Ilmiön syitä ei tunneta. Ei tiedetä, miten ympäristöyliherkkyys liittyy sisäilman epäpuhtauksiin, eikä yliherkkyyteen ole hyvää hoitoa.