92-vuotias isäni asuu senioritalossa omassa asunnossaan ja elää omannäköistä elämäänsä. Hän on onnekas, kun vielä voi itse päättää milloin herää, mitä syö ja mitä tekee.

Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Toiset tarvitsevat runsaasti apua pärjätäkseen arjessa ja joutuvat tai pääsevät muuttamaan ympärivuorokautiseen asumispalveluyksikköön, ns. tehostettuun palvelutaloon. Pystyvätkö he säilyttämään omannäköisen elämänsä ja elämänrytminsä siellä? Ovatko he onnellisia?

Monessa palvelutalossa tehdään huippulaadukasta työtä

Mediakeskustelu vanhustenhoidon laadusta luo helposti kuvan, että lähes kaikkialla asiat ovat huonosti. Toki on hyvä, että epäkohdat nostetaan esiin ja niihin puututaan. Sekin on hienoa, että parannuksia on mahdollisesti luvassa jopa lainsäädännön tasolla, jos henkilöstömitoituksen nostaminen ympärivuorokautisessa hoidossa kirjataan lakiin. Kunpa uutiskynnys ylittyisi useammin myös silloin, kun tehdään hyvää ja laadukasta työtä.

Suomessa on monia palvelutaloja, joissa asiat ovat hyvin. Juuri tällaisessa paikassa vierailin muutama viikko sitten. Siellä tuli heti sellainen tunne, että sinne voisin itsekin muuttaa, kun olen vanha ja tarvitsen hoivaa ja huolenpitoa. Aistin lämpimän tunnelman heti ovesta sisään astuessani. Siellä oli kodin tuntua, ja kotihan se olikin monelle vanhukselle.

Tässä paikassa toteutuivat mielestäni seuraavat periaatteet

  • Kohtaa ihminen, kunnioita persoonaa

Me kaikki olemme erilaisia, vanhanakin. Jokaisella meillä on oma persoona, omat mieltymykset ja toiveet. Ei ihminen häviä mihinkään, vaikka muistisairauden eteneminen tai toimintakyvyn heikkeneminen tuovat hoivan ja huolenpidon tarpeita. On hyvä tarkastella omaa asennetta ja rehellisesti arvioida, miten kohtaan vanhuksen, miten haluan olla mukana hänen elämässään, miten haluan luoda ja jakaa muistoja hänen kanssaan.

Ei meiltä ihmeitä vaadita, eikä aina tarvita lisää resursseja. Ennemminkin kaivataan muutosta omaan ajattelutapaan ja pieniä arjen tekoja, etteivät kauniit periaatteet jää vain paperille, vaan elävät aidosti vanhusten elämässä.

  • Taivuta järjestelmä asukkaiden tarpeisiin

Kuka meistä haluaisi muuttaa oman elämänsä ja elämänrytminsä vain sen takia, että joutuu muuttamaan palvelutaloon ja tarvitsee apua?

Itse aamu-unisena en halua, että joku kiskoo minut ylös seitsemältä, pakottaa syömään, kun ei ole nälkä tai vie nukkumaan, kun ei vielä nukuta.

Monissa palvelutaloissa asukkaiden arki pyritään säilyttämään sellaisena kuin se on aikaisemminkin ollut, ja päiväohjelma laaditaan sen mukaan yksilöllisesti. Töihin tullaan asukkaita varten, tukemaan heidän elämäänsä. On sellaisiakin palvelutaloja, joissa omahoitaja tulee töihin asukkaan rytmin mukaan, ei järjestelmän ehdoilla.

  • Osallista ja innosta

Kun itse monta vuosikymmentä sitten toimin sairaanhoitajana vanhuspalveluissa, ei aktiviteeteista ja osallistamisesta ollut juuri tietoa.

Nyt asukkaita voidaan saada toimintaan mukaan monin eri tavoin. Tarjolla on kunto- ja harrastepiirejä, retkiä, ikäsirkusta ja monipuolisia kulttuuritapahtumia. Talon kissat ja kaverikoirat ovat osa arkipäivää. Asukkaat voivat tehdä puutarhatöitä ja kasvattaa yrttejä, leipoa pullia ja järjestää myyjäisiä yhdessä henkilökunnan kanssa. Asukkaat voivat olla jopa valitsemassa uusia työntekijöitä. Tämä on aivan mahtavaa. Mikä onkaan parempi paikka arvioida mahdollisen tulevan työntekijän soveltuvuutta kuin todellinen tilanne: miten haastateltava suhtautuu ja kohtelee asukkaita, joiden arkea hän tulisi tukemaan.

  • Tue hyvinvointia, rohkaise kokeilemaan

Asukkaiden hyvinvoinnin lisäksi pitää muistaa henkilökunta. Jos työ tuntuu pelkältä puurtamiselta ja päivästä toiseen selviytymiseltä, kuka meistä jaksaa? Työn pitää olla merkityksellistä, antaa hyviä fiiliksiä ja onnistumisen kokemuksia. Työntekijät jaksavat paremmin, kun he saavat itse suunnitella toimintaa, käyttää omaa luovuuttaan ja kokeilla rohkeasti uutta. Myös toisilta saatu arvostus ja tuki ovat tärkeitä. Hyvässä työympäristössä työntekijät kyllä viihtyvät.

  • Huolehdi perusasioista, johda rohkeasti

Riittävä, osaava ja hyvinvoiva henkilöstö sekä toimivat tilat luovat pohjan toiminnalle. Omien taitojen kehittäminen ja oppimisen ilo ovat hyödyksi koko yhteisölle. Lisäksi tarvitaan selkeitä prosesseja ja pelisääntöjä sekä vahvaa johtamista. Johtajan tulee olla suunnannäyttäjä ja esimerkki muille. Hänellä täytyy olla rohkeutta toteuttaa omia visioitaan, toki kuunnellen henkilöstöä ja asukkaita. Johtajan rooli on tärkeä yhteisön hoivakulttuurin luomisessa. Arvostavan ja lämpimän tunnelman voi aistia jo astuessaan sisään palvelutalon ovesta.

Kun ajelin kotiinpäin, tulivat palvelutalon johtajan sanat mieleeni: ’’Täällä saa olla hullun onnellinen’’. Kukapa meistä ei haluaisi.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *