Tällä hetkellä yli miljoona suomalaista asuu yksin, ja määrä vain kasvaa. Yksinasuvien osuus väestöstä on tuplaantunut viimeisten 30 vuoden aikana, ja arvioiden mukaan määrä nousee jo 1,5 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Myös muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa on yksinasuminen yleistynyt.

Vaikka yksinasuminen on yhä yleisempää Suomessa, aihe ei ole toistaiseksi herättänyt laajaa keskustelua yhteiskunnassamme. Perinteinen yhteiskuntapolitiikka ja -tutkimus lähtevät usein perhekeskeisestä näkemyksestä, jossa yksinasuvat jäävät vähemmälle huomiolle. Yksinasumisen yhä yleistyessä on kuitenkin tärkeää ottaa ilmiö keskusteluun mukaan.

Yhä useammalle yksinasuminen ei ole välivaihe, vaan pysyvä elämäntapa

Yksinasuminen vaihtelee elämän eri vaiheissa: monet meistä asuvat yksin jossain kohdassa elinkaarta – esimerkiksi opiskellessa, erotessa, ikääntyessä, kaukosuhteessa tai asunnottomana.
Yhä useammin yksinasuminen ei kuitenkaan jää välivaiheeksi, vaan on pysyvä elämäntapa.

Yksinasuvat ovat kuitenkin hyvin heterogeeninen ryhmä, emmekä voi puhua yhdestä yksinasuvien ryhmästä tai tehdä yleistettyjä johtopäätöksiä yksinasuvista. Siten yksinasuvien hyvinvointiinkin vaikuttavat monenlaiset tekijät.

Yksinasuvia ja eritoten yksinasuvien mielenterveyttä on Suomessa aikaisemmin tutkittu verrattain vähän ja pääosin ongelmalähtöisesti, keskittymällä mielen pahoinvointiin, ei hyvinvointiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa yksinasuminen on yhdistetty psykologisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, kuten huonompaan koettuun terveyteen, psyykkisiin ongelmiin sekä huonompaan elämänlaatuun verrattuna ei-yksinasuviin (esim. Kauppinen ym. 2014; Terämä ym. 2018).

On kuitenkin muistettava, että yksinasuminen ei itsessään merkitse ongelmallista elämäntilannetta tai vajetta terveydessä tai hyvinvoinnissa. Yksinasuvilla voi esimerkiksi olla tiiviimpiä ja syvällisempiä sosiaalisia suhteita läheisiin ja ystäviin kuin ydinperhe-keskeistä elämää viettävillä. Yksinasuvat voivat kokea elämänlaatunsa ja hyvinvointinsa hyväksi eikä yksinasuminen tarkoita samaa kuin yksinäisyys.

Uuden tutkimuksen avulla esiin tekijöitä, jotka vahvistavat ja lisäävät yksinasuvien hyvinvointia

Asumiskulttuurin ison muutoksen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin tarvitaan paljon lisää tietoa.

Tähän vastaamaan olemme juuri käynnistäneet Suomen Akatemian rahoittaman kyselytutkimuksen, jolla pyrimme selvittämään niitä positiivisia, hyvinvointia tukevia tekijöitä, jotka vaikuttavat yksinasuvien mielen terveyteen ja hyvinvointiin elämän eri vaiheissa. Näitä tekijöitä voivat mahdollisesti olla vaikkapa sosiaalinen tuki, riittävä toimeentulo, osallisuus, hyvä elämänlaatu ja hyvä fyysinen terveys.

Tutkimuksesta saamme uutta ja ajankohtaista tietoa siitä, millainen on suomalaisten yksinasuvien mielen hyvinvointi ja elämänlaatu ja mitkä tekijät elämässä ja arjessa siihen vaikuttavat. Lisäksi selvitämme, millaista sosiaalista ja yhteiskunnallista tukea yksinasuvien kasvava ryhmä voi tarvita.

Lähetimme kirjeen kolmelletuhannelle niistä yli miljoonasta, jotka Suomessa asuvat yksin. Jos siis olet saanut kutsun tutkimuksen, toivon että ehdit vastaamaan siihen. Osallistumisesi on ensiarvoisen tärkeää. Sinulta saatavaa tietoa ja näkemystä ei voi toinen henkilö korvata!

Lue lisää:

Yksinasuvien mielen hyvinvoinnin tutkimus 2019 -verkkosivut

Luokkala ym. Yksin kotona. Yksinelävien positiivinen mielenterveys ja kokemuksia yhteiskunnallisesta asemasta. Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018): 5-6

Kauppinen ym. 2014. Yksin asuvien hyvinvointi. Mitä tällä hetkellä tiedetään? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 27/2014. 62 sivua. Helsinki 2014.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Asunnot ja asuinolot. 2018. Helsinki: Tilastokeskus.

Terämä ym. 2018. Yksin osana elinkaarta -loppuraportti.

Kommentit

Nina Tamminen THL

27.09.2019 11:41

Hei Liisa ja kiitos kommentistasi,
Hyväksi koettu terveys ja myös lemmikkieläimet tukevat tosiaan hyvinvointiamme! Tutkimuksissa on todettu lemmikki- ja kotieläinten myönteiset vaikutukset hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Liisa Ahokas

26.09.2019 23:45

Olen 83 vuotias nainen, olen asunut yksin jo 8 vuotta, tosin minulla on kaksi kissaa. Kutakuinkin terve, tosin nivelrikko ja kuulovamma häiritsevät. Luokittelisin itseni nimikkeellä ”kaupunkierakko”.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *