Ensilumi ehtii sataa ja sulaa vielä monta kertaa ennen kuin soten uusi aika koittaa. 450 työpäivän päästä runsas parisataa tuhatta työntekijää vaihtaa työnantajaa ja kunnat huokaisevat helpotuksesta vapautuessaan toisesta puolikkaasta budjetistaan. Asukkaat ihmettelevät, tällaisenko soten päättäjät meille soivat.

Sote on sopua vaille valmis. Soten selkäranka, järjestämislaki odottaa viimeisiä viilauksia eduskunnassa, samoin koko maakuntalakipaketti. Ne yhdessä tarjoavat jo sellaisenaan kestävän perustan soten perinpohjaiselle uudistamiselle. Toki maakunnista vähintään joka kolmas on jo alkuun liikaa, mutta järjestämisvastuu saadaan sentään vankemmalle pohjalle.

Tarvitaanko maakuntia? Pelkällä asiapohjalla vastaus on savolaiselle selvä: tarvitaan, mutta ei välttämättä. Edellisessä eduskunnassa silloinen sote-esitys kaatui perustuslakivaliokuntaan, joka linjasi (PeVL 67/2014) kolme vaihtoehtoa nykyhallitukselle: soten järjestämisvastuu valtiolle, maakunnalle tai kuntayhtymälle kansanvaltainen päätöksenteko varmistaen. Kun viiden alueen kuntayhtymä tuli tyrmätyksi ja valtiota karsastettiin, oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi edetä maakuntien soten tietä.

Jos sote-sopu murtuu ja uudistus raukeaa?

Jos lakipaketti jälleen hajoaisi tai poliittinen epäsopu hautaisi maakunnat ja siinä sivussa valinnanvapauden, selviä etenemisvaihtoehtoja on ainakin kaksi.

Rakennetaan kansallinen sote brittien NHS:n (National Health Service) mallia mukaillen. Nykyisestä soten valmistelusta tähän suuntaan askel ei ole kummoinenkaan. Valtio rahoittaa niukasti ja ohjaa maakuntia tiukasti eduskunnan päätösten mukaan. Vaaleilla valittujen maakuntapäättäjien itsenäinen liikkumavara jää joka tapauksessa vähäiseksi. Totta on, etteivät maakunnat ole pelkkää sotea, mutta muut tehtävät ovat jo nyt valmiiksi valtion toimintaa.

Toinen, tutumpi ja ehkä turvallisempi vaihtoehto on jatkaa maakuntien soten valmistelun pohjalta ja edetä Eksoten, Essoten, Siun Soten ja Soiten viitoittamaa kuntayhtymien tietä. Luontevana lopputuloksena olisi maakuntien kaltainen kuntapohjainen malli. Ei ehkä enää kovin uusi ja innovatiivinen, mutta toimivaksi testattu ja kustannuksia säästävä malli.

Myös valtion ja kuntayhtymien varaan saadaan rakennettua kelpo sote. Ilman muuta paras vaihtoehto on, että päättäjät löytävät myös käytännössä toimivan sote-sovun, eduskunnassa odottava lakipaketti saadaan maaliin ja maakuntien sote käynnistyy 450 työpäivän päästä. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä.

Valinnanvapaus kantona kaskessa

Valinnanvapautta on vaikea vastustaa. Se on arvo sinänsä ja se tarjoaa samalla asiakkaille tehokkaan keinon ohjata markkinoita heidän toivomaansa suuntaan. Suomessa valinnanvapauden on uskottu olevan tepsivä keino parantaa ennen muuta perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen saatavuutta. Näin luultavasti myös käy sote-keskusten rakentuessa nyt pääosin lääkärinvastaanottopalvelujen ympärille.

Perustuslakivaliokunnan torpattua (PeVL 26/2017) valinnanvapauslain, ehdotusta revidoitiin supistamalla sote-keskusten palveluvalikoimaa ja laajentamalla vastaavasti asiakassetelin käyttö erikoissairaanhoitoon. Kilpailun piiriin tulevien valinnanvapausmarkkinoiden koko haluttiin selvästi pitää noin kuudessa miljardissa eurossa.

Valinnanvapausuudistus kääntyi yllättäen perusterveydenhuollon uudistamisesta erikoissairaanhoidon perustoja horjuttavaksi reformiksi. Asiantuntijoiden paikoitellen myrkyllisetkin kommentit ovat ymmärrettäviä. Jos kommenteista jättää omaan arvoonsa tuohtumuksen tavallisen pintavaahdon ja omien asemien puolustamisen aiheuttaman reaktion, jäljelle jää aito huoli nyt hyvin toimivan erikoissairaanhoidon tulevaisuudesta. Asiantuntijoiden kritiikkiä ja huolta on syytä kuunnella tarkasti. Turvallisinta on jättää asiakasseteleistä päättäminen maakuntien harkintaan.

Kauas eurot karkaavat?

Nykytiedon valossa on kovin vaikea uskoa sote-uudistukselle asetetun kolmen miljardin euron kustannusten kasvun jarrutustavoitteen toteutuvan. Integraatiosta on pitkälti luovuttu ja valinnanvapauden laajeneminen todennäköisesti kasvattaa menoja luontevista syistä. Palvelujen tarjonnan ja saatavuuden paraneminen lisää käyttöä ja menoja ihmisten saadessa juohevammin helpotusta vaivoihinsa.

Kilpailu tuottajien kesken tunnetusti parantaa tuottavuutta ja laskee hintoja oikeilla markkinoilla. Sote-keskusten, asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin palveluista ei kilpailla hinnoilla vaan saatavuudella ja laadulla. Tehokkaasti toimivat yritykset pitävät tuottavuushyödyn itsellään, maakunta maksaa palveluista aina saman hinnan tehokkaille ja tehottomille yrityksille. On vaikea nähdä mikä olisi se mekanismi, jota kautta mahdolliset tuottavuushyödyt siirtyisivät maakunnille ja veronmaksajille valinnanvapausmarkkinoiden avautuessa yrityksille ilman hintakilpailua.

Käytännössä kolmen miljardin euron tavoite kyllä saavutetaan, ei tosin välttämättä toiminnan tehostumisen kautta, vaan maakuntien rahoituslain tiukkojen rajoitteiden kautta. Maakuntien sotessa rahoitusperiaate ei toteudu samalla tavalla kuin kuntien valtionrahoituksessa. Soten todellinen menokasvu kompensoidaan maakunnille vain osaksi ja maakuntia varten rakennetaan aivan oma hintaindeksi, joka ei seuraa soten todellista hintakehitystä.

Kaiken lisäksi maakunnat ovat myös yhteisvastuussa sote-menoista. Jos yksittäinen maakunta joutuisi vakavampiin pitempiaikaisiin talousvaikeuksiin, eikä selviäisi ilman lisärahoitusta, muut maakunnat joutuisivat tulemaan apuun. Maakunnan taloutta ei paikattaisi lisäämällä valtion kokonaisrahoitusta, vaan vähentämällä soten rahoitusta muilta maakunnilta.

Sote maaliin valinnanvapautta viilaamalla

Sote-uudistus on loppusopua vaille valmis. Valinnanvapauslain seuraava versio ratkaisee tämänkertaisen uudistuksen kohtalon. THL on esittänyt selkeät asiantuntijaehdotukset. Ne vievät sote-uudistuksen varmemmin kohti alkuperäisiä tavoitteita, laajentavat merkittävästi asukkaiden valinnanmahdollisuuksia ja turvaavat nyt hyvin toimivan erikoissairaanhoidon häiriöttömän jatkuvuuden.

THL:n peruspointit ovat tässä:

  1. Asiakassetelin käyttö kannattaa jättää maakunnan päätettäväksi.
  2. Maakunnat päättäkööt mitkä erikoislääkäreiden konsultaatiot ja avovastaanottopalvelut kuuluvat sote-keskusten palveluvalikoimaan.
  3. Asiakassetelien listalta poistetaan kiireetön leikkaustoiminta, polikliiniset kirurgiset toimenpiteet ja ei-kiireelliset sairaanhoidolliset käynnit.
  4. Valinnanvapauslain toimeenpanon aikataulu väljennetään esitettyä realistisemmaksi, esimerkiksi 5-10 vuodelle maakuntien toiminnan käynnistymisestä.

Lue myös

THL: Valinnanvapauslain valmistelua jatkettava, siinä vielä paljon korjattavaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *