Päättynyt vuosi oli monella tapaa hämmentävä. Brexitin ja Trumpinvalinnan takana on varmasti paljon tärkeitä viestejä, jotka ovat jääneet kuulematta. Osa näistä viesteistä liittyy kokemuksiin vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä tai syrjään jäämisestä. Osattomuuden ja osallisuuden syitä ja seurauksia on syytä miettiä myös THL:ssa.

Olen vielä enemmän ymmälläni niistä uusista käytänteistä, jotka ovat yleistyneet etenkin Britannian ja Yhdysvaltain vaalikamppailuissa sekä Venäjän ulkomaille suuntaamassa trollauksessa. Puolitotuudet ja suoranaiset valheet näyttävät olevan käypiä ja hyväksyttyjä keinoja omien näkemysten edistämiseen ja omien intressien lobbaukseen.

Viihteellistäminen on tullut tavaksi

Asiantuntijalaitos on täysin uudessa tilanteessa, kun faktat ja tieteellinen tietämys sivuutetaan. Viihteellistäminen on jo tullut tavaksi. Ylen verkkouutiset julisti viime keväänä: ”Kutukalan selkäevästä ennustava ’ahvenproffa’ tyrmää Ilmatieteen laitoksen sääkartat.” Nyt luottamus rakentuu enenevästi sen varaan, mikä tuntuu todelta eikä siihen, mikä on totta. Ronald Reagan joutui vielä tunnustamaan: ”Sydämeni vakuuttaa edelleen, että se on totta, vaikka faktat puhuvat toista.” Trollien aikakaudella totuuden vääristely tai muokkaaminen eivät enää ujostuta.

”Totuudenjälkeinen” on uusi nimitys propagandalle, jonka levitykselle internet on avannut ovet apposen ammolleen. Kuka tahansa voi esiintyä verkossa asiantuntijana ja poimia uskomuksiinsa ja mielipiteisiinsä sopivat argumentit. Sosiaalisessa mediassa viestin toisto on tehokkaampaa kuin koskaan aiemmin; se mahdollistaa myös epätosien viestien vahvistumisen. Tosiasioilla on vähemmän merkitystä yleisen mielipiteen muokkaamisessa kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin uskomuksiin vetoamisella. Oikaisut tai faktojen esittäminen eivät edes näytä kovin paljon kiinnostavan.

Miksi puhun suurvaltapolitiikasta tai kutukalan selkäevistä THL:n blogissa? Siksi, että myös me kohtaamme lisääntyvästi löysiä heittoja ja joudumme vastaamaan pinnallisiin mielipiteisiin ja vääristeltyihin faktoihin omassa työssämme. Tuulivoimalan infraäänet ja geeniteknologian nopea edistys herättävät ymmärrettävästi huolestuneita kysymyksiä. Kun tiedonpuute ja uusien ilmiöiden aiheuttama hämmennys saavat kaverikseen poliittisen tai kaupallisen lobbauksen, on rationaalinen vaikuttaminen haastavaa.

Joulun alla julkaistun tiedebarometrin mukaan suomalaisten luottamus tieteeseen ja tieteen instituutioihin on vakaa. Siitä huolimatta tiedettä kyseenalaistetaan. Tähän on monia syitä.

Tieteen luonteeseen kuuluu olennaisesti, että tulokset ovat haastettavissa ja ne ovat totta vain niin kauan, kunnes toisin useampien tutkimusten avulla todistetaan. Toinen syy on globaalistuminen. Kansainvälisten verkostojen kautta on helppo vahvistaa omaa sanomaa, löytää esikuvia ja tuottaa kuulijan korvaan sopivia viestejä. Kolmas tekijä on instituutioiden auktoriteettiaseman nopea horjuminen ja yleinen turhautuminen päivystäviin dosentteihin.

Miksi valheet vetoavat?

Miksi valheet sitten vetoavat ihmisiin? Ihmiset hyväksyvät luonnostaan informaation, joka vahvistaa heidän kokemustaan tai maailmankuvaansa.

Mediatutkijoiden mukaan olennaista on ryhmäytyminen. Valtavirrasta erottunut ryhmä muodostaa omat käsityksensä siitä, mikä on hyvää tietoa. Tällainen ryhmä määrittelee oikean tiedon ja luotettavan asiantuntijuuden itse. Sosiaalinen media mahdollistaa keksittyjen tietojen helpon levittämisen. Siellä ei ole valhesuodattimia, ja leviämisluvut ovat monesti tärkeämpiä kuin se, onko väite totta.

Tutkijoiden ja asiantuntijoiden tulee tarjota tietonsa ja asiantuntemuksensa julkisen keskustelun ja päätöksenteon käyttövoimaksi, sillä muuten vaikuttamisen kenttä jää vapaaksi disinformaatiolle.

Tiedon jakaminen ja vuoropuhelu ovat asiantuntijoiden ydintehtäviä. Vanhan tyylinen raportointi ei kuitenkaan enää tepsi. Viimeistään nyt on korkea aika tarkistaa millä areenoilla sidosryhmämme ovat läsnä, mistä asioista he keskustelevat ja mitä tietoa he tarvitsevat. Kuunnella mitä asiakkaamme meiltä odottavat. Puhua sellaisella kielellä ja sellaisin argumentein, että saamme äänemme kuuluville ja viestimme perille kovenevassa kilpailussa.

Asiantuntijuus pitää ansaita

Perinteisesti asiantuntijoihin on liitetty vahva, usein tiettyyn instituutioon ja asemaan kuuluva luottamus. Tämä ei kuitenkaan riitä, myös henkilöön on luotettava. Nykyisessä mediaympäristössä asiantuntijuus pitää ansaita myös aktiivisella, rakentavalla ja faktoihin perustuvalla vuorovaikutuksella.

THL on parin viime vuoden aikana muuttunut vahvasti hyvinvoinnin ja terveyden tietotaloksi. Tätä kehitystä on syytä kaikin tavoin edelleen vauhdittaa.

Meidän vahvuutemme on omasta tutkimuksesta, vankasta tietovarannosta ja tieteellisen yhteisön työstä nouseva asiantuntemus. Tämän perusteella on mahdollista vastata heppoisiin heittoihin, torjua yksipuolinen lobbaus ja pudottaa räjähtävät lepakot.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *