Olen toiminut tutkijana tyypin 2 diabetesta ehkäisevän StopDia-hankkeen somalitaustaisille suunnitellussa pilottitutkimuksessa. Siinä on käytetty alkuperäisestä StopDia-tutkimuksesta tuttuja komponentteja somalikulttuuriin muokattuna: kuusi ryhmätapaamista ja puhelinsovellus nimeltään Pienet Teot.
StopDian somalitaustaisille suunnatun pilottitutkimuksen toteuttivat yhdessä THL, Itä-Suomen yliopisto ja Teknologian tutkimuskeskus VTT.
Käänsin tutkimuksessa käytettävän materiaalin suomesta somaliksi ja vapaaehtoisten somalitaustaisten opiskelijoiden tukemana sain projektin kunnialla loppuun huhtikuussa.
StopDia-pilottimme elää yhä: saimme aikaisemmin keväällä yhteydenoton Monaliiku ry:n maahanmuuttajataustaisille naisille järjestämiä terveyspäiviä koskien. Esittelin StopDiaa lokakuussa kolmella Monaliiku ry:n järjestämällä terveyspäivällä. Ensimmäinen terveyspäivä pidettiin Leppävaaran nuorisotilalla, toinen Herttoniemen nuorisotalolla ja kolmas Kallahden nuorisotalolla Vuosaaressa.
Monaliiku ry:n tavoitteena on järjestää maahanmuuttajataustaisille naisille urheilutoimintaa. Monaliiku ry vaikuttaa Helsingin ja Espoon lisäksi myös Jyväskylässä ja Turussa. Pääkaupunkiseudulla suurin osa toimintaan osallistuvista naisista on somalitaustaisia.
Terveyspäivillä oli lisäkseni mukana edustajia Tunne rintasi ry:stä, HIV-tukipisteestä sekä Sosped-säätiön asiantuntijoita esittelemässä heidän VIGOR-hankettaan, joka edistää ulkomaalaistaustaisten seksuaaliterveyttä.
Kolmen terveyspäivän jälkeen minulle jäi käteen kohtaamani yllättävän positiivinen mielenkiinto StopDiaa kohtaan. Vaikka pilottitutkimus tuli päätökseen jo huhtikuussa, tutkimukseen osallistumattomien somalitaustaisten naisten mieleen on iskostunut mielikuva minusta ja StopDiasta erottamattomana kaksikkona.
Kohtasin malliesimerkin tästä StopDian ja minun fuusiosta syksyllä. Kävelin iltapäivällä kauppakeskuksessa työpäivän jälkeen, matkalla hoitamaan viimeisiä asioita ennen työmatkaa. Näin kaukaa, kuinka kauppakeskuksen odotustilassa istui muutama somalinainen.
Islamilaiseen kulttuuriin kuuluu toisten muslimien tervehtiminen, myös itselle tuntemattomien henkilöiden. Minulla oli kiire, joten vilkutin heille kaukaa ja jatkoin matkaa. Yllätyksekseni yksi heistä viittoi minut luokseen, ja paikalle päästyäni hän kertoi kuulleensa minun mittailleen naisia Leppävaarassa ja Helsingissä. Hän kysyi, miksi en tullut Pasilan moskeijaan tekemään samaa.
Kysymys ei sinänsä ole pöllömpi: Pasilan moskeija toimi rekrytointi- ja ryhmänohjauspaikkana StopDia-tutkimuksessa, ja olen pitänyt samassa paikassa terveydenedistämisseminaareja vuosien 2017 ja 2019 välillä.
Miten saamme parhaiten välitettyä terveystietoa myös vähemmistökulttuurien edustajille?
Somalinaisia kiinnostaa heidän oma terveytensä. Tämä on kiistaton, empiirinen fakta, johon olen työssäni törmännyt. He haluavat jatkuvasti oppia lisää ja ottaa oman terveytensä haltuun.
Olen myös huomannut, että he luottavat asiantuntijoihin entistä enemmän. Olen monta kertaa joutunut tilanteeseen, jossa minulta kysytään oman asiantuntemukseni ulkopuolella olevia asioita vain siksi, että minut tunnetaan somaliyhteisössä korkeasti koulutettuna tutkijana.
Tämä herättää kysymyksiä. Suomessa on nykyään tietoa tarjolla enenevässä määrin eri kielillä. Löytävätkö tämä tieto ja kohderyhmät koskaan toisiaan?
Tiedon tuottaminen ei ole helppoa eikä halpaa. Resursseja kuluu myös siihen, että materiaaleja käännetään eri kielille. Tästäkin syystä olisi ensiarvoisen tärkeää, että tietoa ei tuoteta vain sen tuottamisen vuoksi, vaan että sitä myös levitetään sitä tarvitseville ja siitä hyötyville muodossa, jonka he voivat sisäistää.
Jokaisessa vähemmistökulttuurissa on sille ominaisia ja joskus myös muiden kulttuurien kanssa yhteisiä toimintatapoja. Tiedon onnistunut levittäminen alkaa siitä, että asiantuntija tunnistaa kohderyhmälleen ominaiset piirteet ja ennakoi, mikä erilaisista vaikuttamistavoista toimisi parhaiten.
Tulin itse siihen tulokseen, että minun kohderyhmälleni tutussa paikassa matalalla kynnyksellä pidetyt seminaarit menestyisivät paremmin kuin mitkään tieteelliseen tietoon pohjautuvat julkaisut tai infograafit.
Uskon vankasti siihen, että tieto on vaikuttavampaa, kun sillä on kasvot.
Petro Poutasen ja Salla-Maaria Laaksosen vastikään ilmestyneessä ”Faktat nettiin!”-teoksessa kerrotaan siitä, että asiantuntijoina me ’brändäydymme’ – tahattomasti tai suunnitellusti – toisten mielissä oman alamme asiantuntijoiksi. Brändäystä ei kuitenkaan tulisi pelätä, se tuo lisäarvoa ja tunnistettavuutta.
On sanomattakin selvää, että tämä pitää paikkansa ainakin somaliyhteisössä, ja miksipäs ei myös muissa maahanmuuttajataustaisissa yhteisöissä? Lainasin kasvojani Filha ry:n tuberkuloosin vastaiseen kummitoimintaan juuri sen takia, että kun viestillä on kasvot, siitä tulee jollakin tasolla inhimillisempää ja helposti lähestyttävämpää.
Haastan sinutkin tekemään pieniä tekoja terveytesi eteen!
StopDian toimivuus ehkäistä aikuisiän diabetesta pohjautuu pieniin tekoihin, joita me kaikki voimme tehdä, myös sinä. Haastan sinut syömään vähintään kaksi hedelmää joka päivä viikon ajan, esimerkiksi kahvi- tai teekupposen parina. Haastan sinut myös käyttämään portaita aina kun mahdollista, ja autolla liikkuessasi pysäköimään auton mahdollisimman kauas, jotta joudut ottamaan lisää askelia päiväsi aikana.
Ihmisen tulisi ottaa 10 000 askelta joka päivä, ja StopDian myötä huomasin, että monella tämä tavoite jää kaukaiseksi haaveeksi.
StopDia on tullut päätökseen, ja seuraavaksi analysoimme tuloksia. Tavoitteenamme on myös kirjoittaa aiheesta pieni julkaisu. Kiitän Suomen somalialaisten liittoa yhteistyöstä tutkimuksen rekrytointivaiheessa, ja pysykää arvon asiantuntijat kuulolla mielenkiintoisia tuloksia varten!
***
Torstaina 14.11. vietetään Maailman Diabetespäivää. Tänä vuonna teemana ovat diabeteksen moninaiset syyt – diabetes on jokaiselle omanlaisensa. Sosiaalisessa mediassa voi seurata ja käyttää hashtageja #Maailmandiabetespäivä #omanlaisensa #monetkasvot #diabetesfi.