Digitaaliset palvelut ovat mainio lisä, mutta niiden suunnittelu vaatii eettistä harkintaa

Ihminen hakeutui yksityiselle psykiatrille, jossa hän sai reseptin masennuslääkkeeseen ja kehotuksen tehdä verkossa olevan masennustestin sekä lukea itsehoito-ohjeet. Hän koki, että masennusta ei otettu tosissaan. Tilanne huononi entisestään.

Sosiaalisen raportoinnin asiakirjoista käy ilmi, että vaikeassa elämäntilanteessa ja lukuisten ongelmien keskellä painivia ihmisiä on ohjattu itsehoito-ohjeiden pariin. Jos ihmisen energia kuluu päivittäiseen selviytymiseen, ei ole realistista odottaa, että hän jaksaisi ponnistaa uuteen alkuun itsehoito-ohjeilla.

Hyvinvointialueilta kuuluu myös viestiä, että kartoittavan kyselyn tehtyään ihmiset ovat kokeneet jääneensä ilman apua. Se on vähentänyt luottamusta järjestelmään ja omaan toipumiseen.

Digitaalisissa palveluissa on paljon hyvää ja ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta ne sisältävät myös riskejä. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää ei pidä kehittää palvelemaan vain motivoitunutta ja tiedonjanoista ihmistä tai homo digitalista, joka on jo tottunut hoitamaan asiansa verkossa. Jos näin tapahtuu, luodaan uusi syrjäyttämisen mekanismi.

Aikaa on otettava eettisille pohdinnoille, systemaattisille riskianalyyseille ja varautumissuunnitelmille. Kun riskeihin on varauduttu, suuntaa osataan tarvittaessa kääntää ennen kuin on liian myöhäistä.

Digitaaliset palvelut korjaavat inhimillisen ajattelun vinoumaa ja täydentävät palveluita

Oikea-aikaiset digitaaliset palvelut ovat hyvä lisä diagnosoinnin, toipumisen ja kuntoutumisen tueksi. Tekstiviestimuistutukset lähestyvistä käynneistä vähentävät hukkakäyntejä. Hoitavaan henkilökuntaan saa yhteyden erilaisten sovellusten avulla entistä paremmin. Erilaiset muistilistat ja testit auttavat ohjaamaan hyödyllisiin palveluihin. Digitaaliset apukeinot korjaavat inhimillisen ajattelun vinoumia.

Jos yksinäinen ja masentunut ihminen nukkuu puolille päivin, ammattilainen saattaa tarjota ratkaisuksi elämänhallintakurssia, mutta unohtaa kysyä, mitä ihminen itse kaipaisi elämäänsä.

Verkkoasiointi ilman ammattilaista voi nopeuttaa pääsyä tarpeenmukaisiin palveluihin. Joskus itsearviointi ja siihen saadut ohjeet riittävät. Erilaisten digitaalisten arviointilomakkeiden äärellä on hyvä kuitenkin pysähtyä miettimään, mitä asioita ihmiseltä voi ja kannattaa kysyä.

Voi olla eettisesti kyseenalaista kartoittaa esimerkiksi jotakin sellaista, jonka ratkaisut eivät ole yksinomaan ihmisen ja hänen rinnallaan kulkevien ammattilaisten ja läheisten käsissä.

Kävimme osallisuuden tutkimuksen ja edistämisen tiimissä keskustelua siitä, onko soveliasta kartoittaa palvelutarpeen arvioinnin tai itsearvioinnin yhteydessä ihmisen osallisuuden kokemusta.

Osallisuusindikaattori on osoittautunut käyttökelpoiseksi esimerkiksi ryhmätoimintojen arvioimisessa, mutta emme tiedä riittävän hyvin, miten se toimii palveluohjauksessa. Emme myöskään tiedä, mitkä palvelut, jos mitkään, vahvistavat osallisuuden kokemusta. Sen tiedämme, että erilaiset ryhmät, jotka voivat kokoontua osallisuutta rakentaen myös verkossa, vahvistavat osallisuuden kokemusta – mutta eivät aina.

Parasta osallisuuden edistämistä on sellainen toiminta, jossa yhteisö ja yhteiskunta oppivat arvostamaan kaikenlaisia ihmisiä ja jakavat heille tunnustusta.

Digitaaliset palvelut eivät korvaa inhimillisen kohtaamisen voimaa

Jos ihminen ei ole motivoitunut itsehoitoon, toipumiseen tai kuntoutumiseen, digitaaliset palvelut yksin eivät auta. Silloin tarvitaan läsnä olevaa, luotettavaa ja motivoivaa ihmistä. Kyselyt ja lomakkeet auttavat ottamaan huolia ja murheita puheeksi, mutta on myös huolehdittava, ettei liiaksi strukturoidun kohtaamisen takia ihminen jätä kertomatta jotain sellaista seikkaa, joka voisi auttaa häntä ja ammattilaista eteenpäin.

Joskus ratkaisut, motivaatio tai halu sitoutua syntyvät ihan vain siitä, kun tulee kuulluksi ja saa purkaa mieltään ammattilaiselle, koulutetulle kokemusasiantuntijalle tai vertaistukijalle.  

Vaikka verkossakin on mahdollista kohdata vaikuttavasti, me kaikki tarvitsemme myös kohtaamisia samassa fyysisessä tilassa olevien ihmisten kanssa. Psykoterapiasuhteessa ja sosiaalityössä saavutetaan tavoitteet todennäköisimmin silloin, kun ammattilaisen ja asiakkaan suhde kantaa. Somaattisistakin sairauksista toivutaan paremmin, kun ihmisellä on tarvittava tieto, hyvä hoitosuhde ja kun hän tuntee olevansa turvassa.

Lue lisää:

Aikuissosiaalityön asiakkaiden tulevaisuuteen suhtautuminen ja toiveet (Janus)

Terapianavigaattori