Miten ihmiset pärjäävät pitkään jatkuneessa köyhyydessä?
Yritimme vastata kysymykseen analysoimalla ihmisten kokemuksia köyhyydestä reilun kuuden vuoden aikana. Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -aineistossa samat ihmiset kirjoittivat elämästään vuonna 2006 ja uudestaan vuonna 2012. Monet kirjoittajista olivat olleet pitkään työttöminä tai työkyvyttöminä.
Tutkimuksessa jaoimme tekstit kolmeen ryhmään kirjoittajien oman arvion perusteella siitä, oliko elämä kääntynyt huonompaan, parempaan vai pysynyt kutakuinkin samana. Tulokset antavat mahdollisuuden tarkastella sosiaaliturvan roolia köyhien selviytymisessä.
Koherenssia kokeva ihminen uskoo elämän kantavan
Koherenssin käsite kuvaa elämässä pärjäämistä. Kun ihminen kokee koherenssia, hän luottaa elämän kantavan ja uskoo, että elämän kulkuun pystyy vaikuttamaan.
Tulostemme mukaan köyhyyttä kokeneiden pitkään jatkuneet vaikeudet, kuten pienituloisuus, kipu, sairaudet sekä sosiaaliturvaan liittyvät epävarmuudet, heikensivät koherenssia. Tämä ilmeni kirjoittajaryhmästä, joka arvioi elämänsä menneen huonompaan suuntaan.
Kun koherenssi alkaa murtua, elämä värittyy mahdollisuuksien sijaan riskeillä. Pitkäaikaista köyhyyttä kokeneilla erityisesti toimeentulotuen hakeminen sekä työvoimapolitiikka näyttäytyvät hallitsemattomina riskeinä.
Erilaisten riskien uhkaama ihminen voi tehdä valintoja, jotka eivät palvele hänen hyvinvointiaan. Esimerkiksi vapaaehtoistyötä ei uskalleta aloittaa, koska sen pelätään johtavan sosiaaliturvan menetykseen. Vähitellen osallistuminen muuhunkin yhteiseen toimintaan vähenee.
Pitkäaikaista köyhyyttä luonnehtii elämän eteneminen lyhyellä aikajänteellä: elämä on päivästä toiseen selviytymistä, eikä ihminen kykene tekemään suunnitelmia hyvinvointinsa parantamiseksi pidemmällä aikavälillä. Vaarana on, että taloudellinen epävarmuus alkaa lopulta nakertaa itseluottamusta.
Hyvät ja huonot kaudet seuraavat toisiaan
Yksi kirjoittajaryhmä arvioi, ettei heidän elämässään ollut tapahtunut pysyvää muutosta suuntaan tai toiseen. Sen sijaan hyvät ja huonot kaudet seurasivat toisiaan.
Näissä kertomuksissa sosiaaliturva vaikutti tarjoavan lähes riittävän ja ennakoitavan toimeentulon sekä tarpeisiin vastaavat palvelut. Sosiaaliturva piti yllä koherenssia erityisesti huonojen kausien aikana.
Ryhmällä, jolla asiat olivat kääntyneet parempaan, elämässä oli ennakoitavuutta ja merkityksellisyyttä. Näillä kirjoittajilla oli lisäksi kahta muuta ryhmää hieman turvallisempia ja suurempia tulonlähteitä. Pienet lisäansiot oli saatu soviteltua sosiaaliturvaan saumattomasti. Terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista sai tarvittaessa apua, mutta elämän sisältö ja merkitykset tulivat ihmisten välisestä toiminnasta.
Sosiaaliturvan ennakoitavuus tuo elämään turvallisuutta. Se ehkäisee ajautumasta lyhytjänteisen ja epävarman ajan armoille. Monimutkainen sosiaaliturva ei ole ongelma, jos sitä voi luotettavasti ennakoida esimerkiksi erilaisin laskurein ja hallita esimerkiksi selkokielisten hakemuslomakkeiden avulla. Vaikeasti ennakoitava harkinta lisää ihmisten epävarmuutta ja usein myös eriarvoisuuden kokemusta.
Merkityksellisyyden kokemus lisää sosiaaliturvan vaikuttavuutta
Tulostemme mukaan sosiaaliturva ei pysty vastaamaan riittävästi merkityksettömyyden kokemukseen. Keskeinen havaintomme on se, että ihmisen kokemalla merkityksellisyydellä on tärkeä rooli sosiaaliturvan vaikuttavuudessa. Merkityksellisyys voi valaa ihmiseen uskoa, jonka avulla hän voi esimerkiksi alkaa etsiä töitä tai haluta kuntoutua.
Merkityksellisyyden kokemus syntyy ihmisten välillä, kun he arvostavat toisiaan ja antavat toisilleen myönteistä palautetta. Siksi yhteiskuntapolitiikassa on syytä vaalia asiakkaita kunnioittavia palvelukohtaamisia sekä avoimia tiloja ja tilaisuuksia, joissa ihmiset erilaisista yhteiskuntaryhmistä tapaavat toisiaan.
Tällaisia tiloja ja tilaisuuksia ovat esimerkiksi elävät katualueet, kirjastot, korttelikeittiöt, maksuttomat kulttuuritapahtumat ja kansalaisopistot. Tulosemme mukaan tällaiset tilat tarjoavat hetken levähdystaukoja arjen harmaudesta tai vaikeuksista. Ihmiset voivat saada inspiraatiota, olla mieluisassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja ammentaa elämäänsä merkityksiä.
Vaikka analyysimme kohteena olivat köyhäksi itsensä määrittelevien ihmisten kertomukset, sen löydöksiä voidaan soveltaa tilanteisiin, joissa kenelle tahansa kasaantuu sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä vaikeuksia.
Lue lisää:
On social and psychological consequences of prolonged poverty
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailu 2006