Joulukuun 2019 alussa Yle esitti ohjelman Kuinka katosin Narkkimaahan – äidin ja pojan helvetti maan päällä,  jossa toimittaja Maarit Tastulan haastateltavana oli ohjelman otsikon mukaisesti äiti ja poika, huumehelvetistä selvinneinä. Ohjelmassa äiti kertoi, että hän ei milloinkaan luovuttanut. Ei senkään jälkeen, kun hän ymmärsi, ettei ehkä pystyisi pelastamaan lastaan.

Lapset ja nuoret tarvitsevat luovuttamatonta rinnalla oloa.

Jokainen lapsi tarvitsee vähintään yhden luotettavan ja kannattelevan ihmissuhteen, jotta voi varttua turvallisesti kohti tasapainoista aikuisuutta. Tämä tosiasia on lähes kliseinen, mutta ei tyhjä sananparsi. Turvallisten ihmissuhteiden lisäksi nuoret tarvitsevat toimivia palveluita hyvinvointinsa tueksi.

Avun saannissa on useita esteitä

Nuorten syrjäytymistä koskevissa tutkimuksissa viitataan usein yhteiskunnallisten järjestelmien ulkopuolelle jäämiseen. Nuorten oma kokemus syrjäytymisestä ja siihen liittyvistä ilmiöistä jää vähemmälle huomiolle.

Nuorten elinolot vuosikirjassa 2018 käsiteltiin nuorten palveluja, palveluissa rakentuvia suhteita ja palvelukokemuksia. Nuorten avun saannin tyypillisiä esteitä ovat tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, kankeat palvelurakenteet ja kokemukset siitä, että ei tule kuulluksi. Monelle nuorelle on epäselvää, minkäkaltaisten huolien kanssa ammattilaista voi lähestyä.

Lastensuojelun piirissä olevilla nuorilla luottamuksellinen ja pysyvä suhde edes yhteen aikuiseen on lähes poikkeuksetta jokaisen nuoren toive, mutta kaikkien kohdalla se ei  toteudu. Omien vanhempien rinnalla nuorelle tärkeä aikuinen voi olla esimerkiksi lähisukulainen, kummi, harrastustoiminnan ohjaaja, sosiaalityöntekijä tai tukihenkilö.

Lastensuojelun jälkihuollosta itsenäistyvien nuorten elämää turvaavat parhaiten pitkäkestoiset ja nuorta kannattelevat sosiaaliset suhteet. Yksi konkreettinen este pitkäkestoisen ja luottamuksellisen suhteen syntymiselle on lastensuojelun työntekijöiden suuri vaihtuvuus.

Lisäksi nuoren näkökulmasta lastensuojelutyötä ja jälkihuoltoa pirstaloi kokemus palvelujärjestelmän jäykkyydestä ja sattumanvaraisuudesta. Eri toimijoiden toimintakulttuurien erillisyys on niin ikään edelleen ongelma.

”Olo oli kuin presidentillä”

Lastensuojelun kehittämistyössä on viisasta kuulla lapsia ja nuoria. Valtion koulukotien työntekijät haastattelivat koulukotiin sijoitettuja nuoria syksyllä 2019.

Haastattelut toteutettiin osana valtion koulukodeissa käynnissä olevaa Arjen osallisuuden työkalutkehittämisprosessia, joka toteutetaan yhdessä Pesäpuu ry:n kanssa. Tavoitteena on yhdessä työntekijöiden ja nuorten kanssa vahvistaa jo olemassa olevia hyviä työkäytänteitä sekä kehittää uusia lähestymistapoja.

Nuoren ja työntekijän kahdenkeskisissä keskusteluissa sekä ryhmäkeskusteluissa käytiin läpi nuorten kokemuksia muun muassa hyvän yhteishengen merkityksestä, turvallisuudesta, vuorovaikutussuhteista, epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja siitä, millainen on ammattitaitoinen aikuinen. Useimmat nuorista pitivät haastattelua mielekkäänä ja tarpeellisena.

Olo oli kuin presidentillä, sillä sain kertoa kaikki ajatukseni.”

”Tähän oli helppo vastata, kun oli omaohjaaja kyselemässä, niin se helpottaa omaa keskittymistä ja vastausten antamista, sillä tiedän, etten tule tuomituksi. Tää oli positiivinen kokemus.”

Kokemuksistaan ja toiveistaan kertoneet nuoret ovat olleet elämänsä aikana monenlaisten palveluiden piirissä. Monesti he ovat kokeneet tulleensa väärin ymmärretyiksi ja ohipuhutuiksi, mutta myös autetuiksi ja kohdatuiksi.

Kuulemalla koulukotiin sijoitettujen nuorten kokemuksia, voidaan päästä sen jäljille ja äärelle, mikä tuottaa hyvää oloa ja arvostamista – ja toisaalta myös sen, mikä puolestaan tuottaa poissulkemisen mekanismeja ja turvattomuuden kokemuksia. Nuorten kokemusten ja toiveiden huolellinen kuunteleminen auttaa ymmärtämään jokaisen yksilöllisiä tarpeita ja paikantamaan nuoruusiän suojaavia tekijöitä.

Anna hyvän loistaa

Nuorta auttaa toiminta, joka vahvistaa hänen kiinnittymistään ja osallisuuttaan vertaisryhmissä, koulussa ja harrastuksissa. Nuoren eteenpäin kannattelu on myös joukkuelaji, jossa tarvitaan pelisilmää, vaihtopenkkiä, yhteen pelaamista ja hyvää joukkuehenkeä. Nuoret kaipaavat aikuisilta – jotka voivat olla myös ammattilaisia – hyvin yksinkertaisia asioita: kunnioitusta, kuuntelua, arvostavaa vuorovaikutusta ja rinnalle asettumista.

Kun eräältä koulukotiin sijoitetulta nuorelta kysyttiin, mihin lapsi tarvitsee aikuista, hänen vastauksensa oli:

”Aikuiset kuuluvat lapsuuteen. Ei lapset pärjää ilman aikuisia ennen kuin ne on aikuisia ite. Lapsi tarvitsee aikuista elämiseen, tuekseen ja turvakseen. Aikuista tarvitaan lohduttamaan ja auttamaan, kun tekee vääriä valintoja. Aikuista tarvitaan tukemaan, jos on huono päivä tai ahdistus. Aikuiset tietää ja opettaa asioita. Aikuinen on lapsen puolella myös silloin, jos huoltaja käyttäytyy huonosti lasta kohtaan.”

Filosofi Emmanuel Levinas esittää vastuullisuuden olevan subjektin ensimmäinen ja perustavin suhde toiseen ihmiseen. Myös filosofi Martha Nussbaumin ajattelun taustalla on toisen ihmisen ensisijaisuus, jossa hyvä elämä edellyttää kykyä toimia toisten hyväksi. Lasten ja nuorten kanssa vastuullisuus on olemassaolon merkityksellisyyden ja arvokkuuden kokemusten esille nostamista – luovuttamatonta rinnalla oloa, kun sille on tilausta.

Lue lisää:

Valtion koulukodit

Pesäpuu ry

Mika Gissler & Marjatta Kekkonen & Päivi Känkänen (toim.) Nuoret palveluiden pauloissa – Nuorten elinolot vuosikirja 2018. Teema 30. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Heino, Tarja & Forsell, Martta & Eriksson, Pia & Känkänen, Päivi & Santalahti, Päivi & Tapiola, Mia (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. Päätösten tueksi 50/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Känkänen, Päivi & Kekkonen, Marjatta & Gissler, Mika (2018) Nuorten palvelusolmut auki. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Levinas, Emmanuel 1996. Etiikka ja äärettömyys – keskusteluja Philippe Nemon kanssa. Suom. Antti Pönni ja Outi Pasanen. Gaudeamus, Helsinki.

Nussbaum, Martha 2011. Creating Capabilities. The Human Development Approach. First Harvard University Press.

Kommentit

THL viestintä THL

16.12.2019 17:05

Hei Tuija ja kiitos kommentistasi!

Jakokanaviksi on valittu kolme sosiaalisen median kanavaa, joissa blogikirjoituksia yleisimmin jaetaan.

Muissa kanavissa kirjoituksen voi jakaa kopioimalla osoitteen osoitekentästä, vaikkei se toki yhtä kätevää olekaan.

Kertoisitko vielä, mikä jakokanava mielestäsi puuttui, niin voimme ottaa toiveen huomiin blogin mahdollisessa jatkokehityksessä?

Ystävällisin terveisin
Terhi THL:n viestinnästä

Tuija Lindberg

13.12.2019 13:10

Mielenkiintoinen ja monin tavoin koskettava kirjoitus. Kiitos Päivi.

Tämä ei ole ehkä oikea paikka kysyä blogin jakamisen mahdollisuuksista, mutta kysyn kuitenkin. Miksi valitut mediat ovat vain nuo kolme?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *