Miten eriarvoisuus näkyy nuorten maailmassa? Nuorisoasiainkeskuksen henkilökunta haastatteli viime vuonna 1012 helsinkiläistä nuorta heidän arkipäivästään (Nuha-raportti). Nuo haastattelut ja mm. Nuorten hyvinvointikertomukseen kerätyt tilastoaineistot osoittavat, että Helsinkiin mahtuu monta normaalia.

Yleinen kertomus Helsingistä on myönteinen. Ei ole liioiteltua sanoa, että noin 80–85 prosenttia nuorista voi koko ajan paremmin. Ongelmallista on, että välimatka hyvinvoivan enemmistön ja sinnittelevän vähemmistön välillä tuntuu vain kasvavan. Kehitystä pahentaa, että sekä huono- että hyväosaisuus kasautuu alueittain kaupungin sisällä.

Eriarvoisuudesta puhuttaessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös muihin kuin taloudellisiin eroihin. Nuorten kohdalla ratkaisevia ovat kyvyt ja mahdollisuudet sitoutua pidemmän aikavälin tavoitteisiin sekä kyky luottaa toisiin ihmisiin.

Tärkeää hyvinvoinnille on myös kokemus hyödyllisyydestä – siitä, että muut tarvitsevat sinua tai huomaavat sinun puuttuvan. Sinnittelyä on samaan aikaan se, että on pakotettu ottamaan perheessä liikaa vastuuta että toisaalta kokemus siitä että sinua ainoastaan arvostellaan ja sinun koetaan olevan tiellä.

Asuinalueiden eriarvoistuminen synnyttää tilanteen, jossa osa tottuu rumaan ja huonosti toimivaan. Totutaan sellaisiin asioihin, joista suurin osa meistä kavahtaisi: katukuvaan jossa asiat ovat rikki, aikuisiin jotka ovat sekaisin ja väkivallan jokapäiväisyyteen.

Kaupunki on eri puolilla kaupunkia kasvaneille erikokoinen. Osalle käytössä on koko kaupunki, osalle elämä rajoittuu kävelymatkan etäisyydelle kun ei ole varaa edes kertalippuun.

Haastatteluissamme kuulimme kovin erilaisia unelmia. Toiselle kurottamisen päässä ovat työ ulkomailla ja yliopisto, toinen on tyytyväinen siihen jos on puoliso ja luottotiedot eivät ole ihan kokonaan menneet.

Nuorisotyö rakentaa toivoa ja tasa-arvoa

Linjasimme viime vuonna yhdeksi Helsingin nuorisotyön pääperiaatteeksi sen, että teemme enemmän siellä ja niiden kanssa jotka tarvitsevat enemmän. Tämä tarkoittaa yksilö- ja ryhmätyön muotoja esimerkiksi koulusta paljon poissaoleville, maahanmuuttajille, kaltoinkohdelluille tytöille, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille, kiusatuille tai niille jotka ovat jääneet kaveriporukoiden ulkopuolelle. Tämän lisäksi meillä on enemmän nuorisotyöntekijöitä niille alueilla, joissa tarvetta tuelle ja maksuttomalle harrastustoiminnalle on enemmän.

Eriarvoisuuden torjunta ei kuitenkaan ole vain kohdennettua työtä. Uskomme vahvasti siihen, että eriarvoisuuden torjuminen edellyttää myös hyvinvoivan enemmistön empatiataitojen vahvistamista. Jaetuilla kokemuksilla taitetaan eriytymiskehitystä. Nuorisotyössä siis toteutetaan kaikille avoimia asioita, mutta jotka parantavat erityisesti heikoimpien asemaa (suhteellinen universalismi). Ilman yhteisiä kokemuksia ei synny empatiaa eli maailman näkemistä toisten silmin tai kokemusta samassa veneessä olemisesta.

Onnistuessaan nuorisotyö avartaa nuorten näkemyksiä siitä, miten erilaisia nuorten lähtökohdat voivat olla. Hyviä mahdollisuuksia tähän ovat harrastusporukat, kulttuurinen tekeminen, tapahtumat, kesäleirit ja kesätyöpaikat.

Eriarvoisuuden torjuminen edellyttää myös vaikuttamista elinoloihin. Uusi nuorisotyön sisältöä suuntaava muoto on osallistuva budjetointi. Nuoret vaikuttavat suoraan alueensa nuorten vapaa-ajan palveluihin nuorisotoimen RuutiBudjetin avulla. RuutiBudjetissa nuoret muodostavat yhdessä kuvan asuinalueestaan. Tämän jälkeen he ensin neuvottelevat ja sitten äänestävät siitä, miten alueen tarpeisiin vastataan parhaiten.

Olemme huomanneet, että RuutiBudjetti vahvistaa nuorten empatiataitoja. Monet nuorten ideat eivät liity heidän omiin etuihinsa. Nuoret toivovat ja tekevät asioita, jotka usein liittyvät kauneuteen, turvallisuuteen ja siisteyteen. Näin he toimivat koko asuinalueensa hyväksi.

Tieto tukee eriarvoisuuden vähentämistä

Helsinki on niin suuri kaupunki, että päätöksiä ei voida tehdä vain omien tai tuttavien kokemusten perusteella. Siksi olemme nostaneet tiedon tuottamisen ja jakamisen yhdeksi nuorisoasiainkeskuksen toiminnan uudeksi periaatteeksi. Tieto suuntaa toimintaa ja sen suunnittelua. Viime vuonna käynnistämässämme Nuorten hyvinvointikertomuksessa tärkeä osa tietoa on nuorten kokemustieto tutkimus- ja tilastotiedon rinnalla. Nuorten hyvinvointikertomus muodostaa perustan sille, että kaikilla nuorille palveluita tuottavilla on yhteinen tilannekuva.

Tietoja analysoidaan nuorten todellisten toimintavalmiuksien näkökulmasta. Keskitymme nuorten taitoihin ja kykyihin selvitä arjesta sekä mahdollisuuksiin tehdä arvostamiaan asioita. Näitä toimintavalmiuksia tuottavat nuoret itse, muut ihmiset sekä ympäristö.

Nuorisoasiainkeskuksessa puhutaan siirtymästä palvelukeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Nuorilla tulee Helsingin nuorisoasiainkeskuksen mukaan olla mahdollisuus ilmaista, kokea, osallistua, saada tukea ja apua lähiympäristössään.

Juuri eriarvoistumisen torjumiseksi organisoimme toimintamme vuoden 2016 alusta alueperustaisesti. Lähdemme siitä, että jokaisen asuinalueen toiminta suunnitellaan alueen asukkaiden kanssa alueen tarpeista lähtöisin. Jaamme kaupungin siis ensin kolmeen osastoon ja sen perusteella 17 yksikköön. Aluelähtöisen organisoitumisen myötä myös järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa tehtävä yhteistyö korostuu.

Lue lisää:

Laition blogi ja twitter: @tommilaitio.

Nuoret Hyvinvointi- ja terveyserot -sivustossa thl.fi’ssä

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *