Valtioneuvoston kanslia julkaisi maaliskuun lopussa pääministerin asettaman eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportin. Raportti ehdottaa erilaisia toimia eriarvoisuuden vähentämiseksi Suomessa.

Raportti määrittelee eriarvoisuuden laajoista rakenteellisista tekijöistä johtuvaksi ongelmaksi. Eriarvoisuus määrittyy rakenteellisiin ja kulttuurisiin jakoihin liittyväksi huono-osaisuudeksi, joka rajoittaa yksilön pärjäämistä, toimijuutta ja terveyttä.

Vaikka eriarvoisuus määritellään raportissa rakenteelliseksi, raportin ehdotukset painottuvat huono-osaisten ihmisten toimintavalmiuksien edistämiseen.

Huono-osainen on työryhmän ehdotuksissa usein vain auttamisen kohde

Suurin osa eriarvoisuustyöryhmän raportin esityksistä koskee palvelujen ja sosiaalisen tuen kehittämistä siten, että asiakkaat saisivat tehokkaampaa, yksilöllisempää ja kokonaisvaltaisempaa tukea. Osallisuuden näkökulmasta nämä ovat toki kannatettavia toimia. Ne edistävät huono-osaisten ihmisten yksilöllistä toimintakykyä – osallisuuskielelle käännettynä osallisuutta omassa elämässä.

Eriarvoisuustyöryhmän ehdotuksissa huono-osainen ihminen näyttäytyy kuitenkin yleensä vain auttamisen kohteena, ja toimijoita ovat viranomaiset, palvelujärjestelmä, ammattilaiset ja joissain tapauksissa järjestöt ja kokemusasiantuntijat.

Ehdotuksissa on kollektiivisempiakin toimenpiteitä, kuten ehdotus osallistavien yhteisöjen tukemisesta, mutta silloinkin osallistumisen arvo nähdään huono-osaisten toimintakyvyn ylläpitämisessä sen sijaan, että osallistuminen olisi itsessään arvokasta, tuottaisi arvoa koko yhteisölle tai rakentaisi yhteyksiä huono- ja parempiosaisten välille.

Osallisuus on ymmärrettävä myös osallisuutena vaikuttamisen prosesseissa ja paikallisissa yhteisöissä

Osallisuudessa on yksilön pärjäämisen lisäksi kysymys myös yhteisöistä ja vaikuttamisen järjestelmistä sekä niiden oikeudenmukaisuudesta.

Onneksi raportti ei ole täysin sivuuttanut osallisuuden laajempia tasoja. Osallisuus vaikuttamisen prosesseissa on huomioitu ainakin ehdotuksessa, joka koskee demokratian instituutioiden kehittämistä poistamalla vaaliosallistumisen esteitä. Tämä on tärkeää, koska huono-osaisten tiedetään vaikuttavan päätöksentekoon selvästi hyväosaisia vähemmän.

Raportista on sen sijaan vaikeampi löytää osallisuuden yhteisölliseen tasoon liittyviä toimia. Hyvällä tahdolla sellaiseksi voisi tulkita ehdotuksen, jolla pyritään ehkäisemään asumisen eriytymistä.

Paikallisen osallisuuden näkökulmasta on tärkeää, etteivät huono- ja hyväosaiset eriytyisi asumaan omiin ghettoihinsa.

Osallisuuden näkökulmasta raportin ehdotukset keskittyvät lieventämään eriarvoisuuden yksilöllisiä seurauksia ja jättävät sen yhteiskunnalliset syyt vähemmälle huomiolle. Osallisuuskäsitys on muiden kuin oman elämän osallisuuden osalta ohut. Tämä on ilmeinen seuraus siitä, että syrjäyttävien rakenteiden sijasta yksilöllistä toimintakykyä rajoittava huono-osaisuus on nostettu tarkastelun keskiöön.

On selvää, että työryhmä ei ole itse päättänyt kaikista näkökulmavalinnoistaan. Tehtävänannon ulkopuolelle on rajattu ainakin tietyt yhteiskunnan eriarvoisuuteen vahvasti vaikuttavat rakenteelliset tekijät kuten verotuksen ja työmarkkinoiden toimintaperiaatteet. Seuraavalle eriarvoisuustyöryhmälle voisikin antaa tehtäväksi pohtia, kuinka yhteiskunnallista eriarvoisuutta vähennetään puuttumatta tulonsiirtoihin tai sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintaan.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *