Erossa suurin haaste lapsen näkökulmasta on vanhemmuuden jatkuminen. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on välttämätöntä, että hän saa osakseen hoivaa ja turvaa molemmilta vanhemmiltaan. Jos vanhempien suhteessa on ollut väkivaltaa, ero on varsinkin naiselle erityisen vaarallista aikaa. Porvoon traagiset tapahtumat muistuttavat siitä, että se voi olla sitä myös lapselle.
Vanhempien erotessa perheissä, joissa on käytetty väkivaltaa, tulisi lapsen huollosta päätettäessä ottaa nykyistä vahvemmin huomioon lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään. Erityisesti ns. korkean konfliktin eroissa on riski, että väkivalta jatkuu myös eron jälkeen. Suomalaiset tuomioistuimet eivät tutkitusti ole antaneet kovin johdonmukaista painoarvoa perheväkivallalle huoltajuusoikeudenkäyntejä ratkaistessaan.
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen ja vanhempien voimakkaan yhteyden pääsäännöstä voidaan poiketa lapsen edun nimissä. Väkivaltatilanteessa huoltajuusratkaisun tulisi toteuttaa lapsen etua, eikä kaavamaista yhteishuollon pääsääntöä. Ruotsissa melko vähäinenkin parisuhdeväkivalta on jo pitkään nähty psyykkisenä väkivaltana lasta kohtaan, jolloin lasta ei ilman toisen vanhemman suostumusta määrätä yhteishuoltoon.
Yhteishuolto ei ole soveltuva ratkaisu, jos sen voi ennakoida aiheuttavan jatkuvia lasta vahingoittavia riitoja ja pelkoa. Esteen yhteishuollolle voi perheväkivallan lisäksi muodostaa myös toisen vanhemman vakava päihde- tai mielenterveysongelma tai jos toinen vanhempi tiedostamattaan tai tietoisesti manipuloi lasta tavalla, joka on omiaan lisäämään lapsen ahdistusta ja pelkoa tai haittaa tämän kehitystä.
Vaikka eron syynä olisi väkivalta perheessä, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi ei enää koskaan saisi tavata väkivaltaa käyttänyttä vanhempaa. Jos lapsi haluaa tavata vanhempaa, on tapaamiset järjestettävä lapsen ja toisen vanhemman kannalta turvallisesti.
Uudessa lapsenhuoltolaissa huomioitava lapsen turvallisuus
Oikeusministeriö julkaisi syyskuussa työryhmämietinnön lapsenhuoltolain uudistamiseksi. Lakiin esitetään uusia säännöksiä muun muassa huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen. Laissa myös vahvistetaan lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn.
Nykyinen lapsenhuoltolaki ei sisällä nimenomaista velvollisuutta suojella lasta väkivallalta. Uusi lakiehdotus toteuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitetta suojella lasta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta silloin, kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. Ehdotettu säännös vahvistaisi myös Euroopan neuvoston perheväkivaltaa torjuvan Istanbulin sopimuksen velvoitetta ottaa väkivalta huomioon määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Keskeistä on, että eroavien vanhempien kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat naisiin kohdistuvan väkivallan dynamiikkaa, tunnistavat väkivallan erilaiset muodot ja kykenevät asiantuntevaan tilannearvioon myös silloin, kun vanhempien käsitykset todellisuuksista eroavat toisistaan tai näkyviä merkkejä väkivallasta ei ole. Tärkeää on huomata lapsen mahdollinen pelko tapaamisia ja toista vanhempaa kohtaan.
Lapsiperhepalvelujen muutosohjelmassa kehitetään eroauttamista huomioiden myös väkivaltaosaaminen ja traumatuntemus sekä tuetaan vanhempia väkivallattomuuteen perheessä.
Tuetut ja valvotut tapaamiset voivat eron jälkeen olla turvallinen keino toteuttaa lapsen oikeutta tavata myös väkivaltaa käyttänyttä vanhempaansa. Nykyisessä laissa ei ole säädetty valvotuista tapaamisista, vaan niiden toteuttaminen on jäänyt oikeuskäytännön varaan. Uudessa laissa tapaamisten tukeminen perustuisi lapsen edun kannalta perusteltuun syyhyn ja tapaamisten turvaamisesta voitaisiin sopia.
Jos toisen vanhemman tapaaminen aiheuttaa lapselle vahinkoa tai vaaraa, se ei ole lapsen edun mukainen. Tapaamisoikeus on aina lapsen, ei vanhemman oikeus, saati lapsen velvollisuus.