Erossa suurin haaste lapsen näkökulmasta on vanhemmuuden jatkuminen. Lapsen kasvun ja kehityksen kannalta on välttämätöntä, että hän saa osakseen hoivaa ja turvaa molemmilta vanhemmiltaan. Jos vanhempien suhteessa on ollut väkivaltaa, ero on varsinkin naiselle erityisen vaarallista aikaa. Porvoon traagiset tapahtumat muistuttavat siitä, että se voi olla sitä myös lapselle.

Vanhempien erotessa perheissä, joissa on käytetty väkivaltaa, tulisi lapsen huollosta päätettäessä ottaa nykyistä vahvemmin huomioon lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään. Erityisesti ns. korkean konfliktin eroissa on riski, että väkivalta jatkuu myös eron jälkeen. Suomalaiset tuomioistuimet eivät tutkitusti ole antaneet kovin johdonmukaista painoarvoa perheväkivallalle huoltajuusoikeudenkäyntejä ratkaistessaan.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen ja vanhempien voimakkaan yhteyden pääsäännöstä voidaan poiketa lapsen edun nimissä. Väkivaltatilanteessa huoltajuusratkaisun tulisi toteuttaa lapsen etua, eikä kaavamaista yhteishuollon pääsääntöä. Ruotsissa melko vähäinenkin parisuhdeväkivalta on jo pitkään nähty psyykkisenä väkivaltana lasta kohtaan, jolloin lasta ei ilman toisen vanhemman suostumusta määrätä yhteishuoltoon.

Yhteishuolto ei ole soveltuva ratkaisu, jos sen voi ennakoida aiheuttavan jatkuvia lasta vahingoittavia riitoja ja pelkoa. Esteen yhteishuollolle voi perheväkivallan lisäksi muodostaa myös toisen vanhemman vakava päihde- tai mielenterveysongelma tai jos toinen vanhempi tiedostamattaan tai tietoisesti manipuloi lasta tavalla, joka on omiaan lisäämään lapsen ahdistusta ja pelkoa tai haittaa tämän kehitystä.

Vaikka eron syynä olisi väkivalta perheessä, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi ei enää koskaan saisi tavata väkivaltaa käyttänyttä vanhempaa. Jos lapsi haluaa tavata vanhempaa, on tapaamiset järjestettävä lapsen ja toisen vanhemman kannalta turvallisesti.

Uudessa lapsenhuoltolaissa huomioitava lapsen turvallisuus 

Oikeusministeriö julkaisi syyskuussa työryhmämietinnön lapsenhuoltolain uudistamiseksi. Lakiin esitetään uusia säännöksiä muun muassa huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen. Laissa myös vahvistetaan lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn.

Nykyinen lapsenhuoltolaki ei sisällä nimenomaista velvollisuutta suojella lasta väkivallalta. Uusi lakiehdotus toteuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitetta suojella lasta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta silloin, kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa. Ehdotettu säännös vahvistaisi myös Euroopan neuvoston perheväkivaltaa torjuvan Istanbulin sopimuksen velvoitetta ottaa väkivalta huomioon määrättäessä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.

Keskeistä on, että eroavien vanhempien kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat naisiin kohdistuvan väkivallan dynamiikkaa, tunnistavat väkivallan erilaiset muodot ja kykenevät asiantuntevaan tilannearvioon myös silloin, kun vanhempien käsitykset todellisuuksista eroavat toisistaan tai näkyviä merkkejä väkivallasta ei ole. Tärkeää on huomata lapsen mahdollinen pelko tapaamisia ja toista vanhempaa kohtaan.

Lapsiperhepalvelujen muutosohjelmassa kehitetään eroauttamista huomioiden myös väkivaltaosaaminen ja traumatuntemus sekä tuetaan vanhempia väkivallattomuuteen perheessä.

Tuetut ja valvotut tapaamiset voivat eron jälkeen olla turvallinen keino toteuttaa lapsen oikeutta tavata myös väkivaltaa käyttänyttä vanhempaansa. Nykyisessä laissa ei ole säädetty valvotuista tapaamisista, vaan niiden toteuttaminen on jäänyt oikeuskäytännön varaan. Uudessa laissa tapaamisten tukeminen perustuisi lapsen edun kannalta perusteltuun syyhyn ja tapaamisten turvaamisesta voitaisiin sopia.

Jos toisen vanhemman tapaaminen aiheuttaa lapselle vahinkoa tai vaaraa, se ei ole lapsen edun mukainen. Tapaamisoikeus on aina lapsen, ei vanhemman oikeus, saati lapsen velvollisuus.

Kommentit

TP

27.11.2017 16:01

Nykyään kaikki isät vetoavat vieraannuttamiseen. En usko, että kaikissa tapauksissa näin kuitenkaan on. Mitä jos isät vaan kantaisivat tasavertaisen vastuun omista lapsistaan sekä hoidollisesti että rahallisesti, niin en usko että äideillä olis valittamista. Miten isät osallistuvat vauva-aikana jo lastensa hoitamiseen. Yleensä se vastuu on kyllä naisella töiden, kotitöiden ja lasten hoitamisen suhteen. Varmasti on myös vastuunsa kantavia miehiä, mutta suurin osa ei ole.

riikkarossi THL

21.11.2017 10:22

Hei! THL:n blogin tuottajana vastaan Arjan kommenttiin: Blogissa THL:n asiantuntijat ja yhteistyökumppanit esittävät omia, usein henkilökohtaisia näkemyksiä työhönsä liittyvissä asioissa. Kirjoitukset edustavat siis kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä ole THL:n kannanotto ko. asiaan.

Arja

20.11.2017 19:10

Kyllä nykyisin tunnetaan ja tunnistetaan myös miehiin kohdistuva vastaava väkivalta ja yhä tunnetummaksi se tulee, kun miehet uskaltavat ylittää sen korkeahkon kynnyksen puhua siitä.
THL voisi tarkentaa hieman tekstiään näiltä osin.

Johanna

20.11.2017 15:14

Kyllä tämä on jälkijättöistä eikä lakiin voida ilmeisesti vieläkään selkeästi kirjata, että lasta ei tule luovuttaa pakon edessä tapaamiseen. Itse olen joutunut vuosien ajan niin toimimaan, silloin n. 2,5–9-vuotias lapseni on ollut pakotettu lähtemään. Kukaan viranomainen ei ole auttanut minua tässä, päinvastoin minua on syyllistetty, ja kun lapseni lopulta on saanut liikaa psyykkistä oireilua, jopa psykiatri on kertonut olevan aikuisten asia päättää että lapsi Lähtee eikä lapsi saa (ikinä) päättää. Eli tämmöistä. Kyllä sanon että menette metsään ellette selkeästi määrittele mitkä on lapsen oikeudet vanhempien ilmoittaessa toisilleen erimielisyydestä tapaamiseen valmistaumishetkellä.

Martta October THL

20.11.2017 15:01

Hei ja kiitos kommentista. Kyllä kaikella väkivallalla on väliä ja on tärkeää tunnistaa kaikenlainen väkivalta myös eron yhteydessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeuskäsite ja relevantti mm. Istanbulin sopimuksen velvoitteista puhuttaessa, joihin tässä kirjoituksessa viitataan.

Esimerkiksi naisen riski tulla surmatuksi on eron yhteydessä jopa kymmenkertainen, mikä tekee ilmiöstä selvästi sukupuolittuneen.

Tässä kirjoituksessa nostimme esiin lapsen oikeuden väkivallattomaan ja turvalliseen kasvuympäristöön. Eron yhteydessä on tärkeää varmistaa lapsen turvalliset mahdollisuudet ylläpitää suhdettaan molempiin vanhempiinsa. Se edellyttää väkivallan huomioimista tapaamisoikeuksista sovittaessa/päätettäessä. Tällöin on tärkeää tunnistaa ja huomioida kaikenlainen lapseen kohdistuva tai hänen kasvuaan haittaava väkivalta, oli se sitten eron jälkeistä vainoa tai henkistä väkivaltaa, kuten tahallista tai tahatonta eristämistä toisesta vanhemmasta.

Väkivallan tunnistamisen kehittyminen eropalveluissa ja lastenvalvojien sekä tuomioistuinten työssä palvelee myös niitä vanhempia, joihin kohdistuu perättömiä väkivaltasyytöksiä. Lapsen mielipidettä tulisi kuitenkin aina kuulla tapaamisoikeuksista päätettäessä eikä lasta tulisi pakottaa tapaamaan vanhempaa, jota hän ei uskalla tai halua tavata.

Matti Wallin

20.11.2017 14:25

”Keskeistä on, että eroavien vanhempien kanssa työskentelevät ammattilaiset tuntevat naisiin kohdistuvan väkivallan dynamiikkaa…”
Miehiin kohdistuvalla väkivallalla ei siis ole väliä? Onko kirjoittajien ilmeisen asenteellisuuden syynä se, että vieraannuttamista eli lapsen ja kohdevanhemman henkistä pahoinpitelyä harjoittavat pääasiassa naiset?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *