OECD:n ”Education at a Glance”-raportti aiheutti huolta paljastettuaan, että yhä useampi suomalainen nuori – ja erityisesti nuori mies – ei opiskellut, ei ollut töissä, varusmiespalveluksessa eikä osallistunut kuntouttavaan tai työllistävään toimintaan. NEET-nuorten, ‘Not in Employment, Education or Training’, katsotaan olevan syrjäytymisvaarassa.
Vuoden 2016 OECD:n raportin mukaan oli NEET-nuorten osuus 20–24-vuotiaista miehistä noussut 17,6 prosentista 21,1 prosenttiin ja naisten 13,8 prosentista 15,4 prosenttiin. Kaikkiaan 18,3 prosenttia 20–24-vuotiaista suomalaisnuorista kuului NEET-ryhmään kun OECD-maiden keskiarvo oli 17 prosenttia.
NEET-status ei kuitenkaan tarkoita, että nuori olisi välttämättä vaarassa syrjäytyä. Työmarkkinatutkijoiden mielestä NEET-luvut kertovat ensisijaisesti muutoksista työmarkkinoilla – eivät niinkään nuorten syrjäytymisestä.
Työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella oleva joukko koostuu myös varsin tavallisista nuorista, joista ei ole mitään syytä olla huolissaan. He pitävät välivuoden, lukevat pääsykokeisiin tai odottavat opiskelujen tai armeijan alkamista. Tällaisia nuoria on Suomessa, niin kuin muissakin pohjoismaissa, suhteellisen suuri määrä.
THL:n mittavaan syntymäkohortti -87 rekisteriaineistoon pohjautuva tutkimus osoittaa, että kohortin kaikista nuorista peräti 46 prosenttia (!), eli noin 27 000 nuorta, on ollut NEET-statuksella yhtenä tai useampana vuotena ollessaan 16 ja 25 ikävuoden välillä. Suurin osa heistä pärjää tänään varsin hyvin.
Silti NEET-ilmiöön tulisi suhtautua vakavasti, sillä saman tutkimuksen mukaan nuorten hyvinvoinnilla ja heidän NEET-statuksellaan on yhteys: Mitä pidempään nuori on ollut koulutuksen ja työelämän ulkopuolella, sitä todennäköisempää on myös, että hän on saanut toimeentulotukea tai käyttänyt hyvinvointiongelmiin liittyviä palveluja, kuten esimerkiksi psykiatrista erikoishoitoa.
Sama THL:n tutkimus näyttää myös, että NEET-nuorten vanhempien koulutustaso tai toimeentulotuen saanti ennustaa nuoren syrjäytymistä työelämästä ja koulutuksesta. Kyse on siis osittain ylisukupolvisesta ongelmasta. Se, että nuorten hyvinvointiongelmat ovat sidoksissa heidän vanhempiensa vaikeuksiin, ei ikävä kyllä ole uusi eikä yllättävä havainto.
Suomessa NEET-keskustelussa on kuitenkin kiinnitetty huomiota NEET-nuorten sukupuolijakaumaan ja kannettu mielestäni ylikorostuneesti huolta nuorista miehistä. Tärkeämpää kuin tarttua, osittain harhaanjohtaviin, kokonaislukuihin olisi antaa tukea NEET-joukon sisällä olevalle pienelle ryhmälle erityisen riskialttiita nuoria, joka koostuu noin viidestätuhannesta 17–18-vuotiaasta. THL:n tutkimuksen mukaan he ovat suurimmassa riskissä kasautuvien ongelmien kuten psyykenlääkeostojen ja toimeentulotuen suhteen – ja tyttöjen luvut ovat tässä ryhmässä jopa hieman huolestuttavammat kuin poikien.
Ruohonjuuritasolla näitä ”riski-NEET”-nuoria tulisi tukea kokonaisvaltaisesti. Heille tulisi myös antaa mahdollisuus vaikuttaa saamaansa tukeen ja siihen, kenen kanssa he omissa asioissaan työskentelevät. Hyvä suhde tuttuun työntekijään voi olla lopputuloksen kannalta hyvin tärkeä.
Ja lopuksi: vaikka yksittäinen työtön nuori, olipa hän sitten mies tai nainen, voi vaikuttaa omiin valintoihinsa, hänen on kuitenkin mahdotonta ratkoa Suomen työllisyystilannetta, joka pitkälti riippuu globaaleista markkinoista, mutta puolestaan vaikutta suuresti hänen mahdollisuuksiinsa saada työtä.
Lue lisää:
Kari Hämäläinen, Mitä NEETtiä? Omalinja.fi
Liisa Larja ym., NEET-indikaattori kuvaa nuorten syrjäytymistä. Tieto & trendit 2/2016. Tilastokeskus.
Heikki Räisänen, Nuorten aikuisten asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriö, tiedote 20.1.2017.