Kuraattoripalvelut järjestetään uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvinvointialueilla. Aikaisemmin enemmistö kuraattoreista työskenteli opetustoimessa. Muutos on aiheuttanut kuraattoreissa huolta ja kysymyksiä. Jääkö kuraattoripalvelun erityisluonne kouluissa tapahtuvana matalan kynnyksen työnä paitsioon? Korostuvatko sosiaalihuollon velvoitteet? Nostaako selkeämpi kiinnittyminen sosiaalihuoltoon kynnyksen hakeutua kuraattorin luo?
Kuraattoripalveluissa on painotettava lapsen, nuoren ja aikuisopiskelijan etua ja palveluiden saatavuutta
Kuraattori on koulussa ja oppilaitoksessa sosiaalialan asiantuntijana. Suurin osa kuraattoreista on sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Työhön kuuluu yksittäisen oppilaan tai opiskelijan oppimisen, hyvinvoinnin, sosiaalisten ja psyykkisten valmiuksien tukeminen sekä koko koulu- ja oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin edistäminen.
Kuraattorin työhön on mahdollista liittää muitakin sosiaalihuoltolain mukaisia tehtäviä, mikäli hyvinvointialue näin linjaa. Tehtävänkuvan lähtökohtana tulee olla lapsen, nuoren tai aikuisopiskelijan etu sekä palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden paras mahdollinen toteutuminen. Hyvinvointialueet sekä opiskeluhuollon organisoituminen ja resursointi poikkeavat paljon toisistaan valtakunnallisesti, ja siksi tehtävänkuvien tarkempi määrittely tulee tehdä juuri oman alueen erityispiirteet ja -tarpeet huomioiden.
Palvelun järjestäjän on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että kuraattorin työ säilyy edelleen ennaltaehkäisevänä, helposti saavutettavana matalan kynnyksen lähipalveluna. Kuraattorilla pitää olla työssään riittävästi aikaa myös yhteisölliseen työhön, joka on kuraattoreiden asiantuntijuuden erityinen vahvuus.
Sosiaalihuollon tiedonhallinnan edistysaskeleet muuttavat myös kuraattorien työtä.
Rakenteiseen kirjaamiseen siirtyminen koskee myös kuraattoria
Kuraattoreiden asiakastyössä syntyneet tiedot kirjataan sosiaalihuollon asiakasrekisteriin ja kirjaaminen tulee olla sosiaalihuollon säännösten mukaista. Hyvinvointialueen tulee olla valmis rakenteiseen kirjaamiseen käyttöönottoon sekä Kanta-liittymiseen viimeistään 1.3.2025. Kuraattoripalvelujen asiakasasiakirjojen määrittelytyö on käynnistynyt THL:ssä ja työtä tehdään yhteistyössä kuraattoreiden kanssa. Tavoitteena on, että kuraattorin tarvitsemat asiakasasiakirjat ovat valmiina otettavaksi käyttöön maaliskuussa 2024.
Rakenteisen kirjaamisen siirtyminen yhtenäistää kirjaamiskäytäntöjä kaikkialla ja tekee työtä palveluissa näkyväksi. Asiakastietojen asianmukaisella käsittelyllä varmistetaan asiakkaan asemaa ja oikeuksia sekä työntekijän oikeusturvaa. Yhdenmukainen kirjaaminen kuraattoripalveluissa edesauttaa myös tiedon keräämistä ja hyödyntämistä, mikä tukee oikea-aikaisten ja tarpeen mukaisten palvelujen järjestämistä asiakkaalle. Tiedon toisiokäyttö etenee, kun esimerkiksi tilastotiedon saaminen palveluista sekä tiedon käyttö tutkimukseen tai palvelujen laadun varmistamiseen tehostuu.
Rakenteisen kirjaamisen haltuunotto vaatii yhteistä ponnistelua niin työntekijöiltä kuin organisaatioilta. THL tukee rakenteiseen kirjaamiseen siirtymisessä ja uuden toimintatavan haltuun ottamisessa yhdessä Kelan ja Kansa-koulu-hankkeen kanssa.
Muutos antaa mahdollisuuden kuraattoripalvelujen kehittämiselle
On inhimillistä ja ymmärrettävää, että muutokseen liittyy monia kysymyksiä, epävarmuuksia ja huolia. Muutos antaa kuitenkin mahdollisuuden kehittää kuraattorityöskentelyn sisältöjä, tavoitteita ja toimintatapoja. Kun eri kuntien ja koulujen käytännöt tulevat yhteiseen tarkasteluun, voidaan löytää uusia hyviä käytäntöjä ja oppia toisilta. Tämä ei tapahdu hetkessä, vaan muutos vie aikaa. Kun tietojärjestelmät alkavat tukea ammattilaisen työtä paremmin, käy työn kehittäminenkin yhä mielekkäämmäksi.
Päivittäinen yhteistyö opettajien, muiden koulun työntekijöiden sekä opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisten välillä koulu- tai oppilaitosyhteisössä jatkuu kuten ennenkin ja yhteistyö opiskeluhuoltopalvelujen työntekijöiden välillä tiivistyy. Kuraattorit saavat työyhteisön rinnalle nyt myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon taustatuen – ammatillisen ohjauksen ja esihenkilötyön, laajan samaa ammattikuntaa edustavan kollegoiden joukon. Lisäksi lainsäädännön mukaiset työkalut tukevat kirjaamiseen ja työn kehittämistä. Kaikki tämä parantaa oppilaiden ja opiskelijoiden oikeuksien toteutumista tuen ja palvelujen saamisessa sekä kuraattorin mahdollisuuksia tuen tarjoamisessa.
Kansalliset toimijat, kuten THL ja STM, tukevat hyvinvointialueita opiskeluhuoltopalvelujen kehittämisessä tarjoamalla mm. ohjausta ja koulutusta.
Työnantajat johtavat muutosta ja heillä on vastuu huolehtia siitä, että työntekijöillä on riittävät resurssit ja tuki esimerkiksi täydennyskoulutukselle sekä uusien toimintatapojen opiskelulle ja harjoittelemiselle.
Todella ajankohtaista asiaa ja hyvää ohjeistusta
”Päivittäinen yhteistyö opettajien, muiden koulun työntekijöiden sekä opiskeluhuoltopalvelujen ammattilaisten välillä koulu- tai oppilaitosyhteisössä jatkuu kuten ennenkin” Itse toivon, että joskus vielä päästää tähän. Nyt kokemus on hyvin vahvasti toisenlainen 1.1.23 V-S Hyvinvointialueelle siirtymisen myötä, opettajat eivät uskalla, eivätkä tiedä, mitä asioita heillä on lupa käsitellä koulukuraattorin kanssa. Koulukuraattori on ikään kuin siirtynyt työtoveruudesta toiseen ulottuvuuteen, (ennen olimme osa sivistyspalveluita). Wilman käytön muutokset ovat hankaloittaneet entisestään tätä yhteistyötä opettajien ja perheiden välillä.
Vuonna 2014 voimaan tullut oppilashuoltolaki oli työntekijän kannalta hyvä, koska sen myötä ennaltaehkäisevän ja yhteisöllinen työn merkitys alettiin paremmin ymmärtää kouluyhteisössä. Oma kokemukseni on kuitenkin 9 vuotta myöhemmin, että yhteisöllisen työn sovittaminen, opetussuunnitelman perusteiden antamasta hyvinvointi velvoitteesta huolimatta, on edelleen tosi haasteellista, koska opettajilla on kova paine saada opetettua kaikki se, mitä vuoden aikana pitäisi opettaa. Aina ei opettajakunta tai yksittäinen aineopettaja tunnu ymmärtävän, kuinka tärkeää on edistää esim. luokkayhteisön toimivuutta ja yhteistyötä, jotta oppilaiden oppiminen olisi ylipäätään mahdollista ja luokassa ei olisi niin herkästi pelkoa ja ahdistusta kokevia oppijoita. Koulussa on luokkia, joissa esim. tytöt eivät lainkaan uskalla viitata tai toimia luokassa tehtävissä ryhmätöissä tai oppilaita, jotka eivät ole koskaan ääneen sanoneet mitään luokassa. Lisäksi luokassa opettajan antama tila rakentavalle keskustelulle ja mielipiteiden vaihdolle voi estyä, oppilaiden vapaa-ajan roolien ja ristiriitojen seuratessa luokkayhteisöihin some kirjoittelun ja hiljaisten aikuisilta piilossa olevan ”kulttuurin” myötä.
Itse toivoisin kolmenkymmenen koulukuraattori vuoden jälkeen, että saisin työskennellä vain yhdessä koulussa, jotta voisin aidosti olla osa tätä yhteisöä ja pysyisin kärryillä siitä, mitä siellä tapahtuu. Lisäksi toivon lainsäädännöltä tukea oppilashuollon palveluiden aseman vahvistumiseen kouluyhteisössä ja sitä, että koulutuksen järjestäjää velvoitetaan antamaan paikka riittävälle koulussa tehtävälle yhteisölliselle työlle. Koska tunne- ja vuorovaikutus taitojen opettaminen on koko koulun asia ja niiden oppiminen on monelle oppilaalle vaikeaa ja työlästä, johtuen meidän suomalaisten kulttuuriperinnöstä. Tämä vaikeus on pystyttävä ylittämään ja toiminnan ei pitäisi joutua kilpailemaan erilaisten pakollisten aineiden kanssa. Yläkoulussani on tarjottu useampana vuotena valinnaisaineeksi, erilaisilla nimivaihtoehdoilla tunne- ja vuorovaikutus sekä hyvinvointi taitoja, mutta ne eivät ole saaneet oppilailta valintoja. Minusta tämä kertoo juuri siitä, että kodit ja oppilaat eivät ymmärrä sitä mikä tukisi heidän kasvuaan, oppimistaan ja identiteetin kehitystä. Tällainen aine joutuu kilpailemaan kaiken muun hyödyllisen ja mukavan toiminnan kanssa.
Koulukuraattorin työ on koko olemassaolo aikansa joutunut tekemään työtä toisen työpaikalla ja toisen työajalla ja valitettavasti se haaste on olemassa edelleen. Kouluterveydenhuollolla ja koulupsykologeilla on selkeästi vahvempi mandaatti koulun arjessa, johtuen osaksi siitä, että heidän ammatti-identiteettinsä perustuu selkeään ja ymmärrettävään ammattinimikkeeseen, kun taas koulukuraattorin tehtävää on voinut hoitaa lähes millaisella koulutustaustalla hyvänsä. Tilanne paheni 1992 lainmuutosten myötä, eikä tilannetta ole parantanut se, että koulukuraattoreina toimii kahden eri koulutuksen omaavia ihmisiä. Kunnat eivät systemaattisesti nimenneet koulukuraattoreina olleita laillistettuja sosiaalityöntekijöitä oppilashuoltolain mukaisesti vastaaviksi koulukuraattoreiksi. Valitettavasti tämä näkyy myös koulukuraattorien eriarvoisessa palkkauksessa hyvinvointialueella. Edelleenkään 25.3.23 meille koulukuraattoreille ei ole nimetty sosiaalityön osaajaa esihenkilöksi, eli tilanteemme on heikompi, kuin ennen Hyvinvointialueen alkamista. koulukuraattoreille ei ole nimetty sosiaalityön osaajaa esihenkilöksi, eli tilanteemme on heikompi, kuin ennen Hyvinvointialueen alkamista.