Ikääntyvien kokema väkivalta näyttäytyy yhteiskunnassamme yhtä monimuotoisena kuin muiden väestöryhmien. Oman erityispiirteensä ikääntyneiden kokemaan lähisuhdeväkivaltaan tuo iän mukana kasvava hauraus ja haavoittuvuus, johon voi liittyä myös puolustuskykyä alentavia sairauksia, kuten vaikkapa muistisairaudet. Iäkkäät ovatkin väestöryhmä, jota meidän pitäisi erityisesti pystyä suojelemaan väkivallalta.
Ikääntyneet ovat tottuneet pärjäämään ilman apua
Tämän päivän ikääntyneet ovat tottuneet pärjäämään omillaan ja sinnittelemään viimeiseen asti apua pyytämättä. Väkivallan kokemus voi olla varjostanut elämää lapsuudesta tai nuoruudesta asti eikä sitä ole koskaan käsitelty. Apua ei oikein osata pyytää silloinkaan, kun ikäihminen kokee väkivaltaa. Miten kertoa siitä, että oma puoliso lyö? Häpeä, vaikkakin täysin aiheeton, estää puhumasta. Saman kumppanin kanssa on eletty jo vuosikausia ja väkivallasta on tullut tuttu osa arkea, tavallista elämää, eikä ikääntynyt ehkä enää kykene hahmottamaan teon vääryyttä.
Entä kun oma lapsi on se, joka eläkepäivänä tyhjentää pankkitilin tai vie kipulääkkeet? Halu suojella omaa lasta voi estää kertomasta asiasta kenellekään, vaikka tietääkin että pitäisi puhua.
Lisääntyneet ikääntyneisiin kohdistuvat ryöstöt ja erilaiset huijaukset näkyvät paljon mediassa. Usein ikäihmisen kokeman väkivallan tekijä on kuitenkin joku hänen lähipiiristään eikä tuntematon henkilö.
Kaltoinkohtelu voi näkyä myös niin, ettei iäkäs ihminen saa tarvitsemaansa hoivaa, apua ja tukea.
Ajallemme tunnusomaista on kotona asumisen pitkittyminen sekä itsenäisyyden, omatoimisuuden ja digiosaamisen vaatimus. Apua pitäisi jaksaa ja osata hakea itse, mieluiten internetin kautta, vaikka ikääntyneet ovat tottuneet asioimaan henkilökohtaisesti tai puhelimen välityksellä.
Miltä ikääntyneen kokema väkivalta kuulostaa Nollalinjassa?
Seuraavaksi kuvatut repliikit ovat yhdistelmiä eri puheluista, siis fiktiivisiä, mutta pääpiirteissään kriisipäivystäjien kokemuksiin pohjautuvia.
Väkivalta kuuluu häpeänä, kieltämisenä, epäonnistumisen tunteina ja hätänä:
”Ei tästä ole voinut koskaan puhua, on vaan pitänyt jaksaa.”
”Ei se muuten, mutta kun on humalassa.”
”Miten minä omasta lapsesta voisin rikosilmoituksen tehdä, en minä halua että hänelle tulee tästä ongelmia!”
”En osannut lasta kasvattaa kun tuommoinen tuli.”
Se kuuluu suruna menetetyistä vuosista ja siitä, ettei elämä täyttänytkään toiveita rakkaudesta ja turvallisesta parisuhteesta:
”Tätä on jatkunut jo yli neljäkymmentä vuotta. Nyt se vasta loppui, kun mies kuoli.”
Tai taloudellisina huolina:
”Mihin tästä voisi lähteä kun mies omistaa kaiken ja rahat on hänellä?”
”Mistä ihmeestä saan rahat vuokraan, kun poika vei taas eläkkeen?”
Ikääntynyt ei aina heti puhu kokemastaan väkivallasta, vaan kertoo esimerkiksi masennuksesta. Puhelun aikana kartoitetaan soittajan elämäntilannetta ja taustalta paljastuukin kokemus lähisuhdeväkivallasta.
Nollalinjaan soitetuista puheluista arviolta lähes 10 prosenttia koskee ikääntyviä. Soittoa edeltävä kokemus väkivallasta on tapahtunut useimmiten viikon sisältä ennen puhelua. Suurimmassa osassa tilanteista väkivallan tekijänä on ollut nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani.
Jokainen yhteydenotto Nollalinjaan on rohkea teko hakea apua
Puhelinkeskustelun aikana kuulee usein, kuinka iso ja ehkä pitkään kannettu taakka ainakin hiukan kevenee. Ymmärrys tasapainoisemman ja turvallisemman loppuelämän mahdollisuudesta voi alkaa hahmottua, kun yhdessä mietitään mitä auttavia tahoja olisi tarjolla sekä pohditaan erilaisia keinoja tukea ikäihmisen jaksamista ja turvallisuutta. Vaikka koko elämää ei useammankaan puhelun aikana pystytä korjaamaan, niin aina voidaan luoda edes hiukan toivoa ja miettiä pieniä askelia voimaantumiseen, jotta ikääntynyt pystyisi olemaan sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
Nollalinjaan soittajat, siis myös ikäihmiset, voivat soittaa milloin tahansa, anonyymisti ja maksutta. Nollalinja päivystää valtakunnallisesti ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä. Myös läheiset ja ammattilaiset voivat soittaa Nollalinjaan.
Nollalinjassa soittajat kohdataan ammattitaitoisesti ja inhimillisesti. Päivystäjillä on rohkeutta vastaanottaa soittajan kertomus ja puhua väkivallasta. Keskusteluihin sisältyy paljon erilaista ohjaamista ja esimerkiksi turvasuunnitelmien laatimista, mutta ennen kaikkea työ on aitoa läsnäoloa juuri sillä hetkellä soittavaa ikääntynyttä varten. Se on arvostavaa, luottamuksellista, soittajan ehdoilla etenevää ja tavoitteellista keskustelua.
Tänään 15.6.2018 vietetään kansainvälistä kampanjapäivää ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa vastaan. ”Kätketyt äänet” -päätapahtuma on Tampereen Tammelantorilla klo 10–14. Nollalinja on mukana ”Kätketyt äänet” -tapahtumassa.
Yhteydenotot Nollalinjaan
Puhelinnumero 080 005 005
Lisätietoja: www.nollalinja.fi