”Odotan lapseni kanssa lääkärin vastaanottoa odotushuoneessa. Vastaanottohuoneesta kuuluu lapsen nimi kutsuvasti huudettuna  – 1,5-vuotias lapseni on selvästi kiinnostunut. Huoneessa lasta odottaa lääkäri istuen lattialla muutama lelu kädessään. Hän kysyy, minkä lelun lapsi haluaa. Astumme sisään ja lääkäri jatkaa kontaktin luomista lapseen. Pikkuhiljaa hän siirtää katseensa minuun ja kysyy mitä perheellemme kuuluu. Vähitellen keskustelu siirtyy vastaanotolle tulon syyhyn. Koko vastaanotto tapahtuu lapsilähtöisesti. Koen tästä niin suurta iloa, että en meinaa pysyä liitoksissani!”

Tämä äidin esimerkki kuvaa lapsiystävällisyyttä lapsen ja vanhemman kokemuksen kautta. Lapsiystävällisyys toteutuu tai jää toteutumatta monella tasolla. Yhteiskunnan tasolla lapsiystävällisyys tarkoittaa päätöksiä, joiden avulla mahdollistetaan yhdenvertaisuus, lapsen etu, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä osallisuuteen.

Kaikki lapset tarvitsevat ystävällisyyttä

Lapsiystävällisyys näkyy muun muassa palveluissa, rakennetun ympäristön suunnittelussa, kunnan voimavarojen kohdentamisessa, ja ennen kaikkea suhtautumistavassa – yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan. Tähän suhtautumistapaan haluamme kiinnittää huomiota.

Lapsiystävällisyys tarkoittaa lapselle tavanomaisen ja tärkeän sallimista. Se ei ole jatkuvaa arvostelua siitä, onko lapsi tiellä tai väärässä paikassa toimiessaan itselleen ominaisella tavalla. Se ei kuitenkaan ole rajojen poistoa tai huonoa käytöstä.

Lapselle lapsiystävällisyys näyttäytyy sosiaalisina tilanteina häntä ymmärtävällä tavalla. Pienelle lapselle se on kohtaamista siten, että lapsi saa aikaa tutustua aikuiseen, joka hänelle puhuu. Lasta ei nosteta valokeilaan, kun hän vasta totuttelee uuteen ihmiseen. ”Etkös sinä puhu, ujosteletko sinä, miten sinä niin hiljainen olet.”

Erilaiseen lapseen tulee suhtautua oikein

Lapsen erityisyyteenkään ei pidä suhtautua niin kuin sitä ei olisi. Erilaisesta ei pidä tehdä samanlaista.

Merkittävää on suhtautumistapa. On tärkeää opettaa lapselle varhain, miten erilaisuuteen suhtaudutaan – kunnioittavasti. Erilaisuus ei ole poissulkemisen peruste – ei edes esimerkiksi liikuntatunneilla, jos yhden lapsen liikuntakyky on erilainen. Samalla opetetaan lapsille ystävällisyyttä ja hyväksyntää toista ihmistä kohtaan. Lapsiystävällisyys rakentaa ihmisystävällisyyttä.

Lapsiystävällisyys ulottuu kaikkiin lapsiin ja eritoten myös vammaisiin lapsiin. Lapsi, joka on vammainen ja siitä syystä erityisen tuen tarpeessa, ei tarvitse muistuttelua erilaisuudestaan vaan kohtaamista lapsena.

Lapsiystävällisyys tukee vanhemmuutta

Lapsiystävällisyys on myös mitä suurin teko vanhemmille – suurta vanhemmuuden tukea. Se poistaa turhia jännitteitä sosiaalisista tilanteista ja tekee yhteiskunnasta sallivamman. Esimerkiksi ravintolan ruokailutilanne voi muodostua enemmän tai vähemmän lapsiystävälliseksi. Lapsen sotkettua tarjoilija voi sanoa ”hänhän on lapsi” tai ”hänhän on vain lapsi”. Näiden sävy on erilainen: toinen on salliva ja toinen on vähättelevä.

Kun lasta kohdellaan lapsiystävällisesti, voisi pelkistäen ajatella, että tämä lapsi kohtelee muita ihmisiä ystävällisesti. Positiivinen kierre on valmis. Siten lapsiystävällinen yhteiskunta on ennen kaikkea ihmisystävällinen ja eri sukupolvet huomioiva yhteiskunta.

Alussa kerrottu esimerkki kertoo yhden ammattikunnan edustajan lapsiystävällisestä toimintatavasta. Tämä lapsiystävällisyys kumpuaa ihmiskäsityksestä, jossa toinen nähdään kunnioittavasti ja lähtökohtaisesti positiivisesti. Tuloksena on monta tyytyväistä ihmistä: lapsi ja vanhempi sekä lääkäri, joka näkee ilon ja tyytyväisyyden lapsen ja äidin silmissä. Uskomme, että juuri siksi tämä lääkäri jaksaa kerta toisensa jälkeen kohdata jokaisen lapsen yksilöllisesti ja lasta innostavalla tavalla. Tällaista kohtaamisen tasolla tapahtuvaa lapsiystävällisyyttä voi jokainen halutessaan toteuttaa!

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *