Valmisteilla olevan perhevapaauudistuksen yhtenä tavoitteena on joustavoittaa mahdollisuuksia vapaiden käyttöön. Joustavuus kuulostaa lähtökohtaisesti myönteiseltä ja tavoiteltavalta, mutta tarkemmin katsoen se ei ole yksiselitteinen asia. THL:n meneillään olevan Isä hoitaa -tutkimuksen tulokset kertovat, että joustot voivat olla sekä hyödyksi että haitaksi isien vapaiden käytön ja hoivavastuun lisääntymisessä.

Joustoja on monenlaisia

Useimmissa eri tahojen esittämissä perhevapaamalleissa ehdotetaan vanhempainvapaan käytön joustavuuden lisäämistä. Nykyisin joustoa on vain siinä, että isyysvapaata voi käyttää vanhempainvapaan jälkeen lapsen kaksivuotispäivään asti, ja sitä sekä vanhempainvapaata voi käyttää muutamassa jaksossa. Joustoja halutaan lisää siihen, mihin asti lapsen elämänkaarella vapaita voi käyttää ja minkälaisissa jaksoissa niitä voi käyttää.

Vapaiden käyttökautta pidentämällä lisää edellytyksiä isien vapaiden käytölle

Mahdollisuus käyttää isyysvapaata lapsen kaksivuotispäivään asti on tarkoitettu joustoksi, vaikka jousto onkin lyhyt. Sen seuraukset ovat osoittautuneet ristiriitaisiksi. Yhtäältä Isä hoitaa -tutkimuksen tulokset kertovat, että lyhyelläkin ajallisella joustolla on ollut merkitystä. Sitä hyödynsi moni isä: lähes kaksi kolmesta (63 %) isyysvapaata vanhempainvapaan jälkeen käyttäneestä isästä piti vapaan myöhemmin kuin heti (äidin pitämän) vanhempainvapaan jälkeen. Selvä enemmistö isistä (71 %) myös arvioi, että mahdollisuus käyttää isyysvapaata lapsen kaksivuotispäivään asti vaikutti siihen, että isä piti isyysvapaan. Tämän jouston tultua voimaan pidemmän, vanhempainvapaan jälkeen ajoittuvan isyysvapaan käyttäjien osuus nousikin kolmanneksesta puoleen isistä.

Toisaalta tulokset kertovat, että vain lapsen kaksivuotispäivään kestävä jousto heikentää mahdollisuuksia isän itsenäisen hoivavastuun ja hoitotaitojen kehittymiselle. Tämä johtuu siitä, että moni äiti jatkaa vielä lapsenhoitoa kotihoidon tuella isyysvapaan jälkeen ja on siksi kotona myös isyysvapaan aikana – isyysvapaa on niin lyhyt (6–9 viikkoa), että äidin ei kannata tai hän ei voi mennä välillä töihin. Samasta syystä isä voi myös jättää pidemmän isyysvapaan käyttämättä, koska hän ei tällöin välttämättä pidä sitä tarpeellisena.

Siksi olisi tärkeää, että uudistuksessa isyysvapaan käyttökautta jatkettaisiin lapsen kolmivuotispäivään asti, jolloin sitä voisi käyttää vielä mahdollisen kotihoidon tukikauden päätteeksi. Tämä lisäisi todennäköisesti isyysvapaan käyttöä ja etenkin isien itsenäistä hoivavastuuta isyysvapaan aikana.

Myös vanhempien jaettavissa olevaa vanhempainvapaata tulisi voida käyttää lapsen kolmivuotispäivään asti. Tällöin perheet voisivat halutessaan pidentää lapsen hoitamista kotona myös vuorottelemalla toisen vanhemman kotihoidon tuen ja toisen vanhemman isyys- tai vanhempainvapaan käytön välillä. Näillä joustoilla luotaisiin edellytyksiä isien vapaiden käytön lisääntymiselle.

Ruotsissa osaa vanhempainvapaasta voi käyttää aina lapsen 12-vuotispäivään saakka, mutta pääosin vapaa käytetään ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Mahdollisuus käyttää isyys- tai vanhempainvapaata tai kotihoidon tukea aina lapsen kouluikään asti ei välttämättä ole kovin merkityksellinen, kun otetaan huomioon, että lapsen tarve hoitoon on intensiivisin varhaisvuosina. Mahdollisuus käyttää vapaata pidemmän ajan kuluessa voi kuitenkin olla tärkeä pirstaleisissa työsuhteissa oleville ja yrittäjille.

Joustavuus vapaajaksojen pituudessa myös ristiriitainen asia

Mahdollisuus käyttää vapaita yksittäisinä tai osittaisina päivinä voi sekin olla tärkeä pirstaleisessa työmarkkinatilanteessa oleville, yrittäjille ja työttömille. Ruotsissa näitä mahdollisuuksia on, mutta yli 90 prosenttia käytetyistä päivistä on kokopäiviä. Ruotsin kokemusten valossa ei ole syytä olettaa, että tällaisesta joustavuudesta tulisi työnantajien näkökulmasta laaja ongelma.

Isyysvapaan käyttäminen pieninä paloina ei kuitenkaan ole suositeltavaa, jos halutaan, että isän itsenäinen hoitovastuu, hoivataidot ja ymmärrys hoivatyön kokonaisuudesta sekä suhde lapseen kehittyvät vahvaksi. Pieninä paloina pidetyt vapaat voivat vahvistaa isien roolia lapsen toissijaisina hoitajina, kun vapaita pidetään työn ehdoilla. Siksi esimerkiksi THL:n esittämässä 6+6+6 -mallissa ehdotetaan vapaan pitämistä vähintään kahden kuukauden jaksoina.

Osa-aikatyö ja -vapaat on myös nähty keinona edistää joustavaa siirtymistä lapsenhoidosta työelämään. Jos vanhempien kesken jaettavissa olevaa vanhempainvapaata voisi käyttää osittaisina tai yksittäisinä päivinä, vanhemmat voisivat tehdä tilapäisesti osa-aikatyötä ja olla osa-aikaisella vanhempainvapaalla ansiosidonnaisen päivärahan turvin. Tämä parantaisi osa-aikatyön ja osa-aikavapaan yhdistämisen taloudellisia mahdollisuuksia nykyiseen joustavaan hoitorahaan verrattuna. Silloin ehkä useammat isätkin toteuttaisivat monen pienen lapsen isän ilmaiseman toiveen osa-aikatyön tekemisestä. Osa-aikatyön mahdollisuuksien parantaminen ei saa pönkittää nykyistä käytäntöä, jossa vain äidit yhdistävät lapsenhoidon ja osa-aikatyön.

Tosin vapaan käyttö osittaisina päivinä merkitsee samalla pienempää vanhempainpäivärahaa, joten se ja sitä kautta saatava pidempi vapaa saattaa olla mahdollista vain hyvätuloisille. Osittainen hoitovapaa on ollut hyvässä taloudellisessa ja työmarkkina-asemassa olevien äitien käyttämä vaihtoehto. Sen käyttö ei nykyisin myöskään ole mahdollista uusissa työsuhteissa työsopimuslaissa olevan puolen vuoden työssäoloaikaehdon vuoksi. Mahdollisuus käyttää vanhempainvapaata osa-aikaisesti voisi ratkaista tämän ongelman.

Vähimmäistavoitteet joustojen lisäämisessä

Joustot ovat moniulotteisuutensa takia erityinen haaste perhevapaiden uudistamisessa. Mutta jos isien vapaiden käyttöä halutaan lisätä, ainakin isyysvapaan ja jaettavissa olevan vanhempainvapaan käyttömahdollisuus tulisi ulottaa lapsen kolmivuotispäivään asti.

Jos halutaan parantaa edellytyksiä osa-aikatyöhön ja osa-aikavapaisiin – myös isien osa-aikatyöhön – tulisi vanhempainvapaata voida käyttää yksittäisinä tai osittaisina päivinä.

Lue lisää:

Salmi, Minna & Närvi, Johanna (toim.). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 4/2017. Helsinki 2017

Vain puolet isistä hoitaa lasta itsenäisesti isyysvapaalla – vapaan jaksotus vähentää itsenäistä hoitovastuuta.  Isä hoitaa -tutkimuksen tulosnosto 27.11.2017

Brandth, Berit & Kvande, Elin: Fathers and flexible parental leave. Work, employment and society 30(2016:2), 275–290

Tietoa 42 maan perhevapaajärjestelmistä ja vapaiden käytöstä: www.leavenetwork.org

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *