Heinä-elokuussa 2018 Euroopan komissio järjesti avoimen julkisen kuulemisen kesäajan käytöstä ja sai vastauksia jokaisesta 28 jäsenmaasta. Aktiivisimmin kyselyyn vastasivat saksalaiset ja itävaltalaiset, suomalaiset olivat aktiivisuuslistan sijalla 5, ja vähiten asia kiinnosti Britanniassa.
Tulos: 84 prosenttia 4,6 miljoonasta kyselyyn vastanneesta kannatti kesäaikasäännöksistä luopumista. Kielteisimmin suhtautuivat suomalaiset ja puolalaiset; heistä 95 prosenttia halusi lopettaa kesäajan käytön. Vastanneiden enemmistö kannatti kesäaikasäännösten säilyttämistä vain Kreikassa ja Kyproksella.
Odotamme kuitenkin vielä julkisen kuulemisen viimeiseen kysymykseen saatujen vastausten julkistamista. Tuo kysymyshän oli: Jos kellonajan siirrosta luovutaan, mitä vaihtoehtoa pidätte parhaana? Siirrosta luopuminen ja jääminen
- pysyvään kesäaikaan (kellonaika tunnin talviaikaa edellä)
- pysyvään talviaikaan
- ei mielipidettä tai en tiedä.
Vaikka meille ei ole vielä kerrottu, miten vastaukset tähän kysymykseen jakautuivat, komission puheenjohtaja ehti jo televisiohaastattelussaan ilmoittaa, että Euroopan unioni siirtyy pysyvään kesäaikaan. Mitä seurauksia tästä olisi odotettavissa?
Valoisat aamut ja hämärät illat auttaisivat tahdistamaan sisäistä kelloa
Pysyvän kesäajan aamut lokakuun lopulta maaliskuun lopulle olisivat nykyistä pimeämpiä, koska aamu sarastaisi tunnin nykyistä myöhemmin. Tämä aiheuttaisi sisäisen kellon käyntiin lisää jätätystä, mikä johtaa unirytmin muutoksiin, yöunen katkoksiin, väsymykseen ja mielialan laskuun. Huonosti nukutut yöt rasittavat myös sydäntä ja verisuonia, voimistavat nälän tunnetta ja heikentävät sokerinsietoa. Lokakuulta helmikuulle olisi odotettavissa niin univelan kuin kaamosoireilun yleistyminen.
Pysyvä normaaliaika eli talviaika taas tarkoittaisi sitä, että maaliskuun lopulta lokakuun lopulle illat olisivat nykyistä hämärämpiä, koska ilta hämärtyisi ja aamu sarastaisi tunnin nykyistä aiemmin. Tämä olisi sisäisen kellon toimintaa tahdistava aikamerkki, joka edistää nukahtamista ja voisi myös johtaa parempiin yöuniin. Nykyisin suomalaiset kärsivät univaikeuksistaan useimmiten juuri kesäisin, ja iltavirkkujen ja univelkaisten osuus niin murrosikäisistä kuin aikuisista on viime vuosina suurentunut.
Suomen normaaliaika (lokakuun lopulta maaliskuun lopulle) on noudattanut Itä-Euroopan normaaliaikaa (EET, UTC+2). Jos valitsemme pysyvän normaaliajan, pysymme tällä samalla aikavyöhykkeellä. Jos valitsemme pysyvän kesäajan, vaihdamme aikavyöhykettä ja alamme noudattaa Moskovan aikaa (MSK, UTC+3). Käytännössä tätä aikaa Suomi on noudattanut kesäaikana (maaliskuun lopulta lokakuun lopulle).
Aikaisemmin sarastava aamu suojaa terveyttä
Yli 10 tutkimusta Saksasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista on selvittänyt aikavyöhykkeen terveysvaikutuksia. Saman aikavyöhykkeen länsilaidalla asuvilla on itälaidalla asuvia useammin kaamosoireita ja univaikeuksia sekä tiettyjä syöpäsairauksia. Aikavyöhykkeen itälaidalla aikaisemmin sarastavat aamut näyttävät myös muokkaavan ihmisiä enemmän aamuvirkuiksi ja länsilaidalla asuvissa on puolestaan enemmän iltavirkkuja.
Suomessa on iltavirkkujen osuus aikuisista kasvanut 9 prosentista 13 prosenttiin ja aamuvirkkujen vähentynyt 33 prosentista 21 prosenttiin 1980-luvulta 2000-luvulle. Lisäksi 2010-luvun aikana niiden, jotka eivät mielestään nuku tarpeeksi, osuus on kasvanut muutamalla prosenttiyksiköllä niin aikuisten kuin nuorten keskuudessa.
Unirytmin ja yöunen häiriöistä johtuvat haitat ovat siten jo yleistymässä suomalaisilla. Pysyvään kesäaikaan siirtymisestä olisi odotettavissa, että nämä haitat yleistyvät tai voimistuvat edelleen. Lisäksi ne rasittavat sydäntä ja verisuonia, heikentävät sokerinsietoa ja altistavat lihomiselle. Koko väestön terveyttä koskettavina aikavyöhykettä käsittelevillä päätöksillä on siten myös kansanterveydellistä merkitystä.
Kesäajan lyhyt historia
Kesäajan käytön aloittivat Saksa ja Itävalta-Unkari huhtikuussa 1916, ja pian se oli käytössä monessa maassa. Sodan jälkeen Britannia jatkoi kesäajan käyttöä ja on sitä siitä asti tulisimmin puolustanut. 1940-luvulla kesäaika otettiin jälleen laajasti käyttöön ja silloin kesäaikaa kutsuttiin sota-ajaksi. Vasta nykyaikana on kesäaikaan voitu luoda myönteisiä mielikuvia.
Pysyvä kesäaika on jo ollut käytössä maailmalla, Saksassa vuosina 1940–1942 ja Irlannissa vuosina 1940–1946. Pysyvää kesäaikaa on rauhan aikana myös kokeiltu huonoin tuloksin sekä Britanniassa ja Irlannissa vuosina 1968–1971 että Venäjällä vuosina 2011–2014. Ihmiset kokivat pysyvän kesäajan myötä pimeämmät talviaamut rasittaviksi, ja valitusten yltyessä pysyvästä kesäajasta luovuttiin.
Näiden kokemusten perusteella voisi ajatella, että ihmiset eivät halua pysyvää kesäaikaa. Tänä vuonna on pysyvää kesäaikaa kuitenkin jo ehditty vaatia lakiteitse otettavaksi käyttöön niin Floridassa kuin Kaliforniassa. Nyt on EU-maiden samalla lailla käytävä keskustelu asiasta. Käytännössä kesäajan käytön lopettaminen tarkoittaa aikavyöhykkeen valintaa.
Kaiken takana on kello
Ihmisen sisäinen kello mittaa vuorokautta, jonka pituus ei ole täsmälleen 24 tuntia. Ihmisen sisäinen kello on herkimmillään valon vaikutuksille maapallon aamun tunteina. Silmiin aamuisin lankeava valo poistaa sisäisen kellon jätätyksen ja tahdistaa sisäisen vuorokautemme 24 tuntiin. Iltaisin valo johtaa sisäisen ja ulkoisen aikataulun epätahtiin.
Kesäajan käyttö onkin haitannut etenkin iltavirkkuja voimistamalla heidän sosiaalista aikaeroaan (engl. social jet lag). Etenkin iltavirkut myös hyötyvät valoisista aamuista ja aiemmin hämärtyvistä illoista, sillä silloin heidän yöunensa aikaistuu ja pitenee ja vireystilansa kohenee. Iltavirkut todennäköisesti kannattavatkin sitä, että valitsemme pysyvän normaaliajan.
Aamun valosta tulee ehtyvä luonnonvara. Toteutuipa ilmastonmuutoksen skenaarioista mikä tahansa, Suomessa talvet synkistyvät. Tällöin pysyvän kesäajan valitseminen olisi karhunpalvelus suomalaisille. Pysyvä kesäaika pimentäisi aamut juuri silloin, kun päivät ovat paitsi lyhimmillään myös pilvisimmillään, marraskuulta tammikuulle.