Vuoden 2018 alussa alkanut osallistavan sosiaaliturvan kokeilu on nostanut esiin kysymyksiä sosiaalityön tulevaisuudesta.
Kokeilun tarkoituksena on vähentää uusilla tavoilla riippuvuutta toimeentulotuesta ja tutkia, miten toimeentulotuen asiakkaiden ohjaus Kelasta sosiaalityöhön toimii niin sanotun eTotu-järjestelmän kautta.
Kokeilu aloitettiin kuudessa kunnassa. Nyt mukana on viisi kuntaa: Kangasala, Kemijärvi, Kuopio, Tampere ja Raisio. Kokeilukunnat ovat tarttuneet innokkaasti mahdollisuuteen kehittää sosiaalityötä.
Valitettavasti joissakin kunnissa into on näyttänyt latistuvan helposti.
”Vaikka pätevä sosiaalityöntekijä olisi tarjolla omassa kunnassa, muutaman kunnan kohdalla on tullut esiin, että heillä on vaikeuksia palkata pätevää sosiaalityöntekijää osallistavan sosiaaliturvan koordinaattorin tehtävään.”
(Osallistavan sosiaaliturvan hankemuistio 12.9.2018).
Nämä kunnat eivät olekaan voineet irrottaa tehtävään henkilöä tämän perustehtävistä – vaikka käytössä on ollut kokeilun tuoma tuki ja sataprosenttinen hankerahoitus uuden työntekijän palkkaamiseen.
Puuttuuko kunnista mahdollisuus panostaa sosiaalityöhön? Onko kyse sosiaalityön arvostuksesta?
Nämä ovat kysymyksiä, joihin osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa paneudutaan vuoden 2019 aikana.
Sosiaalityön tarve ei aina tule esiin
Kokeilun perusteella vuoden 2017 alussa tehty toimeentulotukiuudistus on etäännyttänyt osan sosiaalityön tarpeessa olevista ihmisistä kunnan palveluista. Työntekijöiden mukaan asiakkaat eivät hakeudu sosiaalityöhön enää samalla tavoin kuin ennen. Tämä on omiaan mutkistamaan mahdollisia taloudellisia ja elämänhallinnan ongelmia.
Asiakkaat ovat hakeneet sosiaalityöstä apua asioiden hoitamiseen ja selvittääkseen tulevaisuuden näkymiään. He ovat pitäneet tärkeänä myös sosiaalisten suhteiden parantamista, kuten osallistumista vapaa-ajantoimintaan. Useimmat sosiaalityön asiakkaat ovat olleet pitkään työttöminä, joten työhön, koulutukseen ja taloudenhallintaan sekä velkoihin liittyvät asiat ovat korostuneet.
Vaikka apua on tarvittu pääosin elämänhallintaan, on sosiaalityö ollut edelleen kovin etuuskeskeistä.
Ratkaisuja on haettu auttamalla asiakasta hakemaan hänelle kuuluvia etuuksia, kuten toimeentulotukea, tai selvitetään tukiin ja etuuksiin liittyviä epäselvyyksiä.
Etuuspainotteisuutta on pyritty kokeilussa katkaisemaan luomalla matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joissa asiakkaiden tarpeisiin voitaisiin vastata laajemmin. Sosiaalityötä on viety pois toimistoista, esimerkiksi yhdistysten ja järjestöjen ruoanjakeluun, toiminnallisiin tapahtumiin ja ryhmätilanteisiin.
Tuleva vuosi näyttää, ovatko nämä toimet auttaneet poistamaan toimeentulotuen tarvetta ja vähentämään painetta etuuksien selvittelyyn.
Mikä osallisuudessa jumittaa?
Sosiaalityön voimavarat, mutta myös heikkoudet, ovat erilaisissa suhteissa: asiakassuhteissa, yhteistyösuhteissa ja suhteessa omaan hallintoon ja organisaatioon.
Kokeilussa asiakkaita tukevia suhteita on löytynyt muiden muassa seurakuntien ruoanjakelusta sekä yhdistysten ja järjestöjen yhteisistä tapahtumista, joissa sosiaalityöntekijät ovat tavanneet avun tarpeessa olevia ihmisiä.
Yhteistyötahot ovat voineet myös vaikeuttaa osallisuutta. Esteitä on löytynyt esimerkiksi lainsäädännöstä ja jopa yksittäisten virkamiesten vallankäytöstä:
”Asiakkaalla olisi mahdollisuus työllistyä firmaan, jos hän voisi ensin aloittaa siellä ensin palkkatuella. TE-toimessa ei kuitenkaan myönnetty asiakkaalle palkkatukea, koska asiakas oli ollut vain 7 kk työttömänä. Sekä sosiaalityöntekijä että sosiaalijohtaja olivat yhteydessä TE-palveluihin, jossa asiaa harkittiin uudelleen. Harkinnan jälkeen viranomainen teki asiakkaan palkkatuesta kielteisen päätöksen.” (Muistio osallistavan sosiaaliturvan koordinaattoreiden, THL:n, STM:n, Kelan ja TEM:n palaverista 13.3.2018)
Yhteisen ymmärryksen edistämiseksi kokeilukunnissa jatketaan paikallisia keskusteluja muun muassa sosiaalitoimen, TE-palvelujen ja Kelan kanssa.
Irti vanhoista rakenteista
Osallistavan sosiaaliturvan kokeilussa on havaittu, että kunnat ovat usein kiinni vanhoissa rakenteissa. Niitä tulisi kiireesti purkaa, jos sosiaalityön palvelut halutaan turvata tulevissa maakunnissa.
Seuraavassa ehdotuksia:
- Sosiaalityön tarpeessa olevien asiakkaiden tavoittamiseksi on tehtävä enemmän töitä. Kelan eTotu-järjestelmä ei ole tarpeeksi toimiva sosiaalityön tarpeessa olevien asiakkaiden tavoittamiseen. Ketju Kelasta kuntaan ja kunnasta edelleen asiakkaaseen on yksinkertaisesti liian pitkä. Yksittäisten kuntien pyrkimyksillä tavoitella asiakkaita ei ole ollut havaittavaa vaikuttavuutta.
- Sosiaalityö tarvitsee itsenäisyyttä ja liikkuma-alaa. Sosiaalityö ei voi olla alisteinen vahvalle byrokratialle. Muuten työ kapeutuu sosiaaliturvan toteuttajaksi.
- Sosiaalityön asiantuntemus on otettava haltuun. Sosiaalityön ammattilaisia tulee palkata myös muualle kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoon: sosiaalityötä tarvitaan asuntotoimeen, kaavoitukseen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
Lisää ehdotuksia ja tuloksia on osallistavan sosiaaliturvan kokeilun väliraportissa.
Lisätietoja
Kelasto. Kelan tilastotietokanta. Kelastoon on koottu keskeinen tilastotieto Kelan hoitamasta sosiaaliturvasta.
Selvityshenkilöt kirkastavat sosiaalityön paikkaa ja tulevaisuutta muuttuvassa toimintaympäristössä (Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote 17.10.2018)