Tässä blogissa laitamme Geelsin systeemisen muutoksen silmälasit päähämme ja katsomme käynnissä oleviin lastensuojelun kokeiluihin mahdollisuuksien ikkunan eri näkökulmista.
Lastensuojelun palvelujärjestelmän uudistaminen
Ennen kuin Geelsin silmälasit ovat silmillä on hyvä kerrata mihin kohdistamme katseemme. THL määrittelee lastensuojelun palvelujärjestelmän kokonaisuudeksi, jonka tehtävänä on edistää ja tukea lapsen kehitystä ja kasvua. Lastensuojelua ohjaavat lapsen oikeuksien sopimus, lastensuojelulaki ja näiden pohjalta toimivat rakenteet ja käytännöt.
Lastensuojelua uudistetaan kansallisesti. Lastensuojelun palvelujärjestelmä uudistamisen lähtökohtana tarkoittaa tässä tarkastelussa lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuoltoa ja niihin liittyviä palveluita. Lastensuojelun järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Tarkastelun kohteena on erityisesti käynnissä olevien sosiaalisten innovaatioiden kokeilujen mahdollistama systeeminen muutos.
Systeemisen muutoksen tulkinta sosioteknisellä mallilla
Geelsin ja Schotin innovaatiomalli (2007) kuvaa systeemistä muutosta useamman tekijän samanaikaisena yhteisvaikutuksena. Vanhan toimintatavan murtuminen vaatii muutospaineita toimintaympäristössä sekä rykelmää samanaikaisia innovatiivisia toimenpiteitä, joilla tähdätään uuteen toimintakulttuuriin. Sosiaalisten innovaatioiden maailmassa keskitytään uusien yhteisten merkitysten neuvottelemiseen ja niistä syntyvien ideoiden kokeilemiseen ja vakiinnuttamiseen.
Kokeilut mahdollisuuksien ikkunana
Hyvinvointialueilla on tällä hetkellä käynnissä EU:n rahoittamia Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelman sosiaalisten innovaatioiden kokeiluja. Sijoitusten määrää vähennetään kehittämällä avohuollon palveluita ja tukitoimia esimerkiksi lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuden verkostomallilla ja osavuorokautisella tai kotiin annettavalla perhehoidolla avohuollossa.
Vanhemmuutta ja koko perhettä tuetaan vahvistamalla työntekijöiden osaamista huostaanottotilanteissa Lastensuojelun oikeuksien -passilla ja perheen jälleenyhdistämisen mallilla. Jälkihuoltoa uudistetaan monialaiseksi aikuistumisen tueksi itsenäistyvän nuoren tulevaisuussuunnitelmalla ja jälkihuollon hyvinvointivalmennuksella.
Lasten mielenterveys- ja päihdeongelmiin sijaishuollon aikana vastataan moniammatillisen vanhemmuuden tuen toimintamallilla mielenterveysongelmien vaikutuksesta perheen tilanteeseen ja REKRY-kampanjalla moninaisten perhehoitoperheiden lisäämiseksi.
Miten arvioida systeemistä muutosta?
Koska lastensuojelun ekosysteemi on palvelujärjestelmänä monimutkainen ja lastensuojelu ilmiönä kompleksinen, ei perinteinen panos-tuotos-arviointimalli sellaisenaan toimi, vaan tarvitaan monimenetelmäistä, ketterästi arjen kehittämistyössä tapahtuvaa arviointia. Aineistoa syntyy perinteisten kyselyjen ja tilastojen lisäksi työpajoissa, valmennuksissa ja erilaisten tehtävien avulla, joilla tuetaan sosiaalisten innovaatioiden syntymistä.
Hyvinvointialueilla tehtävät kokeilut tuodaan yhteen ja vertaisarvioidaan. Samalla luodaan yhteistä näkymää tilannekuvasta – olemmeko menossa näillä kokeiluilla haluttuun suuntaan? Kehittävä, eteenpäin katsova arviointi tukee haluttuihin tavoitteisiin pääsemistä.
Lopputulos: Muuttuvatko nykyiset järjestelmät?
Uudet ideat syntyvät kokeiluina pienessä mittakaavassa. Jos idea toimii, se alkaa vahvistua ja yhdistyä muihin samankaltaisiin kehityssuuntiin ja lopulta se voi käynnistää laajemman muutoksen. Olennaista on, että nykyiset toimijat omaavat kyvyn muuttaa itse toimintaansa tämän mahdollisuuksien ikkunan avautuessa.
Lue lisää:
- SOILA sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa: aluehankkeet ja kokeilut (LSKL)
- Vaikuttavuustiedon sudenkuopat (Finna.fi)
- Typology of sociotechnical transition pathways, Geels, (SienceDirect)
- Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA)
