THL ja monet muut toimijat ovat seuranneet tiiviisti koronaepidemian alusta alkaen paitsi terveydessä myös ihmisten hyvinvoinnissa ja palvelutarpeissa tapahtuneita muutoksia, yleensä faktoihin perustuen ja trendejä jäljittäen.
Tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta faktat ja trendit eivät kuitenkaan kerro välttämättä kaikkea. Niihin tuijottaminen voi myös viedä huomiota pois muista asioista, jotka voivat olla yhtä tärkeitä – tai toisinaan jopa tärkeämpiä.
Trendi kuvaa pitkän aikavälin kehitystä
Vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon alasajo on selkeästi havaittava trendi. Samoin hoidon, hoivan ja tuen siirtäminen koteihin on kasvava trendi, joka vahvistui koronaepidemian aikana: kotihoidon käynnit lisääntyivät vuodesta 2019 vuoteen 2021 noin 1,3 miljoonalla.
Toinen esimerkki havaittavasta trendistä on henkilökohtaisen palvelun korvaaminen etäasioinnilla. Perusterveydenhuollossa mielenterveystyön etäasiointi ilman reaaliaikaista asiakaskontaktia moninkertaistui koronaepidemian aikana verrattuna vuoteen 2019.
Heikko signaali ei pidä kovaa ääntä
Trendien sekaan mahtuu kuitenkin aina myös heilahtelua ja poikkeamia. Näitä voidaan kutsua heikoiksi signaaleiksi. Heikko signaali voi olla merkki asiasta, joka saattaa olla tulevaisuudessa merkittävä, jos se vain huomataan.
Koronaepidemian aikana saimme koko joukon erilaisia signaaleja siitä, mitä ikääntyneet tarvitsevat tai mikä mielenterveyspalveluissa mättää. Heikkojen signaalien löytämiseen ei ole mitään selkeää kaavaa, mutta määrätietoisuus voi auttaa niiden tunnistamisessa.
Havaitsimme, että epidemian jyllätessä aina ei esimerkiksi turvauduttu digitaaliseen asiointiin, vaikka se olisi ollut saatavilla helposti. Sosiaalityössä asiakkaita tavattiin myös ulkoilun tai lenkkeilyn merkeissä. Ilman suurta byrokratiaa otettiin käyttöön terveysturvallisia tapoja asiakkaiden tapaamiseen. Ikääntyneiden kohdalla epävirallinen auttaminen lisääntyi, kuten kaupassakäyntiapu sekä läheisten tai tuttavien avustaminen viranomaisasioinnissa.
Mitä jos näitä uusia kokeiluja ei lopetettaisikaan koronan mentyä ohi, vaan lähdettäisiinkin tutkimaan niiden käyttökelpoisuutta?
Heikko signaali voi johtaa jopa kansainväliseen innovaatioon
Heikot signaalit ovat johtaneet peräti kansainvälisesti tunnustettujen mallien käyttöönottoon. Hogewykin muistikylässä Hollannissa on rikottu vanhuspalveluissa olevaa kehityssuuntaa, jossa muistisairas on yksin omassa kodissaan, vain vaihtuva kotihoito turvanaan.
Mielenterveyspalvelujen osalta suomalainen avoimen dialogin hoitomalli eli niin sanottu Keroputaan malli ottaa kaikki osapuolet mukaan tasapuoliseen dialogiin. Kyseinen malli rikkoo trendiä, jossa lisääntyvä etäasiointi tai peräti ilman asiakaskontaktia tapahtuva asiointi korvaa laitospalvelujen alasajoa. Malli on päässyt myös WHO:n mielenterveyden ohjeistukseen.
Joka tapauksessa on voitava tarkastella ratkaisuja ja kokeiluja, joita on jäänyt suurien kehityskulkujen ulkopuolelle. Olen samaa mieltä Mikko Dufvan ja Christopher Rowleyn (2022) kanssa siitä, että olemme pitkälti jatkuvuusaddikteja eli tulleet riippuvaisiksi nykytilan jatkumisesta hinnalla millä hyvänsä.
Miten voimme vieroittaa itsemme tästä riippuvuudesta ja nähdä mahdollisuuksia siellä, missä niitä on? Signaaleja on ilmassa, kunhan vain uskallamme ottaa niistä kiinni.
Lue lisää
Tietoa Hogeweykin muistikylästä
Schoemaker, Paul J.D & Day, George S. (2009) How to Make Sense of Weak Signals. Sloan Management Review 50, 80–89.
Seikkula, Jaakko & Alakare, Birgitta (2004) Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 120(3), 289–296.
Meidän perhepiirissä on seurattu tiiviisti korona-uutisia ja viranomaisten paneutumista pandemian selättämiseen Suomessa, eikä voi muuta kuin suurta kiitosta antaa! Kiitos koskee niin hallitusta, hallintoa, THLää, Sairaalalaitosta kuin kaikkia työntekijöitä asian piirissä. Mielestäni myös Suomen kansa on selvinnyt urakasta hienosti. Kaikki ei ole jäänyt vain viranomaisten vastuulle. Myös sosiaalinen vastuu lähiomaisista kaikkien rajoitusten keskellä on selvästi tiivistynyt. Ainakin meillä on nuorempien lähiomasten kesken ollut hyvin tiivis sitoutuminen ”omien vanhusten auttamiseen”, joista useimmat asuvat omissa kodeissaan, joku palvelutalossa. Kauppahuollot, asioinnit, kuljetukset ovat tarvittaessa pääosin läheisten avulla hoituneet. Korona-ajan ongelmat itseasiassa ovat tiivistäneet kanssakäymistä, huolempitoa ja tiedonkulkua lähiomaisten kesken, puhelimet, viestien vaihto, facebook.ryhmät – ja myös yhteydenpito maakunnissa asuviin sukulaisiin on ollut selkeästi aiempää tiiviimpää. Omassa lähisuvussa on pääasiassa koulutettua väkeä, joka luottaa tutkimukseen ja asiantuntijoiden ohjeisiin eikä haihatteluihin. Ja kyllä lähipiirin kesken viesti mahdollisesta altistumisesta ja kehoitus oman voinnin tarkkailuun ja varovaisuuteen kulkee salamannopeasti jos vain henkilöt ovat tiedossa (täydentää virallista jäljitystä)..
Itse olen 83vuotias, nivelreumaatikko, biologisen lääkityksen vuoksi riskiryhmäläinen ja neljä rokotusta saanut. Kiitos niistä jokaisesta! On päästy Omikroniin asti, ennenkuin korona lennähti suojauksetkin ohittaen meidän ovesta sisään. Täällä juuri tyttären kanssa olemme sairastaneet tuoretta koronaa ja yritämme löytää tästä hyviäkin puolia. Onneksi osui vasta Omikron, onneksi on kaikki mahdolliset rokotukset lievittämässä, onneksi kauppakassit tulevat oven taa, onneksi on läheiset, onneksi ei olla yksin! Onneksi päästään ulkoilemaankin. Tyttärellä on nyt kymmenkunta päivää takana tunnistetuista oireista, ja hänellä on jo sangen virkeä olo. Minulla neljä sairastamispäivää takana, oireet pääasiassa hyvin runsasta nuhaa, aivastelua, tukkoisuutta, lievää kurkkukipua, lievää lämpöilyä, muutaman kerran ylittänyt +38°C. – Toistaiseksi on aika helpottunut olo, voiko koronasta näin helpolla selvitä! Toivottavasti ei tule rankkoja takapakkeja. Kyllä me pärjätään!