THL on Suomen Akatemian ja monien säätiöiden rahoituksella tehnyt maailmassa ainutlaatuista tutkimusta seuraamalla 60 000 vuonna 1987 syntyneen lapsen kehitystä ja elämänvaiheita yhdistämällä eri viranomaisten tietoja. THL:n ja Nuorisotutkimusverkoston yhdessä tekemässäSuomi nuorten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1987 syntyneiden nuorten aikuisten hyvinvointia sekä tunnistetaan nuoria uhkaavia tekijöitä.
Raportissa kuvaillaan ensimmäistä kertaa koko vuoden 1987 ikäluokan siirtymistä koulutuksesta työelämään sekä tarkastellaan muuttoliikkeen vaikutusta yksilön elämänkulkuun.
Suurin osa vuonna 1987 syntyneistä nuorista aikuisista voi hyvin. Aikuisuuteen soljutaan ilman suuria ongelmia koulutuksessa, terveydessä, toimeentulossa tai työllistymisessä.
Joka kolmas nuori…
Osalla nuorista aikuisista on kuitenkin ongelmia juuri näissä keskeisissä siirtymävaiheissa. Noin 14 prosenttia eli joka seitsemäs ikäluokasta ei ole suorittanut peruskoulun jälkeen tutkintoa yhdeksän vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen.
Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo vaikuttaa merkittävästi jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Tutkimuksessa havaittiin voimakas sukupuolten välinen ero keskiarvoissa siten, että tytöt saivat huomattavasti useammin korkeimpia keskiarvoja kuin pojat.
Lähes kolmannes vuoden 1987 ikäkohortista on joutunut turvautumaan jossakin elämänsä vaiheessa toimeentulotukeen. Joka kolmas on myös saanut joko psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykenlääkkeitä.
Vanhempien koulutusaste ja hauras taloudellinen tilanne vaikuttavat pitkälle nuorten tulevaisuuteen. Vanhempien lyhyt koulutus ja toimeentulotuen tarve lisäävät nuoren riskiä jäädä ilman korkeampaa koulutusta ja toimeentulotuen tarvetta.
Vanhempien koulutustausta vaikuttaa nuoren kouluttautumiseen. Koulutustaso on yhteydessä lähestulkoon kaikkiin tutkimuksessa käsiteltyihin nuorten aikuisten hyvinvoinnin osoittimiin: toimeentuloon, terveyteen ja työllisyyteen ja työkyvyttömyyteen. Mitä parempi koulutus, sen paremmat hyvinvoinnin edellytykset nuorella tulevaisuudessa on, valitettavasti.
Näin nuoren tuleva hyvinvointi ja taloudellinen itsenäistyminen ovat sidoksissa heidän kasvuympäristöönsä sekä vanhempien tulotasoon.
Nuorten hyvinvoinnin alueelliset erot ovat nekin paikoitellen suuret. Hyvinvointia vaarantavat tekijät sijaitsevat useammin maaseudulla kuin kaupungissa.
Uusi löydös oli, että monet muutot lapsuudessa tai nuoruudessa ovat yhteydessä moniin hyvinvointia vaarantaviin tekijöihin, kuten pelkän perusasteen tutkinnon suorittamiseen.
Mitä päättäjien pitäisi tehdä?
Raportin johtopäätöksissä korostetaan lapsiperheisiin tehtyjen sosiaalisten investointien merkitystä, kuten hyvän päivähoidon, koulun ja harrastusten antamaa tukea lapsen hyvinvoinnille. Olennaista on, että kohdennettujen yksilöpalvelujen ja kasvuyhteisöjä vahvistavien ongelmia ehkäisevien palvelujen yhteistyö toimii.
Raportin julkistamisseminaarin paneelissa kansanedustaja Katri Kulmuni toivoi, että päättäjille annettaisiin selkeämpiä neuvoja. Tieteellisen jargonin ja varovaisten sanojenpyörittelyiden sijaan tarvitaan what to do -listoja lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Kulmunin kolme tärkeintä tavoitetta olivat:
- alueellisesti tasa-arvoiset palvelut,
- työllisyyden parantaminen ja
- nuorille paremmat mahdollisuudet löytää elämälleen kiinnittymispisteitä.
Paneelissa olleet tutkijaedustajat Heikki Hiilamo ja Leena Suurpää luettelivat päätöksentekijöille omia ohjeita:
- yhteiskuntaa on kehitettävä oikeudenmukaisemmaksi,
- huono-osaisten kovaan kohteluun on puututtava ja
- nuorten suorituspaineita on vähennettävä koulussa ja harrastuksissa.
Heitettiinpä ilmaan myös ajatus siirtää poikien kouluunmenoa vuotta myöhemmäksi ja purkaa ikään perustuvat luokka-asteet, jotta tyttöjen ja poikien väliset erot koulumenestyksessä vähenisivät.
Maria Kaisa Aula kertoi julkistustilaisuudessa, että hallituksen kärkihankkeessa Lapsi- ja perhepalveluiden muutos (LAPE) pyritään sovittamaan yhteen nykyiset palvelumuodot ja toiminnot aiempaa paremmin. Sillä ei paikata julkisten säästöjä, vaan pyritään vastaamaan koko palvelujärjestelmässä havaittuihin ongelmiin, jotka liittyvät lapsi- ja perhepalveluiden käyttäjien ja palveluiden kohtaamiseen, puutteelliseen kokonaiskuvaan perheiden hyvinvointia tukevista tekijöistä, ehkäisevien palveluiden vajeisiin sekä lasten hyvinvointi- ja terveyserojen kasvuun.
Miten edistää koko perheen hyvinvointia, pohti Aula? Miten saada sopivaa tukea oikeaan aikaan? Miten ratkoa asiakkaiden ja palveluiden kohtaamisen ongelmia? Tehtävää riittää sosiaali- ja terveyspalveluiden myllerryksessä.
Entä mitä tutkijoiden pitäisi tehdä?
Vuoden 1987 syntyneiden seurantaa on jatkettava. Yhden vuosiluokan rinnalle on nostettava nuorempia kohortteja, jotta voidaan arvioida, mikä vaikutus 1990-luvun alun lamalla on. Vuoden 1997 kohortin kokoaminen onkin jo aloitettu.
Eri aineistojen yhdistämisellä on mahdollisuus laventaa kuvaa nuorten hyvinvoinnista ja kulttuureista. Mittavien rekisteritietojen rinnalla on kuultava myös lasten, nuorten ja nuorten aikuisten omaa ääntä. Yhdessä Nuorisotutkimusseuran kanssa suunnitellaankin laadullisia tutkimuksia täydentämään rekisterien antamaa kuvaa, joka usein mittaa hyvinvoinnin sijasta pahoinvointia.
Lue lisää:
Tiina Ristikari, ym., Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. THL Raportti 9/2016.