Koulukodissa asuva lapsi ansaitsee psykososiaalisesti turvallisen ilmapiirin

Koulukodit ovat olleet viime päivinä esillä eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastusraporttien myötä. On tuotu esiin huolta siitä, ettei laki toteudu ja lasten oikeuksia rikotaan. Kysymys nähdään pitkälti niin, että katse suunnataan lain noudattamiseen/rikkomiseen. Kokemusasiantuntijat kuitenkin samalla pohtivat, että lastensuojelu on harvoin mustavalkoista ja kysyvät, miten autettaisiin näitä nuoria, joilla on vakavia ongelmia. Sosiaalityöntekijät pohtivat verkostoissaan, miten päästä todella kiinni nuoren asioihin etäältä ja työpaineiden keskeltä.

Esille on tuotu lasten vaikeaa taustaa, työntekijöiden vaihtuvuutta ja myös johtamisen ongelmia. On pohdittu, onko työntekijöitä koulutettu tarpeeksi. On myös kysytty, joutaako koko instituutio romukoppaan, jolloin on herännyt kysymys, mitä tilalle. Kaikki nämä kysymykset ovat tärkeitä pohtia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt työntekijöiden psykososiaalisesti turvallisen ilmapiirin käsite ja sen kautta ilmiön tarkastelu. Vaikka seuraavaksi esiteltävä ruotsalainen tutkimus koski sosiaalityöntekijöitä, voi herättää kysymyksen, kuinka paljon tuon tutkimuksen tuloksia voi soveltaa muihin sosiaalialan työntekijöihin, kuten sosiaaliohjaajiin koulukodeissa tai yleisemminkin lastensuojelun laitoksissa ja sekä koulukotien toimintakulttuurin kehittämiseen.

Psykososiaalisesti turvallinen ilmapiiri – mitä se on?

Ruotsalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka psykososiaalisesti turvallinen ilmapiiri (PSC) on yhteydessä erilaisiin laatutekijöihin, kuten sosiaalityöntekijöiden työtyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen ja kuormitukseen.

Psykososiaalisesti turvallisella ilmapiirillä tarkoitetaan sitä, miten työntekijät kokevat organisaation toiminnan, johtamisen, priorisoinnin ja sen, kuinka organisaatiossa suojellaan työntekijöiden psykologista hyvinvointia ja turvallisuutta. Tutkimus osoitti, että PSC selitti työtyytyväisyyttä, mutta ei suoraan työhön tai organisaatioon sitoutumista.

Sosiaalityöntekijöiden vahva sisäinen motivaatio, altruismi ja jopa idealismi ohjaavat työtä keskimääräistä enemmän. Kun työtä on liikaa, voidaan työskennellä nopeammin, pitempään tai laskea työn laatua. Työn laadun laskeminen kuitenkin lisää työntekijöiden vaihtuvuutta. Moraaliset tekijät ovatkin keskeinen kysymys alalla pysymisessä. Erityisesti vasta-alkajat ovat kriittinen ryhmä työssä pysymisen suhteen.

Tuki esimiehiltä ennustaa organisatorista sitoutumista. Mahdollisuus laadukkaan työn tekemiseen on avaintekijä työhön sitoutumiseen. Tutkijoiden mukaan PSC on luonteeltaan muita tekijöitä kontekstisidonnaisempi, eli suoraan yhteydessä yksittäisen yksikön toimintakulttuuriin. Tämä on tärkeä tulos, kun mietitään keinoja työntekijöiden vaihtuvuuden vähentämiseen. Vaikka PSC ei ole suoraan yhteydessä työhön sitoutumiseen, työtyytyväisyys kytkeytyy työhön sitoutumiseen. Siksi se on tärkeä ja kriittinen kysymys.

Mistä ratkaisuja?

Fattoren ym.  (2019) mukaan toimenpiteet tulee keskittää lasten kohdalla ensisijaisesti niihin tekijöihin, jotka vahvistavat lasten toimijuutta, myönteistä minäkuvaa ja turvallisuutta. PSC kiinnittää huomion työntekijöiden kokemaan psykososiaalisesti turvalliseen ilmapiiriin.

Olisikin tärkeää miettiä, millä keinoin koulukotien psykososiaalisesti turvallista ilmapiiriä kehitetään. Lasten vaikeita ongelmia on turha sivuttaa ja ammattilaisten huolta ja surua aliarvioida.

”Tämä on surullista työtä”, sanoo ammattilainen Pesäpuun julkaisussa. Lastenpsykiatri sanoi taannoin eräässä tilaisuudessa, että kun ongelmat ovat hyvin vaikeita, on olennaisinta keskittyä ihan perusasioihin; nukkumiseen, ruokailuun, liikuntaan – mutta myös hyvinvointiin, rakkauteen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Pahoja asioita kokenut ja/tai tehnyt lapsi ansaitsee psykososiaalisesti turvallisen ilmapiirin – kuin myös hänen kanssaan arkea elävä ammattilainen.

Positiivisen kasvatuksen tutkittuja menetelmiä ja toimintatapoja on runsaasti olemassa. Olisi tarpeen vahvistaa ja myös tutkia koulukotien yhteisöllistä oppimista ja toimintakulttuurin muutosta kohti vahvasti sisäistettyjä positiivisen kasvatuksen toimintatapoja, johon sitoutuvat kaikki organisaation toimijat. Myös vahva päihdetyön osaaminen ja traumainformoitu työote ovat olennaisia osaamisalueita.

Kehittämistyötä onkin jo käynnistetty. Koulukodeissa on käynnissä yhteinen kehittämisprosessi Pesäpuu ry:n kanssa v. 2019–2020 ja THL julkaisee syyskuun lopulla tutkimuskatsausta vaikuttavista menetelmistä ja työtavoista vaativimpiin tilanteisiin.

Olennaista on se, ettei keskitytä yksittäisten menetelmiin vaan toimintakulttuurin muutokseen, jota menetelmät edistävät ja jossa olennaisinta on psykososiaalisesti turvallisen ilmapiirin ja -ympäristön rakentaminen.

Yhteinen toimintakulttuuri rakentuu kohtaamisissa

Koulukodin kaikissa yksiköissä on myös meneillään hanke, jossa keskitytään koulun toimintakulttuurin kehittämiseen koulukodin arjessa. Keskeisenä on kirkastaa ja konkretisoida hoidon, kasvatuksen ja opetuksen integraatio sekä avata käytänteet arjen tueksi.

Kehittämistyössä on tullut esiin työntekijöiden vuorovaikutuksen, yhdessä tekemisen sekä jatkuvan arvostavan dialogin ylläpitämisen merkitys lasten hyvinvoinnin tukemiseksi.

Yhteinen toimintakulttuuri rakentuu kohtaamisissa, arjen dialogissa, joille on rakenteet ja joihin henkilöstö sitoutuu. Oppilaat ovat mahdollisimman paljon mukana tuossa dialogissa esimerkiksi aamulla ja iltapäivällä koulukuulumisia vaihdettaessa. Vapaa-ajan toimintaa suunniteltaessa keskiössä on lapsen omien vahvuuksien tukeminen sekä merkityksellisen tekemisen tunnistaminen ja siihen kiinnittyminen.

Positiivisen kasvatuksen ja opetuksen tutkimusperustaisia menetelmiä on jalostettu koulukodin koulun kulttuuriin viimeisen kahden vuoden aikana aktiivisesti keskittyen myönteisiin tunteisiin, turvallisuuden tunteen vahvistamiseen, luonteentaitoihin sekä hyveisiin.

Kohtaaminen, vahvistuminen ja oppiminen ovat keskeisiä valtion koulukodin koulun toimintakulttuurin tavoitteita. Kohtaaminen on yksi tärkeimmistä keinoista luoda turvallisuutta ja mahdollistaa oppimista. Kohtaamisen mahdollistaa myös kasvattajan oma tietoinen toiminta ja arvostava ote. Menetelmät toimivat kohtaamisen myötä.

Jokaisella lapsella on oikeus tunnistaa vahvuutensa ja tulla nähdyksi omana itsenään. Tämän jälkeen oppiminen on mahdollista. Koulukodin koulussa kartoitetaan oppilaan oppimista, vahvuuksia sekä ajatuksia koulunkäynnistä sekä tulevaisuudesta. Opiskelun aikana oppilaan kanssa kootaan portfoliota, jonka avulla oppilaan edistyminen, kasvu ja kehitys tulevat näkyviksi.

Lue lisää:

  • Astvik, W. & Melin, M. (2012) Coping with the imbalance between job demands and resources: A study of different coping patterns and implications for health and quality in human service work. Journal of Social Work, 13(4), 337–360.
  • Nopeet, hitaat, dissot, deelit – nuorten ajatuksia päihteistä. Päihteet? -foorumien raportti. Pesäpuu ry.
  • Geisler Martin, Berthelsen Hanne, Muhonen Tuija (2019) Retaining Social Workers: The Role of Quality of Work and Psychosocial Safety Climate for Work Engagement, Job Satisfaction and Organizational Commitment. Human Service Organizations: management, leadership & Governance. VOL.43 NOR.1, 1–5.
  • Mänttäri-van der Kuip, Maija (2015) Work-related well-being among Finnish frontline social workers in an age of austerity. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Smith, D. S. & Shields, J. (2013) Factors related to social service workers’ job satisfaction: Revisiting Herzberg’s motivation to work. Administration in Social Work, 37, 189–198.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *