”Se mahdollisuus puhua, sehän siinä kaikista tärkeintä mun mielestä, ja kuunnella tietenkin muitakin ihmisiä. Verkosto on kiinnostunut palaverista aidosti ja siitä, mistä siellä keskustellaan ja niistä asioista. Ja sitten se, että näihin palavereihin varataan tarpeeksi kauan aikaa. Olennaista on tietysti se, että lähtee itse avoimin mielin ja rehellisesti mukaan. Ja myös se, että ei joudu sinne nurkkaan ja sitten viranomaiset puhuu kolmannessa persoonassa ja siellä vaan kuunnellaan, ja toiset heristää sormea, että hiljaa siellä nurkassa, me täällä keskustelemme sinusta ja mitä tässä tehdään. Sitten se, että keskitytään sellaiseen positiiviseen suunnitteluun ja yritetään saada se palaveri sellaiseksi, että siinä suunnitellaan nimenomaan positiivisia asioita, ettei niinkään kaivella mitään vanhoja eikä arvostella muita tai toisen tekemisiä eikä menneitä.”

Tämä lainaus on verkostopalavereiden ”suurkuluttajaisän” kuvaus siitä, millaisista elementeistä asiakkaan näkökulmasta hyvät verkostopalaverit ovat tehty. Hänellä on useiden kymmenien, jollei jopa sadan palaverin kokemus eri palveluiden järjestämistä verkostoistunnoista.

Monet asiakkaat ja myös työntekijät saattavat jännittää ja jopa pelätä verkostopalavereita. Miksi ihmeessä?

Pelko ja jännitys liittyvät usein siihen, että saanko ääneni kuuluville, tulenko kuulluksi ja otetaanko minun ajatukseni vakavasti ja tasa-arvoisesti esille. Nämä ilmiöt liittyvät hyvin keskeisesti dialogisuuden onnistumiseen verkostopalaverissa. Miten siis lisätä dialogisuuden todennäköisyyttä monitoimijaisessa asiakasverkostoissa?

Monilla ammattilaisilla on kokemusta siitä, kuinka asiakkaat ovat poistuneet verkostopalavereistaan murheellisemmalla mielellä kuin ovat niihin tulleet. Tämä ei johdu verkostopalavereista sinänsä, vaan siitä, että vuorovaikutus palavereissa on usein ollut asiantuntijakeskeistä, ongelmiin ja menneisyyteen keskittyvää. Asiakkaan ja hänen läheistensä näkökulmia ja voimavaroja ei ole osattu hyödyntää eikä ole saatu aikaiseksi vastavuoroista kohtaamista ihmisten välillä.

Peruskysymykseksi nousee, kuinka verkostopalaverit saadaan moniäänisiksi, ihmisten arkea kuuleviksi ja erilaista osaamista kunnioittaviksi vastavuoroisen oppimisen foorumeiksi?

Hyvän verkostopalaverin elementit

Muun muassa seuraavilla elementeillä ja toimintatavoilla voidaan eri alojen työntekijöiden kokemusten mukaan parantaa verkostopalaverien laatua ja hyödyllisyyttä. Keinot on kerätty eri puolilta Suomea pidetyistä perhe-, päihde- ja mielenterveyspalveluiden koulutustilaisuuksista. Työntekijöiden kokemusten mukaan seuraavat asiat ja käytännöt parantavat verkostopalavereiden laatua:

  1. Palaverin järjestäminen ja kutsuminen niin, että kaikki osallistujat tietävät keitä palaveriin on tulossa, miksi kokoonnutaan ja miten palaveri tullaan organisoimaan.
  2. Palaveri avataan niin, että palaverin järjestäjä/kutsuja kertoo aluksi, miksi olemme koolla ja kaikki osallistujat esittäytyvät ja kertovat, kuinka he liittyvät käsiteltävään asiaan ja mitä toivovat tältä tapaamiselta. Hyvällä valmistelulla ja palaverin avaamisella tuetaan kunnioittavan, tasavertaisen ja turvallisen ilmapiirin luomista.
  3. Hyvissä palavereissa on ollut ulkopuolinen vetäjä tai palaverin kulusta vastaava puheenjohtaja. Palaverin johtaja jututtaa tai haastattelee ihmisiä ja siten auttaa ihmisiä puhumaan, mikä helpottaa jännitystä, kun paikalla paljon ihmisiä. Hän varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus puhua ja kuunnella rauhassa. Tätä voidaan tukea sellaisella palaverirakenteella, jossa puhuminen ja kuuntelu on erotettu toisistaan. Tällöin jokainen saa rauhassa puhua omat ajatuksensa ja muut voivat rauhassa tunnustella toisten puheiden aiheuttamia vaikutelmia itsessään. Erityisen tärkeää on varmistaa asiakkaan kuulluksi tuleminen.
  4. Toimivissa verkostopalavereissa suuntaudutaan menneisyyden sijaan tulevaisuuteen ja nostetaan toimiva arki suunnittelun keskiöön.
  5. Tärkeäksi on koettu se, että osallistujat puhuvat omista toimintamahdollisuuksistaan subjektiivisista huolista käsin, eivätkä määrittele toisten tahojen tai ihmisten toimintaa.
  6. Seuraavista askelista sovitaan. Lopuksi käydään keskustelu, jossa esiin saaduista teemoista muotoillaan yhteistoiminnan suunnitelma, täsmennetään, kuka tekee mitä ja kenen kanssa, kuka koordinoi toimintaa jatkossa. On myös tärkeää sopia seurannasta.
  7. Lopuksi osallistujilta pyydetään käyttäjäpalautetta palaverikokemuksesta: koettiinko tilaisuus hyödylliseksi, syntyikö uusia ajatuksia ja tulivatko ihmiset kuulluksi.
  8. Palaverin jälkeen osallistujille lähetetään muistio sovituista asioista. Lisäksi on koettu hyväksi, että lähityöntekijä käy asiakkaan kanssa läpi palaverikokemuksen (fiilikset, hyödyllisyyden ja toteutuiko dialogisuus) ja kertaa asiakkaan kanssa mitä asioita kukin osallistuja tekee jatkossa toivotun muutoksen aikaansaamiseksi.
  9. Seurantapalaverissa katsotaan, mitkä asiat ovat edenneet myönteiseen suuntaan, annetaan kiitosta asiakkaalle tehdystä työstä, tehdään tarpeelliset korjausliikkeet prosessiin ja tutkitaan yhdessä oppien millä tekijöillä myönteinen muutos on saatu aikaiseksi.
  10. Hyvä tulos on se, että osallistujat lähtevät palaverista pois hiukan toiveikkaampina, luottavaisempina ja selkiytyneempinä kuin sinne tullessaan.

Eettiset periaatteet luovat laatua verkostotyöhön

Edellä listattujen elementtien toteuttaminen ei vaadi pitkiä verkostotyön koulutuksia, vaan yhteisöjen hyvien verkostotyökäytäntöjen mallintamista ja eettisten ohjaavien periaatteiden laatimista, jolla varmistetaan yhteiset pelisäännöt laadukkaille verkostopalavereille

Eettisten periaatteiden toteutuminen vaatii seurantaa ja johtamista. Johtaminen antaa luvan ajan käyttämiseen, suunnitteluun sekä yhteistyörakenteista sopimiseen. Lisäksi se seuraa ja ohjaa verkostotyön laatua sekä korjaa havaittuja epäkohtia.

Joskus kompleksisissa ja jumiutuneissa tilanteissa tarvitaan dialogisuuden edistämiseen, luottamuksen rakentamiseen ja eettisten periaatteiden toteutumiseen ulkopuolisia koulutettuja verkosto-osaajia.

Kuuntele ja kunnioita toisen toiseutta

Hyvät asiakastyön verkostot ovat tehty arvostavasta kohtaamisesta, toisen kunnioittamisesta ja kuuntelemisesta. Jokainen palaverin osallistuja voi omalla toiminnallaan edistää dialogista kohtaamista, hyvää ilmapiiriä, avointa vuorovaikutusta, luottamuksen rakentumista ja muutoksen mahdollisuutta.

On eettisesti merkittävää, että verkostopalaverissa annetaan tilaa asiakkaan omalle äänelle hänen elämänsä tavoitteiden asettamisessa. Tällöin asiakkaan oma toimijuus, vastuu ja osallisuus korostuvat. Työntekijä voi huomata verkostopalaverissa asioita, jotka eivät edistä asiakkaan tilannetta. Näitä epäkohtia on hyvä nostaa yhteiseen keskusteluun. Turvallinen ilmapiiri sallii työntekijöiden yhteisen eettisten periaatteiden toteutumattomuuden tutkimisen palaverissa.

Laadukas verkostopalaveri on aikatila, jossa asiakkaan, hänen lähiverkostonsa ja työntekijöiden on mahdollista puhua avoimesti pyrkimyksistään, tuesta ja huolistaan turvallisessa ja kasvua rakentavassa ympäristössä.

Dialogisuus kaikissa suhteissa -blogisarjassa aikaisemmin julkaistut kirjoitukset:

Tarttuuko dialogi omassa organisaatiossasi?

Luottamus nuoreen rakentuu hetkissä

Lukuvinkkejä:

Seikkula J. & Arnkil T. 2005. Dialoginen verkostotyö.

Eskola A. 1982. Vuorovaikutus, muutos ja merkitys.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *