Monitoimijainen yhteistyö tarkoittaa eri alojen ammattilaisten sekä lasten, nuorten ja perheiden välistä suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa asiakkaan parhaaksi.
Kun yhdistetään eri ammattiryhmien osaaminen, asiakkaan näkökulmat ja läheisten voimavarat, voidaan vastata asiakkaan tarpeisiin kokonaisvaltaisesti ja vaikuttavasti.
Yhteistyö ei ole vain rinnakkaista työskentelyä, vaan yhteistä tiedon ja ratkaisujen rakentamista.
Mitä monitoimijainen yhteistyö vaatii toimiakseen? Avointa vuorovaikutusta, keskinäistä kunnioitusta ja luottamusta, yhteisiä toimintatapoja, jaettua päätöksentekoa, selkeää ymmärrystä yhteisistä tavoitteista sekä osallisuuden ja toimijuuden kokemusta.
Myös hyödyistä on tutkittua tietoa: toimiva yhteistyö voi parantaa palveluiden laatua, lisätä asiakastyytyväisyyttä ja tehostaa resurssien käyttöä (esim. D’Amour 2005; Petri 2010). Yhteistyössä onnistuminen ei ole itsestäänselvyys, mutta onnistuneena se hyödyttää niin asiakkaita, ammattilaisia kuin koko organisaatioitakin.
Monitoimijainen yhteistyö on keskeinen osa sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalan työtä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Kun perheen, lapsen tai nuoren tilanne vaatii useiden asiantuntijoiden panosta, tarvitaan eri toimijoiden välistä saumatonta yhteistyötä. Käytännössä tämä tavoite ei aina toteudu. Kun yhteistyö takkuaa, vaikutukset näkyvät suoraan asiakkaan arjessa: palvelut eivät kohtaa tarpeita, tuki jää hajanaiseksi ja pahimmillaan asiakas putoaa palveluiden väliin.
Kysely ammattilaisille avasi yhteistyön pulmakohtia
Keväällä 2025 toteutimme Vuorovedoin vaikuttavuuteen -hankkeessa valtakunnallinen kysely lasten, nuorten ja perheiden parissa työskenteleville ammattilaisille. Kyselyyn vastasi 136 henkilöä eri aloilta: sosiaalialalta (40 %), terveysalalta (19 %), opetus- ja kasvatusalalta (37 %) sekä muilta aloilta, kuten liikunta- ja kulttuurialalta (12 %). Lähes puolet työskenteli hyvinvointialueilla ja 35 % toimi esihenkilöasemassa.
Kyselyssä kartoitettiin monitoimijaisen yhteistyön haasteita, ja erityisesti seuraavat neljä teemaa näkyivät vastauksissa:
Tiedonkulun pullonkaulat
Salassapitosäännökset ja tietosuojakysymykset vaikeuttavat tiedon jakamista, vaikka asiakkaalla olisi halukkuus siihen. Kun tietoa ei jaeta tai se pirstaloituu, ammattilaiset toimivat ilman kokonaiskuvaa. Esimerkiksi opettaja, joka kohtaa lapsen päivittäin, ei saa tietoa terveydenhuollosta, vaikka se voisi vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin.
Epäselvät työnjaot ja vastuualueet
Kun ammattilaiset eivät tunne toistensa työnkuvaa, syntyy päällekkäisyyksiä tai tehtäviä jää hoitamatta. Vastuu voi kasaantua yhdelle tai jäädä kokonaan ottamatta.
Rakenne ja resurssit hukassa
Yhteistyö on usein henkilösidonnaista. Jos aktiivinen työntekijä vaihtuu, myös yhteistyö voi katketa. Resurssipula, aikatauluhaasteet ja henkilöstön vaihtuvuus vaikeuttavat pitkäjänteistä työtä.
Hierarkiat ja arvostuksen puute
Hierarkkiset asenteet ja toisten työn arvostuksen puute estävät tasavertaista yhteistyötä. ”Ei kuulu mulle” -ajattelu heikentää kokonaisvaltaista asiakastyötä.
Onnistunut monitoimijainen yhteistyö on haastavaa, muttei mahdotonta
Monitoimijainen yhteistyö vaatii onnistuakseen yhteisiä ponnistuksia – ja ennen kaikkea tahtoa tehdä asiat paremmin yhdessä. On tärkeää, että organisaatiot sitoutuvat luomaan selkeitä rakenteita, jotka tukevat tiedonkulkua ja vastuujakoa. Resurssien ja koulutuksen lisääminen auttaisi ammattilaisia ymmärtämään toistensa työtä ja yhteistyön mahdollisuuksia.
Kaikki ponnistelu on tarpeen, sillä lapsen, nuoren ja perheen edun asettaminen kaiken toiminnan keskiöön on yhteinen tavoite. Lapsella ja nuorella on oikeus laadukkaaseen yhteistyöhön, jossa hänen tarpeensa ja unelmansa voivat toteutua.