Lasten ja nuorten väliseen väkivaltaan voidaan puuttua tehokkaasti

Lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on yksi pahoinvoinnin ilmenemismuoto. Lasten ja nuorten väkivallalla on vakavia yleensä läpi elämän kestäviä vaikutuksia heidän psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen toimintakykyynsä. Vaikka kansainvälisesti lasten ja nuorten keskinäinen väkivalta on yleisempää poikien välillä, se koskee myös tyttöjä.

Ilmiö on monimuotoinen ja monisyinen. Se on aiheena tunnistettu monin tavoin paitsi THL:ssä, myös laajasti kansainvälisesti, kuten Maailman terveysjärjestö WHO vuosikatsauksessaan toteaa.

THL pyrkii ehkäisemään lasten ja nuorten keskinäistä väkivaltaa monin tavoin. Olemme laatineet lastensuojelun avohuoltoon välineitä, joilla ammattilaiset pystyvät kohtaamaan vaikeassa tilanteessa olevia nuoria ja joilla väkivaltaa kyetään tunnistamaan ja siihen voidaan puuttua. Lisäksi välitämme sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille tietoa lasten ja nuorten keskinäisestä väkivallasta.

Valvomattomat ympäristöt erityisen riskialttiita

Viime aikoina Suomessa on käyty runsaasti keskustelua lasten ja nuorten keskinäisestä väkivallasta.

Väkivalta liittyy yhä useammin nuorten huumeiden käyttöön ja sen lieveilmiöihin. Myös erilaiset jengit ja ryhmät, joihin nuoret kuuluvat, voivat lisätä väkivallan todennäköisyyttä nuoren elämässä.

Digitaaliset alustat ovat puolestaan mahdollistaneet alakulttuureja, jossa väkivaltatekoja taltioidaan ja videoita jaetaan. Tämä on sekä uhrin että tekijän kannalta merkittävä osa ilmiön vahingoittavuutta.

Erityisen riskialttiita paikkoja nuorten väkivallan kannalta ovat valvomattomat ympäristöt, kuten kadut ja puistot. Korona on kärjistänyt tätä vielä entisestään, koska nuorisotiloja ja muita valvottuja tiloja on suljettu.

Väkivallan juurisyyt ovat yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä

Lasten ja nuorten keskinäisellä väkivallalla on yhteiskunnallisia syitä, kuten lapsiperheköyhyys tai turvaton lähiympäristö, yksilöllisiä ilmisyitä, kuten päihteiden käyttö, tai juurisyitä, kuten esimerkiksi traumatausta. Usein ongelmat ovat kehämäisiä, eivätkä yksittäiset tekijät ennusta tulevaa. Ongelmat usein syntyvät suhteissa ja verkostoissa, ja lohdullista onkin se, että ne usein myös ratkaistaan suhteiden ja verkostojen tuella.

Esimerkiksi nuori saatetaan leimata koulussa oltuaan sijoitettuna laitoksessa. Silloin toiset nuoret saattavat pitää häntä syntipukkina, jotta hänet saadaan pois koulusta. Toisaalta, kun tällaiset kaavat havaitaan ajoissa, eikä keskitytä vain ilmisyihin, voidaan yhteisöistä saada toimivia ja nuorten kasvua tukevia. Olennaista on, ettei nuorta nähdä pahana vaan oireilevana, jolloin yhteisö, kuten moniammatillinen tiimi, voi yhdistää voimansa nuoren kanssa hänen ongelmansa ratkaisemiseksi.

Nuoret voivat kärsiä sosiaalisen tuen puutteesta, joka ilmenee esimerkiksi niin, että uusperheissä aiemmassa suhteessa syntyneet nuoret jätetään uuden perheen ulkopuolelle.

Väkivallan ehkäisyssä olennaisia tekijöitä ovat nuorten toimijuuden, turvallisuuden ja positiivisen minäkuvan vahvistaminen. Tämä tapahtuu vuorovaikutuksessa perheessä ja kasvuympäristöissä, kuten kouluissa ja kaveriporukoissa.

Tutkimukset osoittavat, että sellaiset lapset, jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa, kehittyvät terveellä tavalla ja käyttäytyvät itse epätodennäköisemmin väkivaltaisesti sekä lapsuudessa että aikuistuttuaan. Väkivaltaan, kaltoin kohteluun ja niiden juurisyihin puuttumisella vähennetään väkivallan todennäköisyyttä seuraavassa sukupolvessa.

Turvallinen kasvuympäristö on taattava

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa valtioita suojelemaan lasta kaikenlaiselta väkivallalta ja takaamaan turvallisen kasvuympäristön.

Suomessa nuorisolaki edellyttää, että ammattilaiset tekevät yhteistyötä nuorten hyvinvoinnin eteen. Väkivaltaan on tarpeen puuttua ennen kaikkea käytännön monialaisella yhteistyöllä, johon kuuluvat koulu, oppilashuolto, poliisi, sosiaali- ja terveydenhuolto, järjestöt ja nuorisotoimi. Lisäksi kansallisissa politiikkaohjelmissa ilmiö tulee tunnistaa ja siihen puuttumiseen tulee osoittaa riittäviä resursseja.

Monialaisten yhteistyörakenteiden tarve korostuu sote-uudistuksen myötä.

Lakisääteiset lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat (lastensuojelulaki 12§) ovat hyvä väline ohjata, johtaa ja kehittää nuorten keskinäisen väkivallan vastaista työtä. Niiden avulla voidaan koota monialaisesti henkilöstöä, hallintokuntien viranhaltijoita ja poliittisia luottamushenkilöitä, sekä lapsia, nuoria ja perheitä yhteisten ongelmien ratkaisun ympärille.

THL on tiivisti mukana nuorten keskinäisen väkivallan ehkäisyssä:

THL:n väkivallan vastaisen työn aihesivusto valmistuu vuoden 2021 aikana.
Osana Barnahus-koulutuksia ammattilaisille tarjotaan kohdennettua sisältöä nuorten keskinäisestä väkivallasta.
Lastensuojelun avohuollon kehittämisessä vahvistetaan kohtaavaa, nuoren kaveri- ja perhesuhteet huomioivaa työtä väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa niin sanotun systeemisen toimintamallin avulla, joka tuo perheterapeuttiset välineet ja ymmärryksen lastensuojelun tueksi.
THL julkaisee nuorten hyvinvoinnin tilasta tietoa, kuten kouluterveyskyselyn tuloksia nuorten kokemuksista väkivallasta ja kiusaamisesta.
THL koordinoi Väkivallaton lapsuus toimeenpanosuunnitelmaa. Mukana on neljä ministeriötä ja 28 muuta organisaatiota.