Lastensuojelussa ja perhesosiaalityössä ollaan usein kompleksisten asioiden äärellä, joiden ratkaisemiseen tarvitaan useiden eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Lasten suojelemiseen linkittyykin lukuisia eri tahoja ja toimijoita, jotka tukevat lasten hyvinvointia ja kehitystä sekä edistävät lasten oikeuksien toteutumista. Nämä toimijat muodostavat yhdessä lasten suojelemisen ekosysteemin. Sujuvan yhteistyön varmistamiseksi toimijoiden välille tarvitaan siltoja ja yhteistyörakenteita.
Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani lasten suojelemisen ekosysteemissä tapahtuvaa yhteistyötä lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulmasta. Yhteistyötä tehdään paljon, mutta sen rakenteiden kehittämiselle on tarvetta.
Yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet lasten suojelussa
Yhteistyön tekemistä lasten suojelemisen ekosysteemissä haastaa esimerkiksi riittämättömät resurssit, kiire, henkilöstön vaihtuvuus ja pois lähettämisen kulttuuri. Kun resurssit ovat riittämättömät on luonnollista, että omaa työtä rajataan ja priorisoidaan, jolloin yhteistyölle ei jää aikaa ja tilaa. Yhteistyöllä on kuitenkin mahdollisuus vähentää päällekkäisen työn tekemistä, joka voi helpottaa työkuormaa.
Yhteistyö on merkityksellistä asiakastyön sujuvuuden näkökulmasta erityisesti siirtymätilanteissa, kuten siirtymässä palvelusta toiseen. Palveluketjujen sujuvuus edellyttääkin joustavuutta ja aitoa yhteistyötä.
Pro gradu tutkielmani kyselyyn vastannut hyvinvointialueen lapsi- ja perhepalveluiden johtava viranhaltija sanoitti yhteistyön merkitystä seuraavasti:
”Prosessit tulee käydä läpi, jotta asiakkaiden palvelutarpeissa yhteistyö on sujuvaa ja tarvittaessa asiakkaan siirtymiset palveluissa ovat sujuvia. Suunnitteluun ja uusien käytänteiden luomiseen rakenteet mm. perustason ja erityistason välille. Perhekeskuksien alueelliset kuntayhteistyömallit.”
Sote-uudistuksen vaikutukset yhteistyön rakenteisiin lasten suojelussa
On huomioitava, että yhteistyön rakenteet ja käytänteet ovat muutoksessa sote-uudistuksen myötä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu on siirtynyt kunnista hyvinvointialueille, mutta esimerkiksi sivistyspalvelut ovat kunnan järjestämisvastuulla. Näin ollen ekosysteemin toimijat ovat hajaantuneet kuntiin, hyvinvointialueille ja kolmannelle sektorille.
Hyvinvointialueille siirtyminen toi mukanaan yhteistyöverkostojen laajentumisen yksittäisten kuntien ulkopuolelle. Kunnissa luodut toimivat yhteistyökäytännöt ja -rakenteet ovat luoneet hyvän pohjan yhteistyölle myös hyvinvointialueilla, vaikka muutos on ollut suuri. Palveluiden välinen yhteistyö on kuitenkin vielä rakentumassa ja esimerkiksi toimintatapojen yhdenmukaistaminen hyvinvointialueilla on kesken.
Yhteistyöllä uusia ratkaisuja lastensuojeluun
Yhteistyön kehittäminen on useilla hyvinvointialueilla suunnitteilla tai jo käynnissä. Lastensuojelun kehittämistyötä tehdään parhaillaan myös Euroopan unionin osarahoittaman Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen ohjelmakauden myötä. Ohjelmakaudella keskeistä on lastensuojelun kehittäminen ekosysteemin yhteisenä työnä.
Uudet ratkaisut löydetään työskentelemällä yhdessä lastensuojelun toimijoiden, nuorten, perheiden ja sidosryhmien kanssa.
Pro gradu tutkielmassa tuli esille useita erilaisia ratkaisuja yhteistyön kehittämiseen, näihin lukeutui esimerkiksi palveluiden välinen työparityö, työntekijöiden joustava liikkuminen, monitoimijainen verkostotyö ja keskeisten toimijoiden välinen tiivis yhteistyö sekä yhteiset asiakassuunnitelmat.
Mahdollisuuksia toisin tekemiseen ja yhteistyön vahvistamiseen on, ja paljon on jo nyt tekeillä. Jatketaan yhteistä työtä ja yhteistyötä lasten suojelemiseksi niin, että palvelut vastaavat lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin!
Lue lisää:
- Yhteistyörakenteet hyvinvointialueilla: Lastensuojelun ja perhesosiaalityön näkökulma (Tampere University 2024)
- Miksi ekosysteemejä ei kannata sivuuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä lastensuojelun uudistamisessa (Tuula Jäppinen ja Susanna Kalliola, THL-blogi 25.9.2024)
- Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA), thl.fi
