Jokaisella sijaishuollon tarpeessa olevalla lapsella on oikeus saada sijaishuoltopaikka, joka vastaa juuri hänen tarpeitaan (LsL 50 §). Eri-ikäisten ja erilaisten lasten sijaishuollon tarpeiden kirjo on valtava, tavanomaisesta perhearjesta erikoistuneimpaan laitoskuntoutukseen. Myös sijaishuollon palvelutuotannon kenttä on hyvin monimuotoinen koostuen toimeksiantosuhteisista ja ammatillisista perhekodeista sekä erikokoisista laitoksista.
Tuoreimman lastensuojelutilaston (THL 2019) mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on Suomessa yhteensä 18 544, ja heistä huostassa on 10 861. Vuoden 2018 lopussa huostaan otetuista lapsista 27,7 prosenttia asui lastensuojelulaitoksissa. Lastensuojelun järjestämisvastuu on kunnilla, jotka hankkivat sijaishuollon laitospalvelut pääasiassa ostopalveluina: vuonna 2018 noin 80 prosenttia ympärivuorokautisten lastensuojelupalveluiden tuottajista oli yksityisiä.
Sijaishuollon laatu puhuttaa ammattilaisia
Sijoitetut lapset ja nuoret ovat hyvin haavoittuvassa asemassa, ja aikuisten tulee varmistaa heille hyvä hoito, huolenpito ja kasvatus. Jotta sijaishuoltopaikalta voidaan edellyttää hyvää huolenpitoa, on määriteltävä, mitä sillä tarkoitetaan. Laadusta keskustelemista on kuitenkin vaikeuttanut se, ettei yhteisesti jaettua määritelmää laadukkaasta sijaishuollosta ole aiemmin ollut.
Syksyllä 2019 julkaistiin ensimmäistä kertaa sijaishuollon laatukriteerit osana päivitettyä lastensuojelun laatusuositusta. Kriteeristössä kuvataan, miten sijaishuollon eri vaiheissa ja muodoissa on toimittava, jotta noudatetaan lakia ja lapsen oikeuksien sopimusta sekä vastataan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Keskiössä on se, millaista laadukas sijaishuolto on lapsen näkökulmasta.
Sijoitettujen lasten hyvinvointiin ja sijaishuollon sosiaalityön ammattikäytäntöihin keskittyvässä Kysy ja kuuntele -hankkeessa haastattelimme syksyn 2019 aikana lastensuojelun toimijoita yli sadasta kunnasta ympäri Suomen. Kysyimme heiltä, mitä kuntien sijaishuoltoon tällä hetkellä kuuluu. Laadukas sijaishuolto puhutti ammattilaisia paljon.
Haastavasti oireilevat lapset ja nuoret haavoittuvimmassa asemassa
Sijoitettujen lasten asioista vastaavat sosiaalityöntekijät kertoivat, että parin viime vuoden aikana pula laadukkaiksi arvioiduista laitospaikoista on kroonistunut. Lapset joutuvat odottamaan pitkäaikaisia sijaishuoltopaikkoja vastaanottoyksiköissä usein kohtuuttoman pitkään.
Mieliala, läheissuhteet, koulunkäynti ja hoitosuhteet ovat koetuksella, kun tulevaisuus on epävarma. Pahimmillaan ainoa vapaa paikka löytyy satojen kilometrien päästä, vaikka lapsen tilanne ei vaatisi etäisyyttä kotipaikkakuntaan. Kiireellisissä tilanteissa joudutaan sijoittamaan sinne, missä on tilaa.
”Pahimmillaan on oikeesti soiteltu lähemmäs sataan paikkaan että kaikki sosiaalityöntekijät soittelee ja kyselee mis ois ylipäänsä tilaa eikä löydy mistään. Karseita päiviä semmoset, ku pitäis nopeesti löytää [paikka].”
Vahva ammattitaito ja kehittämisen tahto yhdistävät kaikkia tapaamiamme lastensuojelun ammattilaisia. Sijoitettujen lasten asioista vastaavia sosiaalityöntekijöitä yhdistää kuitenkin myös voimakas turhautuminen: asiantuntemusta lapsen tarpeita vastaavan sijaishuoltopaikan löytämiseen olisi, mutta osaaminen tuntuu valuvan hukkaan, kun valinnanvaraa paikkojen suhteen on niukasti.
”Sellainen täsmällisempi lapsikohtainen paikanvalinta niin kyllä se vaan menettää paljon tällaisessa tilanteessa jossa kaikki paikat on melkeen täynnä.”
”Et joku paikka vaan lapselle. — Ja sitten valitettavasti siitä jostain paikasta monesti tulee sitten se, pysyvä.”
Laitostarjonnan niukkuus korostuu niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka tarvitsisivat asuinympäristössään erityisen vankkaa tukea esimerkiksi päihde- tai väkivaltakierteestä irrottautumiseksi: kuntoutuminen ei onnistu ilman riittävää määrää kokeneita aikuisia, joilla on vaativan tehtävän mukaista erityisosaamista.
Ne harvat yksiköt, joissa tällainen työskentely onnistuu sekä lakia noudattaen että laadukkaasti, ovat jatkuvasti täynnä.
”Haastaville nuorille kriisitilanteessa on todella vaikea löytää paikkaa, aggressiivisesti käyttäytyviä nuoria, joilla voi olla vielä akuutti päihde- ja mielenterveysongelma.”
”Mitä enemmän erityispalveluihin mennään, niin siellä on se ilmiö että ne paikat jotka pystyy hoitamaan haastavia lapsia ovat yleensä täynnä ja ne jotka, prosessit ei oo toimivia ja jotka eivät pysty hoitamaan niin niissä on paikkoja”.
Laki vaatii kuntia valvomaan lastensuojelulaitoksia (LsL 79 §). Valvonnan käytännöt ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia ja valvonnan resurssit monessa kunnassa ohuet. Mikään valtion toimijoista ei myöskään nykyisillä resursseilla pysty valvomaan kaikkia yksiköitä riittävästi. Näin ollen sosiaalityöntekijän valvontavastuu korostuu. Sijoittavalla sosiaalityöntekijällä on usein huoli siitä, toteutuvatko yksiköissä lasten oikeudet ja onko huolenpito varmasti hyvää.
”Lähetäänkö jonottamaan, pystytäänkö oottamaan kunnollista paikkaa vai täytyykö toimia heti? Tässä kysymys. On paikkoja, jotka toimii hyvin lapsen edun mukaisesti ja paikkoja jossa prosessi ei ole kunnossa. Ja niissä niitä paikkoja on tällä hetkellä vaan tarjolla.”
”Ois hyvä keksiä jotakin uutta, mutta mitä?”
Kestämättömällä tilanteella on paljon ikäviä yksilö- ja järjestelmätason seurauksia. Lapsille koituu sijaishuoltopaikan vaihdoksia. Kunnat jonottavat vapautuvia paikkoja ja alkavat kilpailla niistä maksamalla varausmaksuja.
Markkinatilanne houkuttelee kentälle uusia yksiköitä, mutta tuntumana on, ettei mikään näytä riittävän. Upouudessa yksikössä vie myös aikaa, ennen kuin työryhmä on hitsautunut yhteen niin saumattomasti, että haastavasti oireilevien lasten kuntouttaminen onnistuu.
”Se ei riitä että tänne tulee laitoksia koska ne on heti hetken päästä kaikki täynnä. Että jotakin muuta meidän pitäis keksiä.”
Laadukkaan laitosyksikön luominen on työlästä ja ylläpito kallista, eikä paikkoja ole varaa pitää tyhjillään. Miten luodaan järjestelmä, jossa paikkojen kysyntä saadaan ennakoitua ja tarjonta joustamaan sen mukaisesti? Miten pystymme tarjoamaan laadukasta hoitoa, huolenpitoa ja kasvatusta myös kaikkein vaativinta sijaishuoltoa tarvitseville lapsille ja nuorille?
Tällä hetkellä meillä ei ole tietoa Suomessa toimivien lastensuojelulaitosten kokonaisuudesta. Tiedon puuttuminen vaikeuttaa olennaisesti kysynnän ja tarjonnan ongelman tutkimista. Jotta ilmiöön päästään käsiksi, on selvitettävä nykyisten laitosten perustiedot, kuten paikkamäärät, käyttöasteet ja palveluvalikoima. On myös tutkittava, miten laitokset onnistuvat vastaamaan sijoitettujen lasten tarpeisiin.
Sijaishuollon palveluvalikko kaipaa perinpohjaista uudistamista
THL:n Lasteri-hankkeessa työskennellään parhaillaan lastensuojelulaitoksia koskevan tietopohjan kokoamiseksi. Tämän tietopohjan avulla on tarkoitus luoda tulevaisuudessa valtakunnallinen yksikkörekisteri sekä tekninen alusta, joka tukee sosiaalityöntekijää oikean paikan löytämisessä jokaiselle lapselle. Yksi merkittävä tietovaje tulee näin vähitellen korjatuksi. Perhehoidon suhteen valtakunnallista tietoa tarvittaisiin yhtä kipeästi, mikä jää vielä ratkaistavaksi asiaksi.
Vaativan sijaishuollon kehittämiseksi on alkuvuodesta käynnistetty useita selvityksiä eri tahoilla, kuten sosiaali- ja terveysministeriössä, Itlassa ja THL:ssä. Hyvä niin, koska sijaishuollon palveluvalikko kaipaa perusteellista uudistamista: uudenlaisia palvelumuotoja, jotta kaikenlaiset lapset tulisivat paremmin autetuiksi, sekä nykyistä joustavampia tapoja auttaa sijaishuollossa olevia lapsia ja heidän perheitään muuttuvissa tilanteissa.
Kansallisella tutkimus- ja selvitystyöllä voidaan tarjota tietoa päätöksenteon tueksi. Vastuu sijaishuollon järjestämisestä sekä sijaishuollossa olevista lapsista on kuitenkin kunnilla. On tärkeää, että kertyvä tutkimustieto myös ohjaa päätöksentekoa ja palveluiden järjestämistä oikeaan suuntaan.
Blogin lainaukset ovat Kysy ja kuuntele -hankkeen haastatteluaineistosta.
Lue lisää:
Lasteri-hanke
THL
Lastensuojelulaki (13.4.2007/417)
Porko P., Heino T. & Eriksson P. (2018) Selvitys yksityisistä lastensuojelun yksiköistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kuoppala T., Forsell M. & Säkkinen S. (2019): Lastensuojelu 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Malja M., Puustinen-Korhonen A., Petrelius P. & Eriksson P. (2019) Lastensuojelun laatusuositus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.