Ylös, ulos ja lenkille, salille tai koiran kanssa luontoon kävelemään!
Joka päivä tuhannet meistä hakevat virtaa arkeensa liikunnasta ja liikkumisesta. Eikä turhaan, sillä liikunnan tiedetään olevan hyväksi sekä keholle että mielelle. Liikkuessa mielen hyvinvointi vahvistuu ja liikuntaa voidaan käyttää jopa masennuksen ja ahdistuksen hoidossa.
Liikunnan positiiviset mielenterveysvaikutukset pätevät myös lapsilla ja nuorilla. Mutta miten tämä oikein tapahtuu ja mihin kaikki perustuu? Euforinen tunne hikitreenin jälkeen. Kavereiden kanssa koriskentällä höntsäily. Valmentajan kehut hyvin menneen treenin jälkeen.
Mielenterveysvaikutusten taustalla olevat mekanismit luokitellaan usein neurobiologisiin, psykologisiin, sosiaalisiin tai käyttäytymiseen liittyviin mekanismeihin.
Hikitreeni saa onnellisuushormonit virtaamaan
Takana hikiset jalistreenit ja kehossa virtaa mahtava tunne. Reipas liikunta saa kehomme tuottamaan erilaisia mielihyvää tuottavia ja stressin tunnetta hillitseviä hormoneita.
Endorfiinihöyryissä ihmisen valtaa onnellisuuden ja euforian tunne. Nämä onnellisuushormonit vaikuttavat vielä liikunnan jälkeenkin, ja mielen täyttää usein tyytyväisyyden ja onnistumisen tunne.
Puhumme liikunnan mielenterveysvaikutusten neurobiologisista mekanismeista. Näistä onnellisuusryöpyistä nuori saa halutessaan lisävirtaa ja mielihyvää arkeensa. Säännöllinen ja reipas liikunta tukee myös nuoren stressinsietokykyä.
Liikunnasta itsetunto vahvaksi
Useissa tutkimuksissa liikunnan mielenterveysvaikutusten selitetään tapahtuvan ennen kaikkea vahvistuneen itsetunnon kautta. Kun nuori liikkuu, harjoittelee ja omaksuu erilaisia taitoja, hänen omakuvansa muovautuu yleensä myönteisempään suuntaan. Itsetunto kohoaa, kun kunto ja liikunnalliset taidot karttuvat.
Joskus liikuntaharrastus saattaa olla koulussa häiriköksi leimautuneelle nuorelle ainoa paikka, jossa hän saa kehuja ja kiitosta. Liikunnan mielenterveysvaikutusten taustalla toimivat tällöin erilaiset psykologiset mekanismit.
Ryhmässä liikkumisen voima
Liikunta tarjoaa parhaimmillaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sosiaalista kanssakäymistä, tukien tällä tavoin myös mielenterveyttä. Lasten ja nuorten liikuntaharrastus tarjoaa alustan, jossa on mahdollista harjoitella sosiaalisia taitoja sekä solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Kavereiden kanssa höntsäily tai mieluisa liikuntaharrastus turvallisessa ympäristössä ja mukavassa porukassa tukee sekä kehoa että mieltä.
Tutkimuksissa onkin havaittu, että etenkin ryhmässä toteutettu liikunta on mielenterveydelle erityisen suotuisaa. Liikunnan mielenterveysvaikutusten taustalla toimii tällöin sosiaaliset mekanismit.
Säännöllinen liikuntaharrastus muovaa elintapamme terveelliseen suuntaan
Säännöllinen liikunta ja liikunnan harrastaminen muovaavat usein nuoren elintapoja terveellisempään suuntaan. Joskus ihan huomaamatta. Tällöin liikunnan mielenterveysvaikutusten takana toimivat käyttäytymiseen liittyvät mekanismit.
Liikunnan myötä unen laatu ja määrä paranevat. Säännöllinen liikuntaharrastus motivoi kiinnittämään huomiota terveellisiin elintapoihin ja ravintoon sekä suotuisaan uni- ja päivärytmiin. Nuori tietää aamutreenin menevän mönkään, mikäli on tullut pelattua Fortnitea pikkutunneille saakka.
Kilpaurheilua harrastava joutuu jo hyvin nuorena tekemään omiin elintapoihinsa liittyviä valintoja. Oikeat, terveelliset valinnat tukevat myös mielenterveyttä. Ja nuorena omaksutut terveelliset elintavat kantavat usein myös aikuisuuteen saakka.
Hyvä, paha kilpaurheilu
Kilpaurheilua pidetään usein ennemminkin riski- kuin suojaavana tekijänä lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin näkökulmasta. Olemme saaneet lukea otsikoista kauhuvalmentajista, suorituspaineista, syömishäiriöistä ja tarinoista, kuinka nuoren urheilijan mieli on murtunut. Samalla unohtuu kaikki se hyvä, mitä turvallisessa ympäristössä toteutettu kilpaurheilu voi tuoda lapsen ja nuoren elämään.
Kilpaurheilu opettaa tavoitteiden asettelua, sinnikkyyttä, pitkäjänteisyyttä tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sitoutumista. Se opettaa myös jännityksen ja ahdistuksen kanssa selviytymistä, esimerkiksi tiukoissa kilpailutilanteissa. Se tarjoaa tilanteita, joissa opitaan ottamaan vastaan niin pettymyksiä, epäonnistumisia kuin voiton hetkiä. Yleensä yhdessä joko oman joukkueen, ryhmän tai taustatukijoiden kanssa.
Kilpaurheilun harrastaminen tulee olla lapsen omasta tahdosta ja motivaatiosta lähtevää. Osalle lapsista ja nuorista kilpaileminen on kauhistus, toisille se voi olla juuri se liikkumisen suola.
Liikuntaharrastus antaa lapselle ja nuorelle eväitä elämään
Liikuntaharrastus mahdollistaa pedagogisen ja tukea tarjoavan ympäristön suotuisan kasvun ja kehityksen tueksi. Kaikilla lapsilla ja nuorilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa liikuntaa, perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Liikuntaharrastus saattaa olla erityisen tärkeä juuri niille kasvaville nuorille, joiden elinolot ovat syystä tai toisesta haastavat tai turvattomat.
Liikuntaharrastus tuo yleensä yhden ylimääräisen, turvallisen aikuisen lapsen tai nuoren elämään. Valmentajan ja ohjaajan asenne, taidot ja ymmärrys omasta tärkeästä roolista lapsen ja nuoren elämässä on tässä keskeisessä asemassa. Valmentaja voi omalla toiminnallaan joko vahvistaa tai murentaa kasvavan nuoren mielenterveyttä.
Mitä intensiivisemmästä harrastuksesta on, sitä tärkeämmässä roolissa on turvallinen ja välittävä valmentaja. Parhaimmillaan valmentajasta tulee nuorelle rinnallakulkija, joka on läsnä nuoren arjessa, välittää ja kuuntelee.
Lue lisää:
Nuoren mielen hyvinvointi vahvistuu liikkumalla. Liikunta & Tiede 1, 775-77. Appelqvist-Schmidlechner K. (2024).