Eurooppaa uhkaa vähenevä väestö. Lapsia syntyy vähän ja moni perinteisesti korkean syntyvyyden maa on kohdannut vauvakadon 2010-luvulla. Syntyvyys on laskenut nopeimmin Suomessa – kymmenessä vuodessa neljänneksellä. Suomi on myös nopeimmin ikääntyvä Pohjoismaa.

Moni maa, myös Suomi, onkin laatinut kansallisen väestöohjelman, jonka perustella voidaan päämäärätietoisesti tukea syntyvyyttä, työvoiman saatavuutta ja alueiden tasaisempaa kehitystä. Valtioneuvoston kanslia asetti keväällä 2020 selvityshankkeen Suomen väestörakenteen nykytilaan johtaneista syistä. Samalla laadittaisiin politiikkasuositukset kestävän väestönkehityksen turvaamiseksi.

Selvityksestä vastasi tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliiton tutkimuslaitoksesta. Työtä tuki valtiosihteereistä koostunut poliittinen ohjausryhmä ja väestöpoliittinen tiedepaneeli. Selvityksen tehtävänannossa korostuivat syntyvyyden laskun syyt 2010-luvulla, mahdollisuudet reagoida laskevaan lapsilukuun sekä laskeneen syntyvyyden aiheuttamat väestörakenteen ja väestöpoliittisen liikkumavaran muutokset. Raportti ja sen politiikkasuositukset julkaistiin keskiviikkona 10.3.2021.

Väestön määrään ja rakenteeseen vaikuttavat kolme tekijää:

  1. Syntyneiden määrä antaa osviittaa siitä, miten paljon väkeä on kussakin ikäryhmässä tulevaisuudessa.
  2. Kuolemat vähentävät väkilukua, mutta pääasiassa ikääntyneessä väestössä. Ainakaan vuoden 2020 tilastoista korona ei näkynyt. Vastasyntyneen elinajanodote lyheni vain vähän edellisvuodesta: Tilastokeskuksen kuolleita koskevien ennakkotietojen perusteella miehillä 77 päivää ja naisilla 11 päivää.
  3. Kolmas vaikuttava tekijä on muuttoliike. Se oli pääosin rajattu selvityksen ulkopuolelle. Maahan- ja maastamuuttoa sekä maan sisäistä muuttoliikettä raportissa on käsitelty vain muiden teemojen alla.

Raportissa esitetään viisi väestöpoliittista linjausta.

1. Väestöpolitiikan on oltava ihmislähtöistä ja pohjauduttava tietoon

Väestöpolitiikka tavoittelee tasapainoista väestönkehitystä, joka olisi ainakin noin 0,3 prosenttia vuosittain.

Poliittisen päätöksenteon on lievennettävä väestörakenteen ikääntymisestä aiheutuvia taloudellisia ja sosiaalisia haasteita edistämällä lapsi- ja perheystävällisyyttä, osaamista sekä tervettä ikääntymistä ja vahvistamalla sukupolvien välistä solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Perheystävällisyys koskee kaikenlaisia perheitä eri perhejäsenten iästä, määrästä, kulttuurista, sukupuolesta tai seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.

2. Lapsia – totta kai

Ihmisten mahdollisuuksia saada toivomansa määrä lapsia ja eri sukupolvien ja kotitalouksien mahdollisuuksia kohdata ja hoivata eri-ikäisiä ihmisiä on tuettava. Lapsiystävällisyyttä ei pidä rajata ”omiin lapsin”, vaan myös sukulaisten tai ystävien lasten tai hoiva- ja opetustyön kautta. Lapsiperheitä on tuettava ja nostettava lasten kasvatuksen arvostusta yhteiskuntapolitiikassa.

Tavoitteena on nostaa kokonaishedelmällisyys ensin tasolle 1,6 ja pidemmällä tähtäimellä tasolle 1,8, joka on lähempänä suomalaisten toivottua lapsilukua.

Tärkeä tavoite on, että erityisesti miehiä ja isiä tuetaan. Miesten ei-toivotun lapsettomuuden olisi vähennyttävä ja puolet isistä pitäisi käyttää kaikki heille osoitetut vapaat.

3. Yhteiskunnan kestävyys tarvitsee inhimillisten voimavarojen politiikkaa

Suomi on jäänyt muiden Pohjoismaiden jälkeen väestön yleisessä koulutustasossa. Oppiminen, koulutus ja osaaminen ovat tärkeimmät yksittäiset keinot ikääntyvien yhteiskuntien kestävyyden parantamiseksi. Koulutuksella on myös itseisarvo: se on resurssi, joka kasvaa käytettäessä.

Elinikäinen oppiminen, myöhäiskeski-iän työllisyyden tukeminen ja tavoitteellinen muuttopolitiikka edistävät inhimillisiä voimavaroja. Tavoitteena on parantaa hyvinvointia, oppimisen mahdollisuuksia ja työllisyysastetta myös 65–74-vuotiailla.

4. Aktiivinen muuttopolitiikka

Suomessa on toteutettava aktiivisempaa ja näkyvämpää paluumuuttopolitiikkaa, jossa ylläpidetään myönteistä Suomi-kuvaa ja tuetaan Suomessa syntyneiden, opiskelleiden tai työtä tehneiden muualle muuttaneiden mahdollisuuksia palata halutessaan.

Nettomaahanmuuton nostamisella kolmanneksella tai puolella olisi yksi keino taata väestönkasvua seuraavilla vuosikymmenillä. Jos maahanmuutosta toivotaan nimenomaan lievennystä taloudelliselle huoltosuhteelle, sen tulisi olla pääsääntöisesti työ- tai opiskeluperäistä ja kotoutumisessa sekä työllistymistoimissa pitäisi onnistua hyvin.

5. Arvokas ja turvallinen vanhuus

Jokaisella Suomessa asuvalla on elämänsä viimeisten vuosien aikana oikeus saada tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut. Ikääntyneiden palveluiden saatavuutta ja sisältöä on kehitettävä kattamaan nykyistä paremmin kaikki sosiaaliset ryhmät sekä kaikki avun ja hoivan tarpeet. Hoivaköyhyys ja vanhuspalvelujen laatuongelmat on pyrittävä poistamaan.

Tavoitteena on lujittaa myös sukupolvien välistä solidaarisuutta ja lieventää nuorempien huolta läheisistään ja omasta vanhenemisestaan.

Kirjoittaja osallistui THL:n edustajana väestöpoliittiseen tiedepaneeliin.

Lue lisää:

Anna Rotkirch: Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä. Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *