Luottamus syntyy avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja yhteisestä tekemisestä – Neljä käytännön vinkkiä onnistuneeseen yhteiskehittämiseen

Yhteiskehittäminen (eng. co-creation) on ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä, jossa ajatuksia jaetaan ja rikastetaan yhdessä. Se voidaan nähdä työotteena, toimintatapana tai jopa arvona, jossa lisätään heikommassa asemassa olevien vaikutusmahdollisuuksia ja yhdenvertaisuutta. Yhteiskehittämistä on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden näkökulmien kuuleminen palveluiden kehittämisessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TUULI-hankkeessa on kehitetty mielenterveyttä tukevia videoita pakolaisille vuosina 2020–2021 yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntämällä. Pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tehtävä yhteiskehittäminen on täydellistä osallisuutta lisäävää toimintaa, joka tarjoaa heille mahdollisuuden osallistua, kuulua ja vaikuttaa.

Koronatilanne ja etämenetelmät ovat ajoittain tuoneet haasteita yhdessä tekemiseen, ja tarjonneet pulmia ratkottavaksi. Haluamme tämän vuoksi jakaa TUULI-hankkeessa havaittuja hyviä käytäntöjä. Nappaa talteen neljä vinkkiämme!

1. Rakenna ja hyödynnä verkostojasi

Sidosryhmien kuuleminen ja osallistaminen on keskeistä yhteiskehittämisessä. Voit hyödyntää jo olemassa olevia verkostojasi ja yhteiskehittämisen myötä luoda uuden verkoston. Parhaimmillaan osallistuminen yhteiskehittämiseen tuo myös osallistujille tärkeää arvoa uuden verkoston ja sen kontaktien myötä. TUULI-hankkeessa hyödynnettiin projektityöntekijöiden olemassa olevia mielenterveys- ja kotoutumiskentän ammattilaisverkostoja. Tätä kautta onnistuimme saamaan kohderyhmän jäseniä mukaan yhteiskehittämiseen sekä videoiden esiintyjiksi. Alkuvaiheessa tavoitteidemme auki sanoittaminen auttoi ammattilaisten osallistamisessa. On helpompi osallistua, kun tietää mitä odottaa, millaisella aikataululla ja mikä on lopputulos.

2. Huomioi kohderyhmän jäsenten tavoittaminen ja edustavuus

Videoidemme pääasiallinen kohderyhmä ovat pakolaistaustaiset henkilöt. Yhteisen kielen puute yhdistettynä etämenetelmiin toi haasteita yhteiskehittämiseen. Se hankaloitti osallistujien tavoittamista ja osallistumista etätyöpajoihin, jotka pidettiin suomen kielellä. Toimiva keino rekrytoida pakolaistaustaisia henkilöitä oli olla yhteydessä heitä lähellä toimiviin luottohenkilöihin, kuten pakolaisohjaajiin ja suomen kielen opettajiin. He auttoivat usein myös etävideopuheluun tarvittavan tekniikan, tilan ja tulkkauksen järjestämisessä. Voidaankin ajatella, että etätapaamiset voivat olla saavutettavuuden näkökulmasta myös etu, sillä pitkäkään välimatka ei estä osallistumista.

Kohderyhmän edustajia kehittämistyöhön voi löytää myös yhdistyksistä, järjestöistä ja kokemusasiantuntijaverkostoista (esim. KoKoA ry) ja kysymällä vinkkejä haastateltavista muilta osallistujilta.

Osallistujien edustavuutta on tärkeää pohtia riippuen kehittämistyön tavoitteista. Meille tämä tarkoitti eri sukupuolten ja taustakulttuurin moninaisuuden huomioimista. Korostimme tarvitsevamme jokaisen osallistujan tuomaa viisautta yhteisen hyvän tekemiseen. Moni kohderyhmän jäsen koki tärkeäksi, että osallistuminen oli omaehtoista, toiminnan päämäärä oli tiedossa ja he saivat tunteen osaamisesta. Monelle motivaationa toimi mahdollisuus auttaa ja tukea toisia.

3. Älä jää yksin – hyödynnä asiantuntijoita ja olemassa olevia toimintamalleja Innokylässä

Yhteiskehittäminen on yhteistyötä. Useamman ihmisen ideoinnista ja näkökulmista voi olla paljon hyötyä erityisesti pulmatilanteissa. Innokylästä voit löytää kokemuksia sekä monipuolisia työkaluja ja menetelmiä kehittämisen tueksi. TUULI-hankkeessa hyödyimme kollegoiden avusta ja kokemuksista. Varsinkin suunnitteluvaiheessa kannattaa kuunnella kollegoiden kokemuksia. TUULI-hankkeen etätyöpajan toteutuksessa hyödynnettiin myös ulkopuolisen palvelumuotoilijan työpanosta. Yhteiskehittämisessä kaikkea ei tarvitse tehdä ja osata itse!

4. Panosta luottamuksen rakentamiseen ja hyvään ilmapiiriin yhteiskehittämistyöryhmässä

Team building -menetelmät eli tiiminrakennusmenetelmät, jäänrikkojat ja toisiinsa tutustuminen edesauttavat psykologisen turvan rakentumista työryhmässä. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan sitä, että ryhmän jäsen voi ilmaista ajatuksiaan ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta. Tämä on erittäin tärkeää yhteiskehittämisessä, jossa toivotaan ihmisten jakavan mielipiteitään ja ideoitaan. Turvallisessa ryhmässä jäsenet tuntevat itsensä hyväksytyksi ja kunnioitetuksi, ja he uskaltavat ottaa riskejä ja tehdä virheitä. Antoisa yhteiskehittämistyöryhmä onkin avoin, keskusteleva ja kokeileva.

Luottamus syntyy avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja yhteisestä tekemisestä. Kokemuksemme mukaan myös etätapaamisessa voidaan rakentaa luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri ja saada kehittämisen kannalta arvokasta tietoa.

TUULI-hankkeen etätapaamisissa toteutimme turvallisemman tilan periaatteita. Tapaamisten alussa korostimme, että jokainen voi osallistua omana itsenään ja kaikenlaiseen epäkunnioittavaan käytökseen puututaan. Etätyöskentelyssä pyrimme pitämään kameroita päällä, olemaan aktiivisia ja kuuntelemaan toisia. Pyysimme osallistujilta palautetta haastatteluista ja työpajoista, ja palautteen perusteella muokkasimme toimintatapojamme toimivampaan suuntaan. Käytännössä yhteiskehittäminen on myös yhteiskehittämisen kehittämistä!

Lue lisää aiheesta

TUULI-hanketta rahoittaa Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF -rahasto, EU)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *