Ei liene uutinen, että ekonomi Espoosta elää todennäköisesti pidempään kuin bussikuski Kainuusta. Terveyden luokkaerot ovat säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet viimeisen 25 vuoden aikana.

Alemmissa yhteiskuntaluokissa on vähäisemmän koulutuksen lisäksi usein heikompi terveys ja pienemmät tulot. Hyväosaiset elävät lähes 10 vuotta kauemmin kuin huono-osaiset: hyvin toimeentulevat miehet elävät keskimäärin 82-vuotiaiksi, pienituloiset kuolevat jo noin 73-vuotiaina.

Kun tuloluokkien lisäksi otetaan huomioon asuinalue, erot kasvavat vielä suuremmiksi, erityisesti miesten väliset. Hyvätuloiset Länsi- ja Etelä-Suomen miehet elävät lähes 12 vuotta pidempään kuin pienituloiset miehet Itä- Suomen maakunnissa.

Ei pelkästään tulot

Toisaalta Pohjanmaan maakunnassa luokkien välinen ero on vain 6 vuotta: hyvätuloinen elää keskimäärin 83-vuotiaaksi ja pienituloinenkin 76 -vuotiaaksi. Hyvät tienestit eivät myöskään suo yhtä pitkää odotettavaa elinikää kaikkialla Suomessa: hyvätuloinen mies Etelä-Karjalasta tai Satakunnasta voi odottaa elävänsä keskimäärin vain 78-vuotiaaksi.

Pelkkä raha ei siis ratkaise. Terveyserojen synnyssä välittävänä tekijänä ovat erityisesti elintavat. Alue-erojen taustalla on monia tekijöitä kuten koulutustaso, työttömyys sekä muuttoliike, joka saattaa olla valikoitunutta terveyden mukaan. Myös sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kulttuuriset ja geneettiset tekijät vaikuttavat.

Valistus ei pure

Terveyden, sosiaalisen aseman sekä alueellisen eriarvoisuuden mukaiset jakolinjat näkyvät selkeinä. Eriarvoisuus ei kuitenkaan ole yhtä jyrkkää kuin sotien jälkeisessä Suomessa: harvempi elää absoluuttisessa köyhyydessä tai menehtyy tarttuvaan keuhkotautiin. Sen sijaan huono-osaisuus näkyy moninaisena osattomuutena; osattomuutena työelämään, perhe-elämään, moderniin kuluttamiseen, hyvään terveyteen sekä luottamukseen, vaikutusmahdollisuuksiin ja arvostukseen.

Terveyserojen kaventamisen haaste on, että asiantuntijoiden jakama valistus suotuisista elintavoista ei kohenna heikoimmassa asemassa olevien terveyttä. Tuloryhmien välisiä kuolleisuuseroja toki kasvattavat erityisesti liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi, mutta ihmisten käyttäytymistä ohjaavat monet tekijät.

Elintapoihin vaikuttavat yhä enemmän itse hankittuun tietoon perustuva oma näkemys, mikä vaarantaa oman terveyden ja mikä ei. Ihmiset myös käyttäytyvät ja tekevät valintoja sen mukaan, mitkä kokevat omalle viiteryhmälle ominaiseksi.

Osallisuus voi olla ratkaisu

Terveyteen vaikuttavat elintavat ovat aina sidoksissa yksilön elinolosuhteisiin, käytössä oleviin resursseihin ja toimintamahdollisuuksiin. Yleisradio julkaisi taannoin jutun Kainuun kyläbaareista, missä todettiin, että juomisen taustalla on usein työttömyyttä ja poikamiesten yksinäisyyttä. Yhteiskuntapolitiikan avulla voidaan ehkäistä syrjään jäämistä, huolehtia koulutuksen sekä palveluiden saatavuudesta ja tukea alueiden kehitystä ja työpaikkojen luomista. Verotuksella ja lainsäädännöllä voidaan parantaa mahdollisuuksia tehdä terveyttä edistäviä valintoja.

Yksilöiden toimintaa ohjaavien kulttuuristen tekijöiden, kuten arvojen ja normien tunnistaminen, sekä yhteisön sisältä nousevan kannustamisen merkitys voi olla merkittävä osa terveyserojen kaventamista. Osallisuuskokemukset ja terveys voisivat karttua seuraamalla terveyttä ja hyvää elämää vaalivan arvojohtajan jalanjälkiä.

Tilausta olisi vaikkapa terveystietoiselle itäsuomalaiselle perussuomalaiselle, joka välittäisi sosiaalisessa mediassa ilosanomaa luonnossa liikkumisesta ja paritanssiharrastuksesta.

Lue lisää:

Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot maakunnissa 1996–2014. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2017, THL

Suomalaisten kuolleisuuserot. Terveytemme.fi -verkkopalvelu

Kuolleisuus. Hyvinvointi- ja terveyserot -sivut thl.fi’ssä

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *