Liikunta ja ulkoilu ovat yleisimpiä harrastuksia Suomessa. Liikunta on jokaisen ihmisen sivistyksellinen perusoikeus, osa merkityksellistä elämää.
Liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella voidaan edistää terveyttä sekä toiminta- ja työkykyä, hidastaa tai kokonaan ehkäistä monia sairauksia ja vähentää niistä aiheutuvia haittoja, edistää itsenäistä selviytymistä sekä parantaa elämänlaatua. Yhteisön toimintaan osallistumisella on havaittu olevan positiivinen yhteys elämänlaatuun sekä motivaation, pätevyyden ja minäpystyvyyden kokemuksiin, joilla kaikilla on puolestaan myönteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin.
Väestön riittämätön fyysinen aktiivisuus ja liikunta puolestaan aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä lisäkustannuksia, kuten terveydenhuollon suoria kustannuksia, ikääntyneiden kasvavia hoivakuluja, syrjäytymisen kustannuksia sekä sosiaalietuuksien lisäkustannuksia.
Liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden yhteiskunnallisten kustannusten on arvioitu olevan vähintään kolme miljardia euroa vuodessa. Erityisesti vähän liikkuvien väestöryhmien, kuten toimintakyvyltään heikentyneiden liikkumiseen ja liikuntaan panostamisella voidaan saada aikaan merkittäviä kustannussäästöjä yhteiskunnalle.
Liikunnan harrastaminen ei saa jäädä vain haaveeksi
Tavallisesti ihmiset harrastavat liikuntaa omien kiinnostustensa mukaisesti valitsemassaan lajissa ja omien aikataulujensa mukaisesti. Itsenäinen liikkuminen, ulkoilu ja fyysinen aktiivisuus eivät kuitenkaan ole kaikille itsestään selvyyksiä. Toimintarajoitteisten liikuntapolku on useiden hallinnonalojen vastuulla, joten kokonaisuuden hahmottaminen voi olla haastavaa.
Toimintarajoitteisen henkilön liikkumisen polku voi rakentua monista osista:
1) tiedosta liikuntamuodon sopivuudesta itselle ja sopivista liikuntamahdollisuuksista
2) kulkemismahdollisuuksista tai kuljetuspalveluista liikkumaan
3) apuvälineistä ja avustajista
4) esteettömistä olosuhteista sekä
5) itselle soveltuvasta liikuntatarjonnasta.
Jos yksikin osa polusta pettää, liikunnan harrastaminen voi vaikeutua merkittävästi tai jäädä vain haaveeksi.
Toimintarajoitteisten henkilöiden liikunnan edistämisessä tärkeintä on moniammatillisuus
Vammaispalveluissa palvelutarpeen arviointi on keskeinen prosessi, jossa määritellään vammaisen henkilön tarvitsemat palvelut ja tukitoimet ja luodaan pohja palvelusuunnitelmalle. Palvelutarpeen arvioinnilla perustellaan kunnan budjettiin varattavia resursseja palveluiden toteuttamiseksi.
Vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset mahdollisuudet fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan harrastamiseen edellyttävät monesti jotain sopivaa apuvälinettä. Hyvä ja sopiva apuväline antaa harrastajalle mahdollisuuden osallistua yhdenvertaisesti liikuntaan, oppia ja innostua, löytää itselle mielekäs harrastus sekä samalla ylläpitää ja kehittää toimintakykyä. Liikunnallisten apuvälineiden myöntäminen on yksi keskeisimmistä vammaisen henkilön fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen tukitoimista.
Toimintarajoitteisten henkilöiden liikunnan edistämisessä korostuu moniammatillisuus. Sen vuoksi ratkaisevaa ei ole pelkästään liikunta-alan ammattilaisten toiminta. Yhtä tärkeää on se, millaisia ratkaisuja tekevät esimerkiksi sosiaalityöntekijät, liikennesuunnittelijat tai vaikkapa kaupunginpuutarhurit.
Tutkimusten valossa liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella on suuri merkitys sekä kiistattomat ja positiiviset vaikutukset ihmisen elämässä. Toimenpiteiden ja resurssoinnin vaikutus esimerkiksi lisääntyneenä terveytenä tai toimintakykynä ei näy välittömästi budjettiriveillä. Tärkeää olisi katsoa riittävän kauas.
Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa
Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.
Lue lisää
Vapaa-ajan apuvälineet – THL (thl.fi)
Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä (liikuntaneuvosto.fi)
Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnan yhteiskunnalliset seuraukset (valtioneuvosto.fi)